// Alaotsikko: K-11, drama, humour
Ficin nimi: Operaatio S.N.A.P.E
Kirjoittaja(t): deltotus
Oikolukija/Beta: -music-
Tyylilaji/Genre: drama, humour
Ikäraja: K-11
// Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäParitus/Päähenkilöt: Severus, Kelmit
Yhteenveto: Severus Kalkaros on kyrsiintynyt alituiseen kiusaamiseen ja irvailuun. Hän päättää kostaa. Kiusaajat saavat vuorostaan tutista kauhusta jäykkinä, sillä Severus päättää aloittaa kauan suunnittelemansa operaatio S.N.A.P.E:n.PrologiHiljaisuus odotti rikkojaansa. Se leijui ympäri Tylypahkaa aavemaisena ja hallitsevana, liiteli suuressa salissa, joka täyttyi arkiaamuisin enemmän tai vähemmän pirteästä puheensorinasta. Oli lauantai, ja kellon viisarit eivät olleet ehtineet vielä tikittää yli kahdeksan. Se selitti tällaisen ihmiskadon. Kaikki kuorsasivat nauttien viikonlopun tuomasta mahdollisuudesta nukkua pitempään pehmeillä patjoillaan, kukin oman tupansa makuusaleissa. Luihuisten vihreäksi koristellun pöydän keskivaiheilla kalpeanaamainen poika tuijotti tyhjyyteen tummalla katseellaan. Hiljaisuus kietoi hänet vaippaansa mustien hiuksien päistä lemuaviin varpaankynsiin saakka. Hän nautti siitä. Hiljaisuudesta. Hän sai olla rauhassa ilman jatkuvaa pilkkaamista ja juoruilua. Se oli hänelle - surullista kyllä - arkipäiväistä.
Pahimpiin ivaajiin kuului neljä henkilöä. Neljä henkilöä, jotka olivat muuttaneet hänen kurjan elämänsä helvetiksi, jossa pomppi koulupukuisia piruja alvariinsa lällätellen limaiset kielet ulkona hänen pilkkanimeään ”Ruikulia” vaihtoaskelhumppaa samanaikaisesti tanssien. Oli näillä henkilöillä nimetkin. Ne olivat vain liian inhottavia ja tahrattuja ääneen sanottavaksi.
Sirius Black, James Potter, Remus Lupin ja Peter Piskuilan astelivat ulos muodonmuutosluokasta McGarmiwan valvovan silmän alla. Professori oli kutsunut heidät luokkaansa viikonlopusta huolimatta, sillä hän oli nähnyt tarpeelliseksi pitää heille luennon koulun yleisistä käyttäytymissäännöistä. Tylypahkaan oli tulossa seuraavalla viikolla taikaministeriöstä väkeä tarkistamaan koulutyön sujuvuutta, ja McGarmiwa ei halunnut heidän joutuvan sukupuolenvaihdosloitsun uhriksi niin kuin viime kerralla koulussa vierailleet Beauxbatonsin oppilaat. Hän oli selittänyt heille 16 kertaa Lupinin laskujen mukaan, että he joutuisivat pikkuriikkisestäkin syyhykirouksesta vuosisadan pituiseen jälki-istuntoon, ja rohkelikolta vähennettäisiin 150 pistettä mieheen. Tässä kohtaa Sirius oli irvaillut olevansa porukan ainoa mies saaden osakseen nirhaavan katseen McGarmiwan taholta. Puhuttelu oli jatkunut vielä kymmenen minuuttia ennen kuin Minerva oli luovuttanut tajuttuaan, että Kelmeille oli turha takoa tällaisia asioita, sillä heidän paksut kallonsa olivat kuin noiduttu torjumaan järjen äänet. Remus ja Peter ehkä osaisivat käyttäytyä, mutta Sirius ja James eivät. Täydellisen toivottomia tapauksia ja vielä ylpeitä siitä.
”Olipa Minerva kumman äksyllä päällä. Mehän olemme aina kiltisti. Kirosimme Ruikulinkin viimeksi torstaina, koska tämä oli eilen onnistunut katoamaan koulusta”, Sirius selitti viattomasti. Lupin pyöräytti silmiään.
”Itse asiassa Sirius, sinä kirosit hänet luutakomeroon ilkeän lihansyöjäporsaan kanssa” hän muistutti, mutta Sirius vain kohautti olkiaan.
”Mitä mukavaa keksimme ministeriön tärkeilevien herrojen illanviihteeksi?” James kysyi silmät innosta välkkyen.
”Illanviihteeksi? Mitä oikein tarkoitat?” Peter piipitti väliin.
”Sarvihaara tarkoittaa, että sinut laitetaan strippaamaan heille ylimääräisenä ohjelmanumerona huomenna illalla kello yhdeksän aikaan koko koulun katsoessa”, Sirius selvitti virnuillen katsellessaan Peterin kauhistuneeksi muuttunutta ilmettä.
”Tarkoitan sitä, että minkälaisen pilan me väsäämme arvon vierailemme tervetuliaislahjaksi”, James murahti esittäen, ettei ollut kuullut lainkaan Siriuksen naljailua.
”Hei, unohdetaan koko ministeriön homehtuneet äijänkäppänät arvon ystäväni! Pohtikaamme partasuita vasta virallisen nukkumaanmenoajan jälkeen. Nyt meille on tiedossa seuraavana ohjelmanumerona viihdyttävää Ruikulijahtia. Pääsen vihdoin kokeilemaan kehittelemääni päänpaisutusloitsua turvallisesti. En viitsinyt kokeilla sitä itseeni, sillä luulen siinä olevan vielä jotain hiomista” Sirius hihkui näyttäen yhtä innostuneelta kuin Jamesin isosetä Alfred kuultuaan palsternakan positiivisista terveysvaikutuksista. Hän osoitti sormellaan loitsukäytävälle, jossa hiippaili kelmeäihoinen hahmo mahdollisimman hiljaa yrittäen livahtaa pakoon huomaamatta.
”Sirius, jättäisit hänet rauhaan edes tämän kerran”, Remus ehdotti kärsivällä äänensävyllä.
”Äh, Kuutamo, älä ole aina niin tylsä! Pidetään pitkästä aikaa kunnolla hauskaa!” James nurisi ennen kuin Sirius ehti puolustella aikeitaan.
”Meillä taitaa olla ajoittain erilainen käsitys hauskasta”, Remus mutisi niin hiljaa, etteivät muut voineet saada sanoista selvää ja alistui kohtaloonsa.
Severuksen suusta purkautui pitkä kiroiluryöppy vailla loppua Kelmien äkätessä hänet. Hän oli ollut aivan liian varomaton ja tyhmä, kun oli luullut näiden menneen suureen saliin normaalisti ruokailemaan. Yleensä he olivat syömässä heti ensimmäisinä ja kahmivat ruokaa suuhunsa, minkä ehtivät. Kutsuivat sitä vielä ”kunnon miehen normaaliksi ruokahaluksi”. Lihoisivat edes! Mutta ei, he pysyvät huippukunnossa vuodesta toiseen Peteriä lukuun ottamatta, jonka ruokavalio näkyi kyllä vatsassa.
Se samainen vatsa ei kuitenkaan estänyt Peteriä lähestymästä häntä ystäviensä kanssa. He etenivät taikasauvat ojossa valmiina hyökkäämään. Severuksella ei ollut paljon mahdollisuuksia heitä vastaan. Heillä oli ylivoima. Epäreilua, nurisi ääni pojan päässä. Elämä ei ole koskaan reilua, hän vastasi katkerana äänelle. Jos elämä ei ole reilua, niin ainahan sinä voisit kostaa noille idiooteille, jotka tekevät siitä epäreilua, ääni ehdotti. Severus ei ehtinyt kysyä asiasta ääneltä.
”Ruikuli! Jäitkö kenties uneksimaan yöstä minun ja vatsalihasteni viehättävässä seurassa?”, Sirius virnisti, ”Joka tapauksessa paisutios pää”
Severuksen pää ei lainkaan paisunut, päinvastoin, vaikka hän oli niin arvellut taikasanojen perusteella. Sen sijaan se kutistui aina vain pienemmäksi. Hän ei edes halunnut tietää kuinka pieneksi, mutta kokeili silti käsillään olkapäidensä välissä sijaitsevaa möykkyä. Se oli kooltaan reippaankokoisen omenan luokkaa. Hän etsi epätoivoisesti hiuksiaan, turhaan. Hän oli muuttunut kaljuksi tuon kurjan loitsun seurauksena. Hänen ylpeytensä! Hänen rasvaiset hiuksensa, joita hän oli kasvattanut kolmannesta luokasta lähtien. Rasvaisuus oli hänestä perin seksikästä. Se kiilto, ah, sitä hän oli aina himoinnut. Tai sitten hän ei pitänyt kiiltävästä tukasta, mutta pelkäsi saippuaa kuollakseen. Ei, ensimmäinen kuulosti paremmalta.
Sirius katsoi kummastellen vuorotellen taikasauvaansa ja vihamiehensä heikosti pään kriteerit täyttävää ruumiinosaa. Hän raaputti kevyesti päätään. Muut Kelmit virnistivät ystävänsä hämmästykselle tai Severuksen huvittavalle ulkonäölle. Luultavasti molemmille.
”Mikä mahtoi mennä vikaan? Se taisi olla sauvan vääränlainen näpäytys. Sen olisi pitänyt olla astetta sutjakampi. Onhan tuokin varsin näppärä kirous, mutta kun haluaisin-”, Siriuksen lause keskeytyi. Severus oli käyttänyt toisen ihmettelyä hyödykseen ja sinkauttanut häneen pari inhaa kirousta äänettömästi. Tosin, vaikka hän olisi loitsinut ääneen, hänen piipitystään olisi tuskin kuullut. Hän ei halunnut varmistua asiasta kokeilemalla puhumista, vaan antoi äänihuulilleen mieluummin lomaa siksi ajaksi, että hänen päänsä olisi entisellään.
Kirousten uhriksi joutunut Sirius steppasi käytävää edestakaisin ja jodlasi kurkku suorana. Severus aikoi käsitellä muitakin Kelmejä saatuaan itsevarmuutta Siriuksen kiroamisesta, mutta oli ollut liian hidas, sillä tunsi itseensä iskeytyvän kolme loitsua peräkkäin. Hän kaatui suoraan taaksepäin selälleen. Ilmeisesti yksikään niistä ei ollut tainnutusloitsu, sillä hänen järkensä kulki yhä entiseen tahtiin. Hän yritti noista ylös. Ei onnistunut. Hän on kangistettu. Sepäs mukavaa. Mikäs sen mukavampaa kuin maata puolustuskyvyttömänä kiusaajiensa jalkojen juuressa?
”Nähdään piakkoin, arvoisa rasvaklöntti!” James huikkaisi hänelle vilkuttaen hänelle saastaisella kädellään ja katosi muiden Kelmien perään, jotka olivat jo kiirehtimässä portaita alas. Severus ihmetteli, miksi he eivät jatkaneet, kun heillä oli erinomainen tilaisuus nöyryyttää häntä.
Syy tepasteli käytävää pitkin McGarmiwan korppikotkamaisessa muodossa. Severus ei nähnyt naista, mutta tunnisti turhankin hyvin nuo virallisen kuuloiset napakat askeleet. Tämä tulisi olemaan hyvin nöyryyttävää, mutta siihen hän oli jo ehtinyt tottua kuuden vuoden aikana.
”Herpaannu”, vanhan naisen ääni loitsi. Severus nousi ylös nopeammin kuin koskaan ja oli jo kiirehtimässä pakoon.
”Haluaisitko selittää, miksi pääsi on kutistettu ja miksi makaat keskellä loitsukäytävää?”
”Pieni erimielisyys”, hän piipitti, mutta professori ei saanut hänen hiljaisesta ja kimeästä äänestään selvää.
”Käy matami Pomfreyn luona korjauttamassa pääsi oikeaan kokoon, ja tule sen jälkeen selvittämään asia kanssani, kun pystyt vihdoin puhumaan normaalisti.” Severus nyökkäsi vaisusti vastaukseksi.
Severus kyyhötti sängyllään, joka oli erillään muista, sillä kukaan ei halunnut nukkua lähellä häntä. Muut olivat jo nukahtaneet. Hänen päivänsä oli ollut suoraan sanottuna hirveä, vaikka hän oli ollut toiveikas aamulla sen suhteen. McGarmiwa oli höyhentänyt hänestä tiedon Kelmien kiusaamisepisodista, vaikka hän oli yrittänyt olla kantelematta raukkamaisesti. Hän oli yrittänyt kestää niin kuin kunnon mies ainakin, mutta se huuhkaja oli uhannut paljastaa koko koululle tiedon hänen lemmikkihamsteristaan, joka majaili hänen sänkynsä alla. Se oli ollut liikaa hänelle, ja hän oli antautunut. Surkeaa suorastaan.
Hän toisti uudestaan ja uudestaan hänen päässään vierailleen äänen sanoja: ”Jos elämä ei ole reilua, niin ainahan sinä voisit kostaa noille idiooteille, jotka tekevät siitä epäreilua.” Sanat pyörivät hänen kielellään uudestaan ja uudestaan kuin karusellissa. Ne saivat hänen aivonsa raksuttamaan niin äänekkäästi, että hän pelkäsi sen herättävän muut.
Pitäisikö hänen kostaa? Kyllä, hän halusi ehdottomasti kostaa. Miten hän voisi kostaa? Niin, sitä hän ei tiennyt. Ei, kyllä hän tiesi. Hän ottaisi käyttöön kauan hautomansa suunnitelman. Hän kostaisi korkojen kera. Hän käynnistäisi operaatio S.N.A.P.E:n.
A/N: Jätän teidät pähkäilemään, mitä operaatio S.N.A.P.E sisältää. Kommentit enemmän kuin ilahduttavia.
