Ficin nimi: Varpaat/Selkä/Posket
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Sherlock Holmes Sekoleptikko lisäsi fandomin myös otsikkoon.
Tyylilaji: Oneshot… öh, Draama
Ikäraja: S
Paritus: Loogisesti Watson/Holmes
A/N: Raapalöintii jää koukkuun….
Tää Sai alkunsa uimahallissa, kun katselin varpaitani. Ne on vinot, ei mitenkään uutta kyllä, mut hyvä rääpäle idea tuli mieleen!
Varpaat
Tämä on perin omituista.
Olen tuntenut ystäväni Sherlock Holmesin jo pitkään, mutten ole koskaan huomannut tätä asiaa hänessä. Melkeinpä katastrofaalista.
Holmesilla on vinot ja kananluiset varpaat.
Katselen kun hän lukee ja liikuttelee hiukan oikean jalkansa varpaita.
Oikeastaan… en ole yllättynyt. Jotenkin ajattelinkin, että ne olisivat vinot, vaikka hänen kasvon piirteensä ovat niin täydelliset, että ihmettelen miksi taidemaalarit revi häntä hihasta jok’ikisessä kadunkulmassa halutessaan ikuistaa hänen profiilinsa tai mitä ikinä keksivät.
Nuo varpaat… Onkohan hän kävellyt lapsena liian pienillä kengillä?
”Watson… eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin tuijottaa varpaitani?” Holmes sanoo pisteliäästi ja vetää varpaansa pois näkyviltä.
Tutkimukseni on tällä haavaa menetetty.
Selkä
Tämä on perin omituista.
Holmes tuijottaa ulos ja ajattelee, kuten tavallista.
Jos en olisi täällä hän varmaan polttaisi, voin niin helposti kuvitella tuon näyn. Ehkä motkotukseni on viimein alkanut toimia, ainakin osittain.
Nyt minä taas hairahdin sivupolulle. Mihin minä jäinkään? Ainiin, Holmesin seisoessa ikkunassa hänen selkänsä näyttää vahvemmalta kuin moniin viikkoihin. Minua hymyilyttää. Tämä ei voi olla muuta kuin hyvä asia.
Ehkä hän on taas intohimoinen tarttumaan johonkin tapaukseen ja ehkä intohimoinen erään toisenkin asian suhteen.
”Watson… eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin tuijottaa selkääni?” Holmes hymähtää ja tuijottaa vuorostaan minua.
Tutkimukseni keskeytyivät tälläkin kertaa, mutta ehkä seuraavan kerran sitten…
Posket
Tämä on perin omituista.
Holmes on sairas ja minä loogisesti, kuten hän sanoisi, toimin hänen lääkärinään.
Omituista tässä on se, että vaikka minun pitäisi vain keskittyä hoitamaan häntä, niin teen jotain mikä ei liity mitenkään. Tuijotan hänen kasvon piirteitään. Erityisesti hänen poskiaan.
Niin täydelliset poskipäät, eivät liian pinnassa, tuovat häneen jalon ilmeen ja ne korostavat upeasti hänen terävää, katseestaan, jolla hän näkee asioita, jota minä en näe. Ja nuo posket, kuinka mieleni tekeekään silittää niitä!
Holmes avaa hiukan punoittavat silmänsä ja vetäisen jo käteni pois, mutta Holmes katsoo minua ja sanoo:
”Watson, jatka vain.”
Tällä kertaa… hym… tutkimukseni onnistuivat, oikein erinomaisesti!