Author: bbrickless
Beta: ei
Genre: Angst, slash
Rating: S
Fandom: Twilight
Paring: Alec/Demetri
Pov: Alec
Wordcount: 200
Disclaimer: En omista mitään, lainaan vaan hahmoja
Summary: Harmaassa valossa todellisuus näyttää erilaiselta, mutta pimeässä voin taas nähdä mitä haluan.
A/N: Osallistuu Angst25 sanalla 15. kipu.
Määrittelemätön kipu
Silmät kiiluvat pimeässä. Antautumisesta tulisi liian helppoa, peto tahtoi jotain paljon parempaa. Hän tahtoi nähdä kärsimystä ja kiduttavaa nautintoa. Kuvaile mieleiselläsi tavalla, miehellä on monta nimeä. Kukaan ei tiedä millainen hän todellisuudessa on. Pehmeissä suudelmissa maistuu katkeruus, rakkaudentunnustus täynnä tyhjiä sanoja. Kuka sellaisen haluaisi? Silti hän saa aina kaiken. Minut, kuten niinä muinakin öinä. Hänen valheisiinsa voisi uskoa, mutta niistä ei ole todellisuudeksi. Aamun koittaessa sen aina muistaa. Harmaassa valossa todellisuus näyttää erilaiselta, mutta pimeässä voin taas nähdä mitä haluan.
Todellisuus on omituinen käsite, minulle sen täyttää veri ja väkivalta enkä silti osaa lukea muita samanlaisia. Hän on minulle mysteeri, on aina ollut. Ja tuleekin olemaan, hän on Demetri, ei häntä voi selvittää tai rakastaa, silti koitan selvittää. Ja rakastan. Pakko se on myöntää, olen tyhmä ja naurettava ajatellessani, että siitä tulisi jotain. En vain voi itselleni mitään.
"Voi Alec, ei taas tätä soopaa", Jane tuhahtaa huomatessaan taas sen saman ilmeen kasvoillani. Huokaan ja käännyn häpeissäni poispäin. Ei häntä, ei yhteistä tulevaisuutta. Ei nyt eikä koskaan, pakko se on joskus ymmärtää, mutta ei nyt. Ei vielä. Kai saisin vielä hetken elää unelmaa? Vaikka se unelma sattuisi niin helvetisti jokaiseen soluun kun vain on mahdollista. Kipu on pientä verrattuna onnellisiin hetkiin.
