Kirjoittaja: Draconair
Ikäraja: K11
Paritukset: Harry/Draco
Tyylilaji: Romance/Fluffy
Vastuuvapautus: Hahmot ja tapahtumapaikat kuuluvat J.K. Rowlingille.
A/N: Kirjotinpa nyt tämmösen, ensimmäisiä ficcejäni, joten kommenttia =) ! Niin ja toi otsikko on vähän huono, en keksinyt oikrin mitään sopivaa...
"WOO!"
"JESSS!"
"ME VOITETTIIN!"
Iloinen kiljunta oli täyttänyt Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Kaikki olivat iloisia huispausmestaruuden voitosta.
"Harry, sinä teit sen! Me voitimme!" Fred Weasley kailotti ja halasi Harrya. Harry hymähti ja irrottautui pojasta, joka oli juonut muutaman tuliviskin liikaa.
Harrya ahdisti. Heitä vastaan oli pelannut luihuinen, kuten tavallista. Luihuisten etsijä, Draco Malfoy, Harryn pitkäaikainen vihamies, oli toivoton huispauksen pelaaja, mutta silti...
Harry tarkkaili luihuisten etsijää, suippokasvoista Dracoa. Tämä lensi turhautuneena ympäri kenttää, etsien pientä kultaista palloa, sieppiä.
Harry lensi Malfoyn vierelle.
"Näkyykö sieppiä?"
"Pää kiinni Potter!"
Sitten platinahiuksinen poika lähti yhtäkkiä syöksyyn. Harry vilkaisi alas, ja näki sen - siepin, se kosketti lähes maata. Harry lähti empimättä Malfoyn perään syöksyyn, ja Harryn Tulisalama ohitti Nimbus 2001:n leikiten.
Harry oli vain parin metrin päästä siepistä. Nyt pitäisi vain kurottaa käsi, mutta... Harry empi. Hän vilkaisi taakseen, ja näki Malfoyn lentävän lähes tämän rinnalla. Hänen teki mieli antaa sieppi Malfoylle. Harry oli juuri hidastamaisillaan vauhtia, kun hän muisti, mikä ihana tunne oli ottaa sieppi kiinni, ja voittaa. Hän halusi antaa sen tunteen Malfoylle, mutta...
"JA HARRY POTTER SAI SIEPIN!" Lee Jordan huusi.
Harry pohti nojatuolissa, miksi oli empinyt. Saatuaan siepin häntä ei edes hymyilyttänyt, ja ensimmäisten sekuntien ajan häntä kadutti, että hän oli ottanut siepin kiinni. Toisten ilakoidessa ilo tarttui kuitenkin häneenkin, vaikka Malfoyn pettynyt ilme herätti hänessä outoja tunteita...
"Käyn haukkaamassa raitista ilmaa", Harry ilmoitti ja poistui oleskeluhuoneesta.
Hän saapui eteisaulaan ja astui pimeään yöhön. Kello oli jo vaikka mitä, mutta hän meni istumaan puutarhan penkille. Hän sulki silmänsä, ja antoi kevyen tuulenvireen kutitella kasvoja ja sekoittaa hiuksia. Ulkona oli aivan hiljaista, ainoastaan Rohkelikon tornista kuului vaimeaa juhlintaa.
Sitten Harry kuuli askelia. Hänen lihaksensa jännittyivät, hän avasi silmänsä ja tarttui vaistomaisesti taikasauvaansa.
Pimeässä ei erottanut, kuka tulija oli. Harry siristeli silmiään ja hän nousi seisomaan. Pian hänen eteensä ilmestyi Draco Malfoy.
"Kas, Potter. Mikset ole iloitsemassa muiden kanssa voittoa?" Malfoy kysyi katkerana.
"Koska haluan olla rauhassa. Mitä itse teet täällä?"
"No jaa", Malfoy mutisi ja istahti penkille, "tulen tänne aina välillä, kun haluan olla rauhassa... näköjään meilläkin on jotain yhteistä." Malfoy vilautti hymyn, josta Harry oudolla tavalla piti. Nyt hänen teki mieli kertoa, kuinka hän olisi halunnut antaa siepin Malfoylle...
"Kuvittelin jo hetken, että oikeasti antaisit voiton meille", Malfoy sanoi, ihan kuin olisi lukenut Harryn ajatukset. "Mutta et sinäkään niin tyhmä ollut". Malfoy nousi taas seisoman, ja tuli lähes Harryyn kiinni. Harryyn nenään kantautui Malfoyn hyvä ominaistuoksu, hän ei ollut ikinä myöntänyt itselleen pitävänsä siitä - paitsi nyt.
Malfoy oli aivan lähellä. Hän katsoi Harrya silmiin, ja Harry yhtäkkiä halusi suudella tätä.
"Kuule, hm, Draco..." Harry kutsui Malfoyta ensikerran pelkällä etunimellä.
"Niin, Harry?"
"Tuota..." Enempää Harry ei ehtinyt sanoa, kun värittömät huulet jo koskettivat Harryn varmasti punoittavaa poskea. Onneksi oli kuitenkin niin pimeää, ettei hänen punastustaan saattanut erottaa.
Kun Draco viimein irrotti huulensa Harryn poskelta, tämä astui pienen askelen taaksepäin ja kuiskasi:
"Minä rakastan sinua. Olen aina rakastanut."
Sitten he hyppäsivät toisiinsa kiinni, suutelivat, eivätkä päästäneet irti.
