Author: Nagini
Genre: Angst, Drama
Rating: K-11 // Vanilje laski ikärajaa.
Beta: MoaningMyrtle
Warnings: Viiltelyä
Summary: Kusipää. Se oli mun ensimmäinen ajatus susta.
A/N: Tälläisen väsäsin joskus yöllä, se kuvaa hiukan omaakin elämääni.
Kusipää. Se oli mun ensimmäinen ajatus susta. En olisi ikinä ajatellu, että sä tuut olemaan se ainut, jota mä koko nuoruuteni ajan pystyn oikeesti rakastamaan. Eka mä vain pidin sua luokkakaverina, niinku muitakin jätkiä mun luokalla. Myöhemmin mä tajusin että mä tunnen sua kohtaan jotaan ihan erilaista, kun pelkkää kaveruutta. Mä huomasin että mä oon ihastunut suhun. Se oli ihanaa aikaa. Mä olin ihastunut viimeksi kutosella ja silloinhan mä olin vasta lapsi, joten tää oli mulle aika uusi tunne. Perhosia lenteli mun vatsassa, kun sä edes katsoit muhun, tai jos meidän kädet hipaisi ohi mennessä, oli loppupäivä pelastettu. Mutta sä et koskaan puhunut mulle. Mä olin meidän luokassa hiljasemmassa porukassa, vaikka kaikki mun ystävät oli niitä, joita opettajat kutsui häiriköiksi tai kovaäänisiksi. Mä en oikein uskaltanut olla sellainen. En mä oikein uskonut että sä edes tiesit mun olevan olemassa. Ethän sä koskaan sanonut sanaakaan mulle. Mutta mä olin suhun ihastunut.
Mulla ei ollut koskaan ollut kauheasti kavereita, ja kun yläaste alkoi, loputkin etääntyi aika paljon. Ainut joka pysy mun ystävänä kunnolla, oli Johanna. Sen kanssa mä olin aina ollut aika läheinen. Oltiinhan me tunnettu jo hiekkalaatikolta saakka. Se oli aina ollut mun tuki ja turva ja jos oli ollut huolia, niin olin puhunut sille. Joten mä myös kerroin sille susta. Johannalle mä olin aina kertonut ihan kaiken. Se oli mun paras ystävä. Ja mä olin kai sen. Ainakin niin mä toivoin. Myöhemmin keväällä mä mietin Johannan kanssa, että jos mä kertoisin sulle mun tunteista. Mulla oli enää vähän aikaa jäljellä, koska koulu loppuisi viikon päästä. No ei siitä kertomisesta mitään tullut, vaan kevätjuhla-aamuna mä panikoin, että kertoisinko nyt kevätjuhlassa sulle kasvotusten, vai kertoisinko sitten myöhemmin koneen välityksellä. Mä päätin kertoa sulle netissä. Kevätjuhlassa saatiin todistukset, enkä mä taaskaan loistanut keskiarvollani. Kotona odottaisi huudot. Johannalla oli hyvä keskiarvo. Se oli ihan hyvä koulussa, vaikka ei se ala-asteella ollut ollut. Sitten myöhemmin samana päivänä, mä kirjoitin sulle viestin netissä. Se meni jotenkin näin: "Moi, en tiedä ootko huomannut, mutta mä olen tykännyt susta jo pidemmän aikaa". Kun olin laittanut sulle viestin, odotin paniikissa seuraavat pari viikkoa sun vastaustas, jota ei sitten loppujen lopuksi koskaan tullut. Ei sua varmaan kauheasti kiinnostanut, joten et vaivautunut vastaamaan. Sen jälkeen mä masennuin hiukan, ja yritin olla ajattelematta sua. Johanna neuvoi mua unohtamaan sut. Mähän yritinkin, mutta ei se vaan tuntunut onnistuvan. Mä on ole oikeen koskaan pystynyt hallitsemaan mun tunteita. Sitten kun koulut alkoi, mä olin yhä vaan enemmän ja enemmän masentunut. Sitten laitettiin Johannan kanssa sulle viestiä, että miksi et ollut vastannut kesän alussa. Et sä vastannut siihenkään. Siitä mä masennuin vielä lisää. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että mulla oli periaatteessa jäljellä vaan yksi ystävä. Johanna. Muut oli etääntynyt vielä enemmän ja Emilian kanssa mä vaan riitelin kokoajan. Sitten mä luin netistä, että viiltely auttaa pahaan oloon. Joten seuraavan kerran kun mua masensi taas, mä kokeilin viiltelyä. Sitten mä kokeilin sitä uudestaan ja uudestaan. Pian en pystynyt enää lopettamaan. Sitten kerroin Johannalle ja muille mun niinsanotuille ystäville. Ne kertoi mun porukoille, ja mun mutsi laittoi mut kuraattorille. Sitten lopetin viiltelyn hetkeksi, mutta vähän ajan päästä jatkoin. En mä muista miten mutsi siitä sai tietää, mutta jotenkin se sai. Se laittoi mut psykiatrille. Nyt melken puoli vuotta sen jälkeen, mä olen jo melkein päässyt yli viiltelystä ja mun itsetuntokin on kasvanut. Koulussa olen nyt yksi meidän luokan äänekkäimmistä ja mä seurustelen. Mutta en sun kanssa. Vaikka mä seurustelenkin, niin rakastan sua yhä. Musta tuntuu että kaikki mun ongelmat on johtunut vaan siitä, että sä et rakastanutkaan mua. Musta tuntuu että mä en koskaan pääse susta yli.
