// Alaotsikko: K11, koulukiusaaminen
Title: Normaalista arvottomaan
Raiting: K11 itsemurhan viittauksen takia
Lisä tietoa: Eli siis tämä tulee terveystiedon esitelmään aiheella koulukiusaaminen ja olisi mukavaa saada palautetta ulkopuolisilta että kehtaako tällaista esittää luokalle
Eli siis lukekaa ja mieluusti kommentoikaa!
Normaalista arvottomaanKatselin miten syystuuli liikutteli värikkäitä lehtiä, saaden ne pyörimään ympäri asvalttia. Kirkkaan sininen taivas loisti saaden valkoiset pilvet näyttämään pehmeiltä ja kevyiltä. Istuin auringon paahtamalla keinulla ja potkiskelin pikkukiviä pois jalkojeni alta. Elli istui viereisessä keinussa ja elehti nopeasti käsillään samalla kun puhui Salkkareiden viimeisemmästä jaksosta.
”Kuka se Peppi taas olikaan?” kysyin yrittäen muistella mainitsemani ihmisen kasvoja.
”Odota, Mä haen siitä kuvan, ni ehkä sä sitte muistat taas”, Elli hihkaisi innoissaan hypähtäen ylös keinusta. Katselin miten paras ystäväni juoksi pihan poikki sisälle vanhaan punatiiliseen kouluun.
”Että olin aamulla niin typerä”, sätin itseäni mielessäni.
”Jere porukoineen ei ole edes vilkaisutkaan muhun päin. Ne unohti jo mut. Se oli varmasti vain leikkiä. Ei ne mitään tarkoittanut silloin.”
”Ai ei vai?” uusi ääni päässäni sanoi ivallisesti.
”Se ei siis ollut mitään kun ne sai sut käyttämään huumeita?”
”Ei huumeissa mitään pahaa ole!” puuskahdin mielessäni.
”Ne saa minut vain rentoutumaan ja unohtamaan kaiken. Ja sitä paitsi mistä ne olisi voineet tietää mitä ne mulle teki? Se oli varmasti vain leikkiä.”
”Ai kun naurattaa”, ääni päässäni jatkoi ivalliseen tapaansa.
”Äh, ole jo hiljaa! Missäköhän se Elli viipyy?” ihmettelin mielessäni ja kohotin alas painuneeni katseeni taas kouluun päin. Katselin miten Elli seisoi juttelemassa Marian ja Heidin kanssa vähän matkan päässä. Kuva oli hänen kädessään ja sillä Elli huiski kasvoilleen viileää ilmaa.
Näin sivusilmästä miten Jere, Aaro ja Tomi astelivat reteesti minua kohti pieni poika porukka perässään. Jähmetyin paikoilleni.
”Ei, ei taas!” hoin pääni sisällä. Jere oli jo valinnut minut uhrikseensa, mutta Aaro pälyili ympärilleen hermostuneena. En halunnut tietää mistä ne minua tällä kertaa pilkkaisivat. Tiesin vain sen, miten kohta taas lähtisin itkien pois aikeinani tappaa itseni. Olin liian arvoton elääkseni.
