Kirjoittaja: Slytherclaw
Ikäraja: S
A/N: En tiedä mitä lemmenjuomaa olen vahingossa kulauttanut, olen pahoillani siitä. Tämä ei nyt vaan käy järkeen, mutta olkoot käymättä.
Vaaleanruskea laminaatti tuntui kylmältä jalkojen alla. Viileistä varpaistaan huolimatta Hermione unohti sukkansa kerta toisensa jälkeen vaatekaapin perälle. Loppujen lopuksi ehkä senkin takia, että oli aina yhtä ihanaa kaivautua takaisin peiton lämpöön kun iltatee oli juotu ja hampaat pesty. Severus odotteli jo peiton alla kirja kädessään. Kun Severus huomasi Hermionen, normaalisti niin kireät kasvot sulivat pieneen hymyyn ja Hermione pujahti miehensä viereen. Kylmät varpaat hapuilivat toisen lämpimiä, ja löydettyään etsimänsä ne jäivät paikalleen. Severus värähti tuntiessaan kylmät jalkapohjat peiton alla, mutta nopeasti hän veti Hermionen viereensä ja pujotti kätensä naisen ympärille.
Severus vei huulensa Hermionen omille ja Hermione vastasi suudelmaan. Ei se oikeastaan ollut edes suudelma, pieni pusu vain. Rakastavaiset tarttuivat toisiaan kädestä, pujottivat sormet sormien lomaan ja painoivat päänsä toisiaan vasten. He olisivat voineet jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi, niin ihanille toisen lämmin keho ja tasainen hengitys kasvoilla tuntuivat. Kummallakaan ei ollut kiire mihinkään, mutta pian väsymys vei voiton. Severus napsautti valot pois ja Hermione kiskoi peittoa paremmin päälleen.
Pari nukahti sylikkäin, eikä sinä yönä nähty painajaisia.
