Name: Humalassakin pervo
Betas: elzz-, suklaamurunen
Genre: Fluffysöpöilymikälie
Pairing: Sirius/Remus
Rating: k-11
Summary: Remus, James ja Lily istuvat oleskeluhuoneessa ja keskustelevat henkeviä, kun lievästi sanottuna kännissä oleva Sirius pöllähtää paikalle.
Warnings: Alkoholia
A/N: Vanha ficci, jonka onnistuin pelastamaan jostain koneen uumenista. Kirjoitettu alunperin varmaankin elzz-lle, joka on myös betannut. Kiitokset myös suklaamuruselle joka on jaksanut katsoa läpi sen jälkeen kun muokkasin alkuperäistä jaksotusta.
*
”Remus? Remus helvetti sentään, etkö sinä kuuntele ollenkaan??”
James heilutteli kättään toisen nenän edessä odottaen tämän reagoivan, ja onnistui kiinittämään pojan huomion. Remus nosti katseensa ystäviinsä. Lily ja James istuivat pöydän toisella puolella ja tuijottivat häntä.
”Anteeksi, olin ajatuksissani. Mitä sanoit?”
”James kysyi sinulta apua ensi viikon huispausottelun strategiaa varten”
Jamesin alahuuli työntyi ulommas. ”En tajua mikset sinä voisi neuvoa ihan yhtä hyvin, Lily. Remuksella on kiireitä”
Niinpä, kohta on täysikuu... ”Minähän sanoin, että tiedän huispauksesta yhtä paljon kuin Matohäntä rohkeudesta. Vastaus on ei käy!” Lily mulkoili Jamesia, joka puolestaan kiemurteli naurusta.
”No mutta minähän tarjouduin ystävällisesti antamaan sinulle ’yksityistunteja'. Sana vain niin mennään ’pelaamaan’...” Poika virnisti paljonpuhuvasti ja ujutti kätensä Lilyn vyötärölle.
”Ja jos oikein muistan, vastaukseni oli ’ei kiitos’, ja se pätee edelleen” Lily yritti läimäistä Jamesia, muttei osunut.
Parin alkaessa kinastella, Remus pani huvittuneena merkille, ettei Lily kuitenkaan siirtynyt pois tai edes yrittänyt saada Jamesia irroittamaan otettaan. Nuhjuisen näköinen teini laski salaa myös pöydällä lojuvat pullot ja tajusi kaikkien kolmen juoneen reilun puoleisesti. Kumma miten joitain asioita ei huomaa, jos niitä ei erikseen ajattele...
Remuksen ajatus katkesi, kun Lily nousi yhtäkkiä seisoman ja kurottautui pöydän yli.
”Pitkän ja syvällisen pohdinnan jälkeen, olemme Jamesin kanssa tulleet siihen tulokseen, että sinä, Remus Lupin, tarvitset poikaystävän!!” Lily hymyili juhlallisesti ja näytti erittäin tyytyväiseltä itseensä.
Mitä ihmettä...? Jamesin kulmat kurtistuivat. ”Tyttöystävänpäs, Remushan on poika”.
”Eipäs kun poikaystävän!!”
Kaksikon jatkaessa kinastelua, Remus vajosi taas omiin ajatuksiinsa.
Tyttöystävä? Poikaystävä? Mistä helvetistä nuo nyt sitten tämän aiheen repäisivät?? Enkä sitäpaitsi ole kiinnostunut kenestäkään, paitsi ehkä... Enpäs ole! Hänhän on täysi ääliö ja seurustelee sitäpaitsi varmaan miljoonan eri ihmisen kanssa muutenkin! Remuksen ajatus katkesi jo kolmannen kerran, kun huoneeseen hoippui tuttu henkilö.
Ei ole totta... Remuksen äskeisten ajatusten kohde, Sirius Musta, hoiperteli sisään oviaukosta. Poika oli ilmeisesti juonut tuplasti muihin verrattuna, hänestä lähti vahva alkoholin lemu, ja Remus ihmetteli kuinka paljon toinen oikein oli ottanut haistakseen niin pahasti. Teini ’käveli’ toisten luokse pöydän ääreen ja horjahti lopuksi Remuksen syliin.
”Mitä helv-?!”
Remus yritti refleksinomaisesti työntää pojan pois, muttei onnistunut.
”Heiiii, Reemuush! Miten meneeh?”
Tulipunainen susipoika tönäisi toisen raa’asti lattialle. ”Hyi helvetti, haiset todella pahasti alkoholille. Paljonko olet juonut?”
Rauhoitu sydän, hän vain horjahti humalassa, se ei tarkoittanut mitään. Mustatukkainen poika hihitteli lattialla ja yritti sitten nousta istumaan. ”Remuush, auta minut makuusaliin, jookosta kookoshtaa?”
Remus pyöräytti silmiään. ”Enkä, pyydä Jamesia”
Sirius tarrautui pojan jalkoihin kieltäytyen päästämästä irti ellei toinen auttaisi.
”James et viitsisi auttaa? Sirius on vähän hankalana?”
Turha toivo. Poika oli liian keskittynyt Lilyyn kuullakseen Remuksen avunpyynnöt.
”Voi helvetti, ei ole totta!! On sinustakin hyötyä!”
”Remush kilttiii?” Sirius katsoi harmailla silmillään toista poikaa, joka tunsi sydämensä jättävän väliin muutaman lyönnin.
Älä katso minuun noin... Viimeinen epätoivoinen vilkaisu Jamesin ja Lilyn suuntaan, ei vastausta. Huokaus.
”No hyvä on, minä autan sinut sinne! Nouse ylös niin mennään.”
Poika ojensi kätensä ja puoliksi nosti toisen lattialta. Päästyään ylös, Sirius horjahti saman tien vasten Remusta.
Sydämeni lyö niin lujaa, että hän varmasti tuntee sen... Hän tunsi Siriuksen nojaavan itseään vasten, haistoi pojan puhtaat hiukset ja kuuli tämän pehmeän äänen sanovan jotain. Hitto, Remuksen oli yhtäkkiä paljon vaikeampi hengittää. He kääntyivät ennen lähtöään sanoakseen hyvät yöt pöydän ääressä olevalle kaksikolle, Sirius iski silmää Lilylle. Pieni mustasukkaisuden aalto pyyhkäisi Remuksen yli. Miksi tuo idiootti flirttaili parhaan kaverinsa tyttöystävälle??
Heti kaksikon kadottua näköpiiristä Sirius kouraisi lyhyemmän pojan takapuolta, miltei aiheuttaen Remukselle sydänkohtauksen.
”Mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?!”
Mustatukkainen virnisti. ”Käteni haluaa kertoa jotain”
”Ja mitähän sinä tarkalleen ottaen yrititkään osoittaa äskeisellä? Että olet humalassakin pervo?”
Toisen kasvoilla vilahti jotain, jota Remus ei osannut määritellä, ja niinpä hän unohti sen pian. Saavuttuaan Siriuksen sängyn luokse, susipoika huokaisi.
Vihdoinkin. En tiennyt, että joku voi olla noin vaarallinen toisen terveydelle... Remuksen vielä miettiessä ovelat kädet työnsivät hänet sängylle makamaan.
”Mit-?”
Sirius oli ilmeisesti kaatunut ja vetänyt hänet mukaansa. Kumma kyllä, Remus näytti jääneen pidemmän pojan alle, vaikka kaiken järjen mukaan ensin kaatuneen olisi pitänyt olla alimmaisena.
”Pois päältäni!” Hän yritti työntää poikaa pois, muttei onnistunut. ”Sirius?”
Voi luoja, rauhoitu, rauhoitu...”...nua...”
”Mitä sanoit Sirius?”
Poika kurottautui kuiskaamaan Remuksen korvaan. ”Rakastan sinua.”
Mikä oli? ”Tuo ei ole hauskaa Sirius”
”Mikset usko minua?”
”Olet vain humalassa, huomenna et tule edes muistamaan mitään. Älä anna muille turhaa toivoa hetken huumassa, se on julmaa...”
Sirius kohottautui ja suuteli Remusta. ”Rakastan sinua”.
Poika katsoi Remusta suoraan silmiin ja toisti lauseen.
Hetkinen, jotain on vialla... ”Henkesi ei haise alkoholille!!” Remus tajusi vasta nyt. Siriuksen henki oli raikas ja mintuntuoksuinen, ei alkoholin.
”En ole juonut viikkoon, enkä varsinkaan tänään”
”Mit-? Mitä ihmettä, olisitko ystävällinen ja selittäisit?”
”Viikko sitten, kerroin Lilylle pitäväni sinusta, ja etten uskaltanut sanoa sitä. Hän keksi tämän pienen esityksen tänään ja kaatoi saman tien puoli pulloa tulviskiä paidalleni...”
Lily, olet kuollut. Remus katsoi toista suoraan silmiin. ”Hyvä on, uskon sinua”
”Ja vastauksesi on?” Ruskeatukkainen poika veti Siriuksen lähemmäs ja suuteli tätä kevyesti.
”Riittääkö?”
”Ei” Sirius painautui Remusta vasten ja veti tämän rajuun suudelmaan, toinen käsi livahti pojan paidan alle, toinen haroi hiuksia.
”Mmh, Sirius...”
”Shh, keskity olennaiseen”
”Mutta halusin kysyä yhtä asiaa”
Sirius nosti katseensa ja katsoi Remusta kysyvästi, muttei lopettanut.
”Tiesikö James...?” Sirius hiljensi toisen pitkällä suudelmalla.
”James—”
Ovi lennähti auki ja James ryntäsi sisään. ”Hei Sirius, et ikinä arvaa mit—”
Remus lehahti tulipunaiseksi, Sirius harmistui keskeytyksestä ja Jamesin leuka putosi lattialle. Seurasi kiusaantunut hiljaisuus.
”James!!” Lilyn kirkas ääni portaikosta palautti kaikki kolme maan pinnalle. ”Tule heti tänne senkin tahditon ääliö!!”
James punastui ja rupesi änkyttämään. ”Tu-tuota jos minä sitten menen, Lily odottaa—”
Hän kääntyi ja juoksi tiehensä paiskaten oven kiinni perässään.
”...Ei näemmä tiennyt”
Sirius nauroi. ”No ei todellakaan, mitähän siitäkin olisi seurannut!”
”Meillä taitaa olla paljon selittämistä”
”Ehkä, mutta sen voinee tehdä huomenna...”
***
A/N2: "Komennu!!" Kommentteja olisi kiva kuulla. ^w^
