// Alaotsikko: K-11/angst
Kirjoittaja: Ewelyn
Fandom: Ihan originaali
Genre: Angst + mitä nyt tunnistatte tästä
Ikäraja: K-11 taitaa olla
Paritus: Ei mainita, kaksi erästä henkilöä vain
Oikeudet: Teksti omaa käsialaani, ja epäselvät henkilöt on myös omiani. Oikeastaan kaikki kuuluu minulle, paitsi etten saa tästä rahaa.
Varoitukset: Kiroilua, mainitaan tappaminen
A/N: Osallistuu
Oi Doris - eli lauluista teksteihin - haasteella. Valitsin lauluksi Heidi Kyrön
Kevät - kappaleen. Sanat alhaalla.
Ficci on tuplaraapale, eli sisältää tarkalleen 200 sanaa.
~*~
Jalkamme veivät rannalle, hymyilimme toisillemme, lauloimmekin humaltuneina toisillemme. Kuitenkaan me emme koskaan rakastaneet toisiamme, olimme kylmiä ja paskamaisia toisillemme aina. Kuin jääseiniä, joiden läpi ei päässyt vaikka kuinka kovaa sitä hakkasi.
Silloin oli kevät, se paskamaisin vuodenaika, jolloin rakkaus päättyy ja Tuonelan mustat virrat saapuvat. Silloin meitä päin vihmoi kylmä ja säälimätön sade, joka tuntui ympärillämme tikareilta, joka menee mustimmankin sydämen läpi. Silloin me vannoimme toisillemme ikuista rakkaudenvalaa, joka ei kuitenkaan kestänyt päivää pitempään. Silloin – sinä samana päivänä – sinä teit itsemurhan, koska kuvittelit että sen avulla pääset minusta ikuisiksi ajoiksi eroon.
Tiesit kuitenkin kuollessasi, että hukkaan meni sekin yritys, kuitenkin tulisin vainoamaan sinua yhtä helvetillisesti kuin aina ennenkin.
Rannalla me vietimme sen yhden ihanan auringonlaskun, jolloin vedimme itsemme ihan piippuun ja joimme itsemme niin känniin, että Jumalakin olisi siitä rankaissut kovalla kädellä.
Kyllähän minä sinut tiesin, niin kuin kaikki muutkin pojat, että te lupaatte kaikkea suurta, mutta tuhoatte ne päivässä, ja kohtelette niitä kuin räsynukkea.
Niinhän ne kaikki lupasivat, että tytöt ovat yhtä arvokkaita kuin kalleinkin koru, mutta silti ne pojat rikkoivat sen kaiken ja valitsivat minut, kurjan paskan. Hakkasivat, käyttivät päivän orjana, kuin saamaton sika, joka on teuraslihaa. Kiljutaan kuin pieni säälittävä porsas.
Nyt olen luonasi ikuisesti, kuin pikkulintu enkelinä.
~*~
On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, pystynkö mitään antaa?
refrain:
Sinä tarjosit salmiakkia.
Minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
Vaikka tarjosit vain salmiakkia.
Minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
On siis kevät, uskoin vakavaa valaa
No, pojat on poikia: ne lupaa, muttei palaa
Kevät, kaiketi taivas vielä kestää
Pilvet jo luin, ei sadetta voi estää
Kevät, sinua ihmistä pelkään
Minä olin hölmö, otin turpiin ja selkään
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään
refrain
On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.
refrain 
