Lily Potterin suuri rakkaus [K-11 (kai), Romance, Lily/Scorpius]

[Lööperiikka]

Nimi: Lily Potterin suuri rakkaus
Beta: Valkovuokko
Ikäraja: 11 _{(ei sisällä väkivaltaa jne.)}
Tyylilaji: Romance
Summary: Lily Potter menee ensimmäistä vuota tylypahkaan. Ja tapaa Scorpius Malfoun, joka on aivan erinlainen kuin isänsä hän on lämmin ja hyväsydämminen ihminen.
A/N: Olen kirjoittanut tämän jo aiemmin Vuotavaan Noidankattilaan joten nämä luvut on aika kauan sitten kirjoitettu. Ensimmäisiin lukuihin en ole hirveän tyytyväinen. Mutta lukekaa silti!

Prologi

Oli kulunut aikaa kun Harry Potter oli kukistanut kaikkien aikojen mahtavimman pimeyden velhon Tiedät-kai-kenet. Asiat olivat muuttuneet, nyt Harrylla oli kaksi poikaa. James joka oli aivan kuin Harryn isä James, kun hänen ukki oli semmoinen hulivili, ja hänen enonsa Fred ja George olivat noh… iloisia persoonia. Niin millainen hänestä olisi voinut tulla. Hän oli vanhempi kuin veljensä Albus joka oli rauhallinen, ja hän oli perinyt Lilyn silmät. Harryllä oli nyt vaimo Ginny. Ginny oli Huispausharjoituksissa. Harry oli kieltänyt tätä pelaamasta sillä hän oli raskaana. Parantajalta oli lipsahtanut että vauva olisi tyttö mutta mikään ei olut varmaa. He olivat huispausperhe jopa James lensi pienellä luudallaan. Jonka hänen kummi-setänsä Teddy Lupin oli ostanut.

“James! Älä laita isin siepiä suuhun!” Harry huudahti. James, joka halusi matkia isäänsä niin paljon kuin mahdollista. Oli kuulut isänsä ensimmäisestä huippausmatsista jossa Harry oli melkein nielaisut siepin, juuri saman, ja työnsi nyt itsekin alituiseen siepin suuhun. James ja Albus olivat kuvin kiinnostuneita isänsä nuoruudesta. Voldemortista  Harry aikoi lapsilleen kertoa vasta kun he olisivat vanhempia...

“huii!” Ginny naurahti kun astui ovesta sisään. “Rakas miksi minun esikoiseni liitelee pitkin olohuonetta?” Ginny kysyi niin että hänestä tuli mieleen äitinsä Mollyn.
“Gin se on hänen ensiluuta! Soma eikö?” Harry iloitsi.
“Toki!” Ginny sanoi.

“Harry! Se syntyy!” Ginny kiljui.

[Lööperiikka]

1. Kirjoja ja satuja.

“Isä! Miksi ei?” punapäinen yksitoistavuotias tyttö tivasi.
“Ensiluokkalaisilta on kielletty luudan tuominen!” Harry sanoi - taas.
“Miksen saa luutaa nyt? Saihan Jameskin ja Albus! Se ei edes pidä lentämisestä!” Lily kiljaisi kun hänen isänsä oli jo viidennen kerran kieltänyt.
“He saivat luudat koska kumpikin hakee joukkueeseen!” puuttui hän äitinsä, Ginny, puheeseen ja sanoi tiukasti: “Ja sinulle, neitiseni ostetaan kirjat ja ikioma pöllö! Albus ja James käyttävät yhteistä pöllöä.”
“Ai! Lupaileeko Weasley nykyisin kaikille pöllöjä? Eikö ne ole hiukan liian kalliita - sinun kukkarollesi?” Ääni oli tuttu mutta sitä ei oltu kuultu aikoihin. Lily huomasi, että hänen vanhempansa tunsivat tuon äänen omistajan ja kääntyi hänkin vanhempiensa tavoin ympäri. Hän näki vaaleahiuksisen miehen, jonka vierellä oli vaaleahiuksinen poika. He näyttivät samalta, paitsi toisen katse oli kylmän harmaa ja toisen vihreä, silmät todella lämpimät ja hyvää tarkoittavat. Poika katsoi häntä ja sitten isäänsä, hän näytti säikyltä. Lilyn isä joka huomasi tämän, sanoi: “Draco! Onkos hän sinun poikasi?“
Mies, jonka nimi taisi olla Draco, nyökkäsi jäykästi ja sanoi: “Potter… Kyllä tämä tässä on poikani Scorpius.”
“Aivan. Lily! Ginny! Lähdetään!” Harry sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Lilykin kääntyi ja vilkutti arasti pojalle. Poikakin vilkutti! Lilyn sydän pamppaili. Hän oli onnellinen. Vaikka hän sai pöllön ja päiväkirjan ja kaikkea muuta, hän oli silti onnellisempi siitä, että poika oli vilkuttanut
Joo tiedän ihan hirveän lyhyt!

[Lööperiikka]

2. Tylypahkan pikajuna

"Me kirjoitamme joka viikko! Nähdään jouluna, hei hei, Lil!" Lilyn isä Harry hyvästeli ainoan tyttärensä. Ginny lopetti poikiensa hyvästelemisen ja siirtyi Lilyyn, mutta tyttö kuunteli vain puolella korvalla. Hän etsi erästä tiettyä henkilöä... Yhden neuvon hän silti kuuli hyvin, hyvin selvästi: "...äläkä luota päiväkirjaasi - liikaa."
"Miksi en luottaisi?" Lily kysyi hämillään.
"Kerron sitten joskus... Mutta hei hei, Lily!" Ginny ei ollut kertonut lumotusta päiväkirjasta tyttärelleen. Hän ei halunnut että kukaan kokisi samaa. Varsinkaan hänen oma pieni tyttärensä.

Juna nytkähti. Uskomatonta! Hän, Lily Potter, oli viimeinkin menossa Tylypahkaan! Ja mikä parasta, hän luultavastikin näkisi sen vaaleahiuksisen pojan. Juuri silloin hän näki pojan, yksin yhdessä vaunuosastossa. Hän aikoi mennä tuohon vaunuosastoon. Mikä häntä estäisi? Hänen veljensä ja serkkunsa olivat menneet etsimään kavereitaan. Hän otti yhden askeleen vaunuosastoa kohti... Toisen... Kolmannen... Silloin se tapahtui: hän törmäsi vaaleahiuksikseen poikaan, eli Scorpiukseeen.
"Ööö... Muualla on täyttä... Voinko... Voinko istua vaunuosastossasi?" Lily sanoi kengännauhoilleen. Hän ei uskaltanut katsoa poikaan, koska tunsi, kuinka puna levisi hänen kasvoilleen.
"Joo... Ihan vapaasti... Öö... Vessa!" Scorpius sanoi. Nyt Lily uskaltautui katsomaan Scorpiusta, hänkin oli punastunut. Lily meni istumaan. Hän työnsi matka-arkkunsa hattutelineelle ja jäi odottamaan.

Hetken kuluttua Scorpius saapui. Lilylle kävi ilmi että poika oli hyvin, hyvin hiljainen. Kohta ovelta kuului koputus, jonka jälkeen ovi avautui: "Tuleeko mitään kärrystä?"
“Kyllä kiitos! Yksi kurpitsaleivos ja suklaasammakkopussi, kiitos!” Lily sanoi ja otti pyylevältä naiselta ostamansa tuotteet.
“Entäs sinulle poika?" nainen kysyi ja katsoi Scorpiusta nenänvarttaan pitkin.
“Ei kiitos!” Scorpius sanoi yllättävän vahvalla äänellä.
“Ihme!” nainen mumisi ja vaihtoi vaunuosastoa.
“Miksi et ostanut mitään? Isä sanoi, että teillä jos keillä on rahaa…” Lily sanoi. Hän ei olisi halunnut kuulostaa niin tökeröltä.
“Isällä on rahaa, mutta minulla ei!” Scorpius tiuskaisi. Lily tunnisti tuon äänensävyn, se kertoi, että oli parasta jättää asia sikseen. Hän vaihtoi äkisti aihetta.
“Minun mielestä meidän pitäisi vaihtaa vaatteet”, Lily ilmoitti.
“Tässäkö?” Scorpius kysyi selvästi hämillään.
“Niin! Vuorotellen. Mene sinä ensin käytävälle, niin minä vaihdan kaapuun. Okei?” Lily selitti. Oli suuri saavutus häneltä, ettei hän nauranut.
“Okei…” Scorpius mumisi ja meni ulos. Hän oli punastunut - taas.

Kun tuli Lilyn vuoro mennä ulos, käytävä oli niin täynnä oppilaita, ettei sinne mahtunut enää yhtään enempää. Näin ollen Lily jäi vaunuosastoon. Hänen piti vannoa, että hän pysyisi selin, muttei pystynyt vastustamaan kiusausta. Hän vilkaisi olkansa yli. Scorpiuksen selkä oli arpinen ja hänen luunsa näkyivät selvästi. Poika näytti aliravitulta… Juuri silloin Scorpius kääntyi. Hän taisi tietää mitä Lily näki.
”Mistä…?” tyttö kysyi peläten.
“Sinunhan piti olla selkä tännepäin! Eikä kuulu sinulle, mistä sain arvet. Sitähän sinä meinasit kysyä, eikö niin? Ja jos sinulla on tarpeeksi rohkeutta, mene kysymään sitä isältäni!” Scorpius raivosi, mutta näytti siltä, että oli paljastanut liikaa itsestään. Sisimmästään ja siitä, minkä takia hän oli saanut arvet.
“Etkö itse muka yhtään tirkistellyt?” Nyt Lily oli puolustuskannalla. Hän oli tuntenut pukeutuessaan katseen paljaassa selässään ja pitänyt siitä, suorastaan nauttinut. Scorpius pysyi vaiti, joten Lily näpsäytti jästien tavoin:
“Hiljaisuus on myöntymisen merkki!”
He olivat koko loppumatkan vaiti, kunnes juna jarrutti ja he poistuivat väenpaljouteen

[Lööperiikka]

3.Lajittelu

Jotkut vanhemmat oppilaat avasivat ovet, ja joku huusi ulkoa: "Ensiluokkalaiset! Tännepäin!"
Lilyn vatsassa liiteli perhosia, kohta hän olisi Tylypahkassa! "Ensiluokkalaiset! Tänne!" Lily näki äänen omistajan, harmaahiuksisen puolijättiläisen...
"Hagrid! Mitä kuuluu?" Lily suorastaan huusi, sillä Hagridista oli tullut todella huonokuuloinen. Lily ei tiennyt miksi. Harry ei ollut kertonut, mutta Hagrid oli loukkaantunut Tylypahkan taistelussa, ja olihan hän iäkäs.

Jotkut ensiluokkalaiset haukkoivat henkeään, kun he näkivät linnan, heidän joukossaan Lily. Ovella heitä vastassa oli Professori Romilda Vane, jolla oli vahva leuka ja mustat hiukset. Lilyn Ron-eno oli kertonut hänestä. Hän oli ollut aivan hulluna Lilyn isään, Haryyn. Lily tirskahti, jo pelkkä ajatuskin nauratti.
"Päivää! Olen Professori Vane, Rohkelikon tuvan johtaja. Teidät lajitellaan tupiin, jotka ovat: Rohkelikko, Korpinkynsi, Puuskupuh ja Luihuinen! Mennään!" professori sanoi hymyillen.
Lily astui suureen eteishalliin. Edestä kuului kiivasta puheensorinaa ja professori paukautti ovet auki. Lily näki neljä tupapöytää. Oikeanpuoleisessa pöydässä istuivat James, Albus ja hänen serkkunsa Hugo. Hän etsi katseellaan toista serkkuaan Rosea, ja löysikin hänet alta aikayksikön. Hän oli toisella puolella käytävää. Lily mietti, miksi kaikki eivät istuneet yhdessä pitkässä pöydässä, mutta muisti kotvan kuluttua, että Rose oli eri tuvassa. Jono pysähtyi pöytien eteen.

“Lajittelu alkaa! Kun sanon nimenne, tulette tänne, istutte penkille ja minä asetan lajitteluhatun päähänne. Mutta ensin on laulun aika”, professori Vane ilmoitti. Sen jälkeen puhkesi laulun ääni:
“Oli ennen neljä ystävystä,
rohkea Rohkelikko,
viisas Korpinkynsi,
ystävällinen Puuskupuh
ja Ovela Luihuinen.
He vihastuivat,
korjatkaa te tää'
rikkoutunut ystävyys,
nyt lajittelen tupihinne,
teidät pienoiset.
Jotta ystävyyden
voitte korjata,
jokainen omalla tahollaan.
Rohkean koti on Rohkelikko.
Viisaan taas Korpinkynsi.
Ystävällisen ja harmittoman Puuskupuh.
Ovelan ja luihun on Luihuinen.”

Oppilaat hurrasivat ja osoittivat suosiotaan tuolle ränsistyneelle ja hiukan palaneelle hatulle.

“Robert Spinnet!” professori Vane aloitti. Pienikokoinen poika meni itsevarmasti penkille ja antoi asettaa hatun päähänsä.
“Rohkelikko!”
“Anceline Bell!”
“Rohkelikko!”
”Katie Bones!”
”Puuskupuh!”
”Robert Chorner!” Lily oli tunnistavinaan sukunimen ja tajusi. Hänen äitinsä oli joskus maininnut Chornerin, mutta Lily ei muistanut, missä yhteydessä. ”Korpinkynsi!”
”Gregory Parkinson!”
”Luihuinen!”
Näin jatkui. Lily pani merkille, että Luihuiseen lajiteltiin kaikkein vähiten oppilaita. Ja sitten...
”Scorpius Malfoy!” Nyt lajitteluhatulla kesti pisimpään miettiä.
”Rohkelikko!”
"Hei se kuuluu meille! Hän on Malfoy!" joku Luihuisen pöydästä huusi.

Lopulta kuului nimi: ”Lily Potter!”
Lily käveli tärisevin askelin hattua kohti ja mietti: "Entä jos joudunkin Luihuiseen? Ei, en minä joudu! Olen Lily Potter ja Rohkelikko!”
Professori asetti hatun Lilyn päähän. Se rupesi puhumaan.
”Pelkäät näköjään joutuvasi Luihuisiin, aivan kuin isäsi. Pitäisiköhän sinut laittaa sinne? Tehdään sinusta erikoinen. Mutta taidat haluta ystäväsi luokse...”

”Rohkelikko!” Heti kun sana oli kuulunut, Lily juoksi Scorpiuksen luo Rohkelikon pöytään, aivan kuin peläten, että hattu muuttaa mielensä.

[Lööperiikka]

4. Uusi juomamestari

Neljä vuotta myöhemmin.

Lily heräsi säpsähtäen. Hän oli yksin makuusalissa, aivan yksin. Ei edes Anceline joka oli tavallisesti se unikeko ollut enää nukkumassa. He olivat varmaan suuressasalissa syömässä aamiaista. Lily jäi hetkeksi miettimään. Kohta olisi joulu, hän näkisi pitkästä aikaa vanhempansa. Mutta samalla kestäisi monta viikkoa ettei hän näkisi Scorpiusta. Lopulta hän päätti että olisi parasta nousta ja pukeutua. Tai hänelle ei jäisi muruakaan aamiaista. Oleskeluhuoneessa hän ilahtui nähdessään Scorpiuksen. Joka oli odottanut häntä.
“Mikäs sinulla noin kauan kesti?” Scorpius sanoi ja virnisti.
“Nukuin pommiin. Mutta ei siitä sen enempää!” Lily sanoi hiukan nolostuen. Ja vaihtoi nopsaan aihetta.
“Menetkö jouluksi kotiisi?”
“Sinne rääkättäväksi?! EN! En enää ikinä mene sinne!” Scorpius karjaisi. Scorpius ei ollut mennyt jouluksi kotiin ensimmäisen luokan jälkeen. Nimittäin ensimmäisenä jouluna hänen isänsä oli raivonnut ja niin sanotusti kiduttanut lopuksi vielä heittänyt poikansa pihalle koska hän ei ollutkaan Luihunen. Mutta oli kuulemma katunut tekojaan. Mutta Scorpius ei uskonut tuohon mahdollisuuteen. Joten hän oli nyt ollut jo kolme vuotta tapaamatta isäänsä, äitiään hän oli tavannut mutta tätäkin todella harvoin, kesätkin hän oli ollut kavereitensa luona. Muttei Lilyn, Lilyn isä oli kieltänyt jyrkästi majoittavansa ketään Malfoyta.
Koko aamiaisen ajan Scorpius oli ollut puhumatta, ensimmäisen kerran hän vasta puhui kun he Lilyn kanssa olivat kävelemässä liemityrmää päin.
“ Oletko kuulut että professori Festor on ottanut hatkat. Ja hänen tilallaan on tästä päivästä lähtien Professori Travol.”
“En. Mutta mennään nyt nopeasti tai meille tulee vielä kiire!“ Lily kiljaisi kun katsoi kelloa.

“Hyvää päivää oppilaat! Olen Travol. Opetan teille liemiä ja senhän te varmaan tiedättekin. Minä en suvaitse että te käyttäydytte huonosti tai epäkunnioittavasti minua kohtaan. Siitä -no sanotaan nyt vaikka että saatte rangaistuksen. Luihuset nauraa röhöttivät tuvanjohtajannsa sanomisille mutta lopettivat nähtyään Travol äkäisen katseen. ”Jos oma tupani nauraa minulle. Taidan ottaa Luihusilta kaksikymmentä pistettä ja lisätä ne vaikka Rohkelikolle. Ehkä se saa teidän olemaan hiljaa tunnillani.“ “Mutta teidän ei kannata tottua tähän voin yhtä hyvin korvata tämän tuvalleni viidelläkymmenellä pisteellä.” Travol sanoi kovaan ääneen Luihusen jupinan ja Rohkelikon hurauksen yli joka loppui melkein ennen kuin ehti alkaakaan. Seuraava tunti ja samalla viimeinen tunti ennen joulua oli Taikakausien historiaa jota opetti edelleen Professori Bins. Jolla oli hiljainen ja pihisevä ääni. Lily tiesi että Bins oli opettanut kauvan. Sillä hänen vanhempansa ja isovanhempansa ja iso-isovanhemmat olivat pitkästyneet tuon pikästytävän äänen kuulessaan.

Lilyn ajatus karkasi, itse asiassa hän antoi sen karata Scorpiukseen, jouluun yksinään oloon… Huomenna hän olisi matkalla kotiinsa… Entä jos hän suostuttelisi Äitinsä tai isänsä siihen, että Scorpius tulisi heille kesäksi tai mitä parempaa jouluksi jos ei aatoksi niin edes jouluvapaaksi.…

[Lööperiikka]

5. Joulu

“Hyvää joulua! Ihania lahjoja. Kiitos!” Lily sanoi halaten vanhempiaan.
“Pidit siis niistä?” Ginny kysyi salaperäisesti.
“Ne oli tosi ihania” Lily sanoi hihkaisten.
“MITKÄ?!” Harry, James ja Albus kysyivät yhteen ääneen.
“Ei kuulu teille!” Lily sanoi.
“No jos ei kuulu niin empä taida antaa silloin tätäkään…” James sanoi ja pyöritteli käsissään kirjekuorta joka päällä luki: “Lily Potter Mäentie 150“
Lily tunnisti tuon käsialan. Se oli Scorpiukselta.
“Okei, okei! Sain kaksi lahjakortia.” Lily sanoi häthätään.
“Minne?” James kysyi mulkaistuaan Ginny äitiään pahasti.
“Shofian hempeät hepenet ja…” Lily luetteli.
“… ja hinta sieppiin.” Ginny lopetti ja katsoi merkittävästi Lilyyn.
“ Okei…” James sanoi ojentaen Lilylle, Lilyn kirjeensä. “ Mutta miksi et ostanut meille -minulle ja Alille hinta sieppiin lahjakortia?” James kysyi nyreänä äidiltään.
“ Hei minä ostin teille kummallekin luudan huolto paketin!” Ginny sanoi
“ Ai ostit! Kiva että kerrot minullekin!” Harry huudahti virnistäen. “ No mitäs ostit heille Hempeistä hepenistä?”
“ Hah, ha! Äiti etkä sinä ostanut mitään?” Albus kysyi peloisaan. Kuvitteli selvästi itsensä vaalean punaisissa pitsi hörhelöissä.
“ En olisitko halunnut?” Ginny kysyi muka-huolestuneella äänellä. Ja lisäsi “Löysin kyllä uuden yö-kerraston voit käyttää sitä tylypahkassa!” Albus oli kauhusta jäykänä. Lily ei ehtinyt jäädä kuuntelemaan keskustelua loppuun hän ryntäsi omaan rauhaan lukemaan kirjettään.
“ Lily, isä pyyti minut jouluksi kotiin. Hän sanoi että toivoikin minun menevän Rohkeliekoon, kuulemma sieltä on tullut kaikki rohkeat. Tosin onhan äitini Puskupuhista. Hän sanoi ettei tarvitse olla Luihunen ollakseen hyvä velho.
En usko häntä. Hän on niin tekopyhä! En älyä miten ihmis- olento voi olla niin kiero ja vinoon kasvanut…” Lily hymähti “ Sitten sanoin että todella hyvä ystäväni on Potterin tyttö. Ei kai vain haitannut? Mutta hyvää joulua! Minulla ei ollut varaa ostaa joululahjaa (kuten hyvin tiedät) niin kirjoitin runon:
Sinua kaipaan, rakas ystävä. Tuulen kanssa laitoin tuhat viestiä. Ne ota silloin vastaan kun tuuli hiljaa käy, ne ovat kyllä siinä, vaik ei niitä näy.”
Paitsi että Scorpius oli todella mukava niin hän oli todella hyvä runon kirjoittaja. Lily jäi miettimään Scorpiusta. sitten hän alkoi taas lukea
”Oliko hyvä? Oletko kysynyt isältäsi että saisinko tulla teille? Täällä Tylyssä on vähän yksinäistä!
-Scorpius ”
Lily aloitti heti kirjoittaa: “Hei Scorpius! Hyvä että isäsi on tuota mieltä. Eikö sinustakin? Ainakaan hän ei hauku sinua pystyyn... Äläkä sano isääsi kieroon kasvaneeksi! Hän on isäsi! Eikä todellakaan haitannut että sanoit minua hyväksi ystäväksesi! Tuo runosi oli ihana!

En ole kysynyt isältäni mutta luulen ettet pääse tänä vuonnakaan käymään minun kotipuolessani! Olen pahoillani!
-Lily”
Lily jäi katselemaan kättensä työtä ja lähetti kirjeen Nöpöllään joka ojensi koipeaan että siihen pystyi hyvin sitomaan kirjeen. Lily katseli oman pöllönsä lentoa niin kauan että pöllö näkyi vain pienenä pisteenä.

[Lööperiikka]

6.Juoni

”Oliko se siltä Scorpiukselta?” Harry kysyi.
”Joo kysyi että voiko tulla tänne.” Lily vastasi isälleen mahdollisimman kepeästi mutta kysyvästi.
”Sano että ei.” Harry sanoi.
”Miksi ”ei?”” Lily kysyi sillä samalla äänen sävyllä kuin yksitoistavuotiaana viistokujalla. Silloin kun hän näki Scorpiuksen ensi kertaa.
”Siksi että ei” Harry sanoi välttelevällä äänellä.
”Mutta kun” Lilly sanoi itku kurkussa
“Ei.” Ginny sanoi “tästä ei enää puhuta” äänellä mutta iski Lilylle silmää. Lily mietti mitä tuo eriskummallinen käytös tarkoitti mutta jätti asian sikseen.

Illalla kun Lily oli omassa huoneessaan Ginny tuli hänen huoneeseensa niin kuin tavallisesti. Hän kävi joka ilta ennen nukkumaan menoa sanomassa kaikille hyvät yöt. Tällä kertaa hänellä oli jotain erikoista asiaa.
“Lil siitä aamuisesta. Miksi se Scorpius haluaa tulla tänne?” Ginny kysyi istuessaan sängyn päällä.
“No kuka haluaa olla aina koulussa?” Lilly sanoi.
“Vaimennous!” Ginny sanoi ja osoitti ovea. “No jos haluat kutsu hänet tänne.”
“Et ole tosissasi!” Lily hihkaisi ja halasi äitiään.
“Yksi ehto. Hän ei nuku sinun huoneessasi.” Ginny sanoi hymyillen. “Ja… Äläkä kerro tästä isällesi. Hänen ei tarvitse tietää.”
“Okei. Kiitos! Hyvää yötä!” Lily hihkaisi ja rupesi kirjoittamaan: Scorpius! Sinä pääset meille tule jos pääset jo aamulla! -Lilly Lily sitoi paperin pöllönsä jalkaan ja lähetti sen matkaan. Hän rupesi nukkumaan iloisena tulevasta päivästä.

“Kopkop!” ovelta kuului koputus varhain seuraavana aamuna.
“Minä avaan!” Lily hihkaisi, ovella seisoi vaaleahiuksinen poika-
“Scorpius!” Lilly hihkaisi ja riensi halamaan ystäväänsä.
“Mitä hän täällä tekee?” Harry kysyi viha tihkui hänen äänestään.
“Minä kutsuin hänet.” Lily sanoi.
“Eikö me puhuttu tästä häntä ei kutsuta!” Harry huusi.
“Sinä puhuit!” Lily tiuskaisi ja jatkoi “Ja äiti antoi luvan kutsua.”
“Haloo! Eikö isäsi antanutkaan lupaa?” Scorpius kysyi vaivautuneena
“Ei suoranaisesti…” Lily vastasi vältellen.
“No sitten minä lähden.” Scorpius sanoi päättäväisesti.
“Höpsis sinä et lähde mihinkään. Heitä vain takki pois päältäsi.” Ginny sanoi erittäin ystävällisesti.
“Isä…” Lily sanoi anovasti
“Okei yksi yö.” Harry sanoi
“Kiitos!” Lily sanoi ja riensi halaamaan isäänsä.

[Lööperiikka]

7. Kirje

“Aika outoa että isäsi antoi minun luvan jäädä! Olin aivan varma että hän ei suostuisi!” Scorpius hihkui iloisena.
“Niin“, Lily sanoi hajamielisenä, hän keskittyi katsomaan Scorpiusta. Tämä oli onnellisen näköinen. Lily oli nähnyt hänet vain kaksi kertaa yhtä onnellisena. Ensimmäinen kerta oli toisella luokalla, kun hän kuuli ettei ollut pakko mennä kotiin jouluksi. Toinen kerta oli viime vuonna, eli neljännellä, kun Lily oli kertonut pitävänsä hänestä muullakin tasolla kuin ystävyydellä. Tähän tapahtumaan oli kuitenkin liittynyt pari pulloa kermakaljaa.

“eikö niin?” Scorpius kysyi.
“Mitä?” Lily kysyi, sillä eihän hän ollut kuunnellut Scorpiuksen ilonpurkausta siitä, että oli päässyt kerrankin koulusta pois.
“Et sitten kuuntele? Sanoin että äitisi on mukava“, Scorpius sanoi närkästyneenä.
“Ai... Niin hän on“, Lily vastasi. Lilyn mielestä oli tarpeetonta ruveta puhumaan hänen äidistään.
“Hän voisi olla minunkin äitini“… Scorpius sanoi.
“Sittenhän minä olisin ra...… rakastava sisko!” Lily kiljaisi. Hän oli melkein sanonut, että sittenhän hän olisi rakastunut omaan veljeensä.

Scorpius oli näköjään huomannut sen pienen pienen lipsahduksen. Sillä hänen silmänsä olivat sirristyneet hiukan. Lily päätti vaihtaa puheenaihetta niin pian kuin suinkin.
“Luulin, että sinulla on hyvät välit äitiisi“, Lily sanoi sellaisella äänellä, että äskeinen saisi jäädä unholaan.
“Niinhän minulla onkin“, Scorpius mumisi.

“Lily ja Scorpius! Täällä on teille kaksi pöllöä!" Ginny huusi alakerrasta. Lily mietti, miksi heille kummallekin oli tullut pöllöt.
Kun he saapuivat alakertaan, he huomasivat kaksi punaisella sinetillä varustettua kirjekuorta.
Lily ja Scorpius avasivat kuoret hämmästyneinä. Lily luki oman kirjeensä nopeasti. Siinä luki: Hyvä Lily Potter, pyydämme teitä palaamaan Tylypahkaan 29. joulukuuta uudenvuodenjuhlan vuoksi. Ystävällisin terveisin PVTR (Pomona Verso Tylypahkan rehtori.)
“Uudenvuoden juhla!” Verso on järjiltään, nyt on joulu!” Lily kiljaisi. “Eikä minulla ole mitään vaatteita!”
“Se järjestyy… Käydään ostamassa“, Harry sanoi.
“Milloin? Ylihuomenna on lähtö! Tai siis 29. päivä!” Lily sanoi huokaisten.
“Me käydään äitisi kanssa vaikka ostamassa ja lähetetään pöllöllä“… Harry yritti tehdä kompromissin.
“Ei käy! Te ostatte taas jonkin hirveän rytkyn. Niin kuin viimekerralla, kun päästin teidät ostamaan minulle vaatteita. Muistatteko?” Lily kysyi kauhusta kankeana.
“Ai silloin kun ostimme sinulle sen mekon?” Harry kysyi virnistäen. Hän muisti vaaleanpunaisen mekon jota Lily ei ollut suostunut pistämään päälleen.
“Niin silloin kun ostitte minulle jo valmiiksi pienen mekon. Ja hirmu pitsisen!“ Lily kiljaisi silmiä pyöritellen.
“Sehän oli tosi sievä!” Ginny sanoi, muka tyytyväisenä ostokseesa.
“No jos nyt kumminkin pysyisitte vain omissa vaatteissanne”, Lily sanoi päättäväisellä mutta hiukan tuohtuneella äänellä.
“Niin mutta ostanhan minä sinulle vielä alusvaatteetkin. Muistatko sen yömekon jonka ostin sinulle? Siinä kyllä muuten pitsi kelpasi. Ja vaaleanpunainen värikin. Vaatteita on muuten sinulle hirveän vaikea ostaa, koska pitää tehdä vartalon muokkaus loitsu ja vaikka mitä muuta, et arvaakkaan miten hankalaa se on!” Ginny tilitti ruskeat silmät loimuten. Lily nousi äitiään vastaan joka oli täysin hänen näköisensä. Yhtäkkiä kuului ääni: “"Öö minä taidan mennä sinun huoneeseesi, Lily…”
Kaikki olivat melkein unohtaneet äänen kantajan, joten Potterit käänsivät kasvonsa Scorpiusta päin kasvot punaisena vihasta.
“Minä tulen mukaan. Olen asiani sanonut.” Lily kohdisti sanansa äidilleen.

Lilyn huoneessa Lily valitti äidistään, mutta Scorpius ei saanut mielestään kuvaa Lilystä ja Lilyn alusvaatteista. Pitiköhän Lily vieläkin hänestä enemmän kuin ystävänä?

[Lööperiikka]

8. Onnellisena… Vihdoin
“Öö, Lily?” Scorpius kysyi Lilyltä uudenvuodenjuhlissa. Lily oli hätkähdyttävän kauniin näköinen. Hänellä oli vartalonmyötäinen fuksianpunainen mekko. Punaiset hiukset olivat rennolla nutturalla. Ainoa paha, mikä Scorpiuksen iltaa pilasi, oli Lilyn mukana oleva Oliver Humphrey. Tämä oli Rohkelikon jahtaaja ja kieltämättä hyvännäköinen. Scorpius taas oli tuonut seuralaisenaan Melissa Garrisonin. Tämä ärsytti varsinkin Lilyä, sillä Melissa oli hänen vuosikurssiltaan ja varsinainen lehmä! Tai ainakin Lilyn mielestä.

”No?” Lily kysyi.
”Tulisitko vähän tuonne?” Scorpius kysyi nyökäten nurkkaan ja ojentaen kätensä. Lily kikatti ja kuiskasi: ”Mitä tämä on?” Scorpius tiesi että Lily ei kertoisi kellekkään.
”Huomasin että ette ole Oliverin kanssa tanssineet paljoa...” Scorpius sanoi, kun he seisoivat hiukan kauempana muista ihmisistä ja heidän uteliaista korvistaan.
”No että tekään Lehmän kanssa paljoa tanssineet”, Lily sanoi.
Seuraavan lauseen Scorpius kuiskasi Lilyn korvaan: “Tansisitko minun kanssani, jos pyytäisin”
”Tanssisin jos pyytäisit. Lähtisin myös kanssasi ensi viikonloppuna Tylyahoon jos pyytäisit”, Lily kuiskasi vuorostaan Scorpiuksen korvaan.
Seuraavaksi Scorpius ei enää kuiskannut vaan hän suuteli Lilyä. Tyttö vastasi suudelmaan, se oli hyvä merkki. He suutelivat minuutin, tunnin… Vaikka he olivat menneet piiloon ihmisten katseilta ja korvilta, heidät silti huomattiin. He eivät välittäneet ihmisten katseista. Jotkut vislasivat. Lopulta he irtaantuivat toisistaan.

"No? Lähdetkö tanssimaan?" Scorpius kysyi onnellisena. Hän oli luullut jänistävänsä, tai sanovansa jotain täysin typerää.
"Hei, mitä minä äsken sanoin?” Lily kysyi nauraen. Hän oli täysin häkeltynyt äskeisestä. Hän ei ollut odottanut sellaista, hänhän se aina oli haaveillut Scorpiuksen perään. Mitenköhän kauan Scorpius oli pitänyt hänestä? Vuosia, kuukausia, viikkoja, päiviä?

Noniin tätä enempää en ole vielä kirjoittanut. Luvut ovat lyhyitä. Mutten niitä ole pitemmäksikään saanut.  Kommentoikaa jos luette. Kiitos jo etuketeen. _{Muistakaa sitten että tämä on ensimmäinen fciffini}

[Miss Weezly]

Ihana tarina, ainakin ekasta luvusta päätellen. Luen toki loputkin mutta ajan kanssa. Lily ja Scorpius ovat niin ihana pari että huhuh. Jatkoa odotellessa.
Kiitos

[Lööperiikka]

Ihanaa ensimmäinen kommentti! Kiitos Miss Weezly!  
Kyllä jatkoa tulee...
 No nyt sitä jatkoa tulee! 

A/N: _{Vuotava Noidankattila ja Kolme luudan vartta ovat yhdistyneet eli loppu tuloksena on Kolme noidankattilaa! Ja Viktooria on Fleurin ja Billin tytär.}

9. Tylyaho

Scorpius ja Lily kävelivät käsi kädessä lumisessa Tylyahossa. He olivat olleet yhdessä kuukauden, mutta tunteneet toisensa jo viisi vuotta. Lily oli rakastanut Scorpiusta jo viisi vuotta. Scorpius vain ei ollut tiennyt hänen tunteistaan mitään.

“Katsos… Hempeät Hepeneet.. Eikös sinulla ole tuonne se lahjakortti?” Scorpius kysyi virnistäen.
“On. Niin on myös Hintasieppiin. Mennään sinne”, Lily sanoi. Hänhän ei menisi minnekään Hempeisiin Hepeneisiin uuden poikakaverinsa kanssa. Tosin ei hän olisi mennyt Scorpiuksen kanssa sinne edes silloin, kun he eivät vielä olleet yhdessä. Mutta silti! Se olisi noloa. Pelkkä ajatuskin puistatti Lilyä. Tämän Scorpius huomasi ja kysyi huolestuneella äänellä: ”Mitä nyt?”
”Ei mitään. No, mennäänkö?” Lily kysyi.
”Minne?” Scorpius kysyi vieläkin hiukan huolestuneella äänellä. Lilyn mielestä Scorpius oli äärimmäisen suloinen huolestuneena, mutta hän ei tarvinnut mitään lapsenvahtia. Hän halusi, että Scorpius uskoisi, kun hän sanoisi olevansa OK. Silloin hän nimittäin myös tarkoitti sitä.

“Hintasieppiin”, Lily sanoi lopulta. Luuliko Scorpius, että hän sanoisi, 'hei mennään Hempeisiin Hepeneisiin'?
“No mene sinä sinne, niin minä menen tuonne”, Scorpius sanoi osoittaen Hempeitten Hepenien ikkunaa.
“Et ikinä!” Lily kiljahti.
“Miksen? On kai siellä jotain minullekin. Vai mitä luulet?” Scorpius sanoi täysin vakavalla naamalla, mutta Lily arvasi tämän pilailevan.
“Okei”, tyttö sanoi ja nosti kätensä antautumisen merkiksi.
“Päästätkö sinä minut menemään tuonne?” Scorpius kysyi kulmiaan kohauttaen. “Alusvaatteita ostelevien noitien seuraksi?”
“En. Me käymme ensin Hintasiepissä ja sen jälkeen menemme tuonne ostamaan sinulle jotain”, Lily sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. Hän näytti erittäin päättäväiseltä.
“Sinullahan se lahjakortti on”, Scorpius mutisi.
“Voinhan minä ostaa sillä jotain sinulle, koska itse en tarvitse”, Lily sanoi ärsyttävän ystävällisesti ja nauroi päälle.

“Tule jo!” Lily sanoi yhä nauraen vihaiselle Scorpiukselle.
“Tuo ei ole yhtään hauskaa”, poika sanoi hiukan vihaisena.
“Se oli vitsi!” Lily sanoi lepytellen.

*

Lily ja Scorpius seisoivat Hintasieppissä hyllyjen edessä.
“Sitten tarvitsen vielä uudet hanskat", Lily sanoi lastaten huispaustavaroita Scorpiuksen syliin.
“No niin, mitä sinä tarvitset?” Lily kysyi vasta, kun he olivat olleet noin puoli tuntia kaupassa.
“Ei minulla ole varaa…” Scorpius mutisi. Lily avasi suunsa sanoakseen jotain uutta, mutta Scorpius ennätti ensin: ”Enkä anna sinun maksaa!” Hän ei kestänyt ajatusta, että hänen tyttökaverinsa ostaisi hänelle huispausvarusteet. Kohta Lilykin olisi yhtä köyhä kuin hän. Sitä hän ei antaisi itsellensä anteeksi. Ei ikinä. Mutta olihan Lilyn isällä Harrylla varaa, toden totta oli. Tosin olihan hänenkin isällään, mutta isältä hän ei pyytäisi. Se olisi miltei yhtä noloa, kuin antaa Lilyn maksaa huispausvarusteet.

“Mitä sinä mietit?” Lily kysyi kun he olivat taas ulkona rankassa lumipyryssä.
“En mitään...” Scorpius valehteli sujuvasti. Lily ei uskonut 'ei mitään' -valhetta. Hän oli kuullut sen liiankin usein omasta suustaan. Kerrankin, kun hän oli maannut omassa pylvässängyssään ja kirjoittanut päiväkirjaansa, Anceline oli kysynyt mitä hän kirjoitti. Lily oli vastannut 'en mitään'.
”Ei. En usko tuota”, Lily sanoi itsepäisesti. Hän katsoi Scorpiusta ruskeilla silmillään, niistä paistoi halu tietää. Scorpiuksesta tuntui, että Lily yritti lukea hänen mielensä. Ei kai Lily osannut Lukilitista? Varmuuden vuoksi Scorpius sulki mielensä. Hän ei olisi halunnut tehdä sitä, jättää Lilyä mielensä ulkopuolelle, mutta oli pakko. Ei ollut muuta mahdollisuutta, jos Lily saisi nähdä hänen mieleensä, se ei olisi oikein. Scorpius pelkäsi Lilyn suuttuvan siitä, mitä hän olisi voinut nähdä.

”Kuka sinulle on opettanut Okklumeusta?” Lily kysyi tylsistyneenä.
”Isäni. Joskus kun olin pieni. Kuka sinulle on opettanut Lukilitistä?”
”Isä, kai. Tai sitten luin sen jostain…” Lily sanoi ja otti Scorpiuksen kädestä jälleen kiinni.
”Luit? Ethän sinä lue!” Scorpius hihkaisi.
”No Hermione pakotti joskus lukemaan… 'Lukeminen on hyödyllistä! Lue nyt!'” Lily sanoi matkien taitavasti Hermionea.

Lily ja Scorpius seisoivat Hempeitten Hepenien oven edessä.
”No, mennäänkö?” Lily kysyi virnistäen.
”Entä jos mennään Kolmeen Noidankattilaan juomaan kermakaljaa?” Scorpius kysyi ujosti. Yö- ja alusasuliike ei oikein innostanut.
”Ei. Nyt mennään ostamaan sinulle yöpuku!” Lily kikatti ja veti Scorpiuksen mukanaan kauppaan.
”Ei, mennään muualle… Lily kiltti!” Scorpius aneli.
”Okei, Lähdetään pois, mutta Kolmeen Noidankattilaan ei mennä”, Lily sanoi nauraen.
”Miksei?” Scorpius kysyi helpottuneena.
”James, Albus, Rose, Hugo… ” Lily aloitti, mutta Scorpius päätti hänen lauseensa: ”...ovat siellä. Joo, mutta mitä väliä?”
”Unohdit yhden nimen, Viktoria! Hän osti sen paikan joulun alla”, Lily selvitti. Viktoria, hänen miltei 25-vuotias serkkunsa, joka oli upea vaaleaverikkö, oli ostanut vanhan pubin. Sen nimi oli vielä Lilyn vanhempien kouluaikaan ollut Kolme luudanvartta. Paikka oli tuhoutunut, joten Vuotava noidankattila oli ostanut paikan ja muuttanut sen nimeä hiukan. Vuotava noidankattila oli nimittäin toimiva majoitusketju. Siis vain velhoille ja noidille.

”No minne me sitten mennään?” kysyi Scorpius, joka ei keksinyt kuin enää yhden paikan.
”Matami Puddifootin kahvilaan”, Lily sanoi, vaikkei tiennytkään sen olevan Scorpiuksen pahin pelko.
”Ei, ei mennä sinne”, Scorpius sanoi.
”Miksi ei?” Lily kysyi harmissaan.
”Äiti on siellä kiireapulaisena”, Scorpius mutisi.
”Mikä syy tuo on olla menemättä sinne?” Lily tiuskaisi.
”Ei mikään, mennään”, Scorpius myöntyi. Hän saisi esitellä ensimmäisen kerran elämässään tyttöystävänsä äidilleen.

[Miss Weezly]

Oi ihana tartina! Lisää kaipaillen
Kiitti

[NeitiMusta]

Oi, tää on niin älyttömän sulonen!! Mä tykkään täst tosi paljon. Mä kaipasinkin just tällästä piristävää ja söpöilevää fikkeröistä näin koeviikon keskellä! Tää on sulonen!!

Okei, mul on yks huomautettava asia, ja se on se, että kun ihan aluks oli vaan siitä, ku Lily ja Scorpius oli menny ekalle ja sit se yhtäkkiä hyppäs vuosia eteenpäin, nii siinä ois voinu olla joku "merkki" siitä, koska ku luin sitä lukuu nii olin vähän silleen et miten ne nyt on tollain jos ne on vast just tullu Tylypahkaan.. Mut ei muuta.

Mä myös tykkäsin erityisesti siitä, et noi luvut oli tollasii lyhyitä, vaikka oishan ne voinu olla vähän pidempiikin ja oisit voinu kertoo siitä, miten Lily ja Scorpius tutustu nii vähän enemmän, mut ei se hirveesti haitannu.

Elikkä siis tykkäsin tosi paljon ja toivoisin, et tähän tulis jatko!! Tää on niin ihana ja sulonen!

NeitiMusta.  

[Lööperiikka]

Miss Weezly kiidos!
NeitiMusta laitoin tuonne neljännen luvun alkuun nyt "Neljä vuotta myöhemmin." Yleensä lukujen lyhyys koetaan huonona puolena -kiva että että sinä pidit!

Jatkosta en osaa sanoa mitään varmaa. Tälläkin luvulla kesti näinkin kauan koska kun sain tämän joskus helmikuussa valmiiksi ja lähetin sen yleensä ahkeralle ja nopealle betalleni ja hävitin luvun omalta koneeltani joten sain vasta tänään tämän luvun betaltani.... Siksi kesti näin kauan.  Edetään luku kerrallaan. 
__________________

Kesään asti aikaa

“Hyvää päivää, mitä saisi olla?” vaaleahiuksinen, keski-ikäinen nainen tuli pyytämään tilausta vanhassa kahvilassa, jonka ikkunoissa oli vanhat, pitsiset kulahtaneen vaaleanpunaiset verhot. Pöydillä oli vaaleanpunaiset pitsiliinat. Tarjoilijoilla oli myös vaaleanpunaiset essut päällään. Kahvilan ainoan valon toivat kynttilät, joita oli montakymmentä. Ihmisiä istui pöydissä, useimmat pitivät tosiaan käsistä kiinni, toiset olivat menneet askeleen edemmäs ja pussailivat. Lily alkoi katua päätöstä tulla kahvilaan, tämä ei ollut hänen eikä Scorpiuksen tyylinen paikka. Lily säpsähti kun Scorpius tuuppasi häntä eteenpäin.

“Ai… Öö hyvää päivää, Rouva Malfoy”, Lily tervehti naista, joka mitä ilmeisemmin oli Scorpiuksen äiti.
“Scorp! Tulepas vähän tuonnemmas”, nainen sanoi ja nyökkäsi takahuoneeseen päin. Scorpius meni äitinsä mukaan he sulkivat takahuoneen oven perässään kiinni.
Lily ei voinut hillitä uteliaisuuttaan, joten hän meni salakuuntelemaan. Mitä väliä vaikka muut näkisivätkin? Eivät asiakkaat ainakaan keskittyneet muuhun kuin toisiinsa, ja Scorpiuksen äiti oli ainut joka oli töissä. Tai ehkä keittiön puolella oli joku, mutta tuskin hän näkisi.

“Minä olen äitisi ja olen vastuussa sinusta", Scorpiuksen äiti sanoi kylmästi.
“Ai olet ihan vastuussa. Olitko vastuussa silloinkin kun isä ruoski minua kuin hevosta?” Scorpius sanoi, jopa kylmemmällä äänellä kuin hänen äitinsä. Lily ei ollut ikinä kuullut sellaista kylmyyttä hänen äänessään.
“Tässä ei ole nyt kyse siitä, vaan sinun suhteestasi tuohon verenpetturiin! En halua että saat huonoja vaikutteita. Hei eivät ole mitään meihin verrattuna”, Scorpiuksen äiti sanoi halveksien.
“Lily on ainakin aito! Hän osaa rakastaa! Hänen vuokseen minäkin osaan rakastaa! Osaan rakastaa häntä! Tiedätkö edes millaista rakkaus on? Et tiedä, koska olet niin kylmä!" Scorpius tiuskaisi. Lilyn sydäntä lämmittivät nuo sanat, Scorpius todisti rakkautensa äidilleen.

Lily meni takaisin pöytään istumaan. Hetken päästä Scorpiuskin tuli hänen luokseen. Hän oli äimän käkenä.
“Hän sanoi että me muutamme Siperiaan… Venäjälle”, poika sanoi hiljaa.
“Miksi?” Lily kysyi.
“Koska minä rakastan sinua. Jos en rakastaisi, me emme muuttaisi”, Scorpius sanoi ja katsoi tyhjyyteen. Hän kertoi Lilylle kaiken, kaiken minkä hänen äitinsä oli kertonut hänelle.
“No sitten et rakasta minua”, Lily sanoi, kuin asia olisi itsestäänselvä.
“Minähän en luovu sinusta!” Scorpius sanoi vankasti.
“Meillähän on kesään asti aikaa?” Lily kysyi johon Scorpius nyökkäsi vastaukseksi.
“Hyvä!” Lily sanoi iloisesti ja suuteli Scorpiusta pitkään ja hartaasti.

He eivät välittäneet vaikka Scorpiuksen äiti vaani heitä kuin haukka. Lily tilasi heille ystävällisesti hymyillen kaksi cappuccinoa. Scorpiuksen äiti vastasi mairealla tekohymyllä.
Ilmapiiri oli kieltämättä kireä, mutta se ei nuortaparia haitannut.

Lily ja Scorpius istuivat sylikkäin Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa.
“Mitä sinä aioit tehdä?” Scorpius kysyi
“No meillähän on puoli vuotta aikaa. Lepytellä äitiäsi. Onnistuttiin me hurmaamaan minunkin vanhempani. Miksi sinun olisi yhtään sen hankalampia?” Lily kertoi suunnitelmastaan.
“No kuvitellaan näin: me saadaan äiti pehmitettyä, mutta entä isä? Hän on hankalampi.”
“No sitten saat sinä ruveta keksimään suunnitelmia”, Lily sanoi tuskastuneena. Kieltämättä suunnitelmassa oli ammottavia aukkoja mutta jotain oli pakko kehitellä.
“Entä jos minä muutan mukanasi?” Lily kysyi varovaisesti.
“Ei!” Scorpius sanoi. Hän pelkäsi, mitä hänen vanhempansa tekisivät Lilylle. “Mieluummin karkaan kotoa pois”, Scorpius jatkoi.
“Jos teet sen niin minä tulen mukaan”, Lily sanoi varmasti. “Minä rakastan sinua…”, hän jatkoi.
Sen jälkeen hän nukahti Scorpiuksen syliin.

[Lööperiikka]

Olen nyt päättänyt ettei tähän ficciin tule jatkoa.
Ei ole ideoita eikä suoraan sanottuna idea enää kiinnosta. Ja jos joskus vielä saan inspiraation, se on kaukana tulevaisuudessa. On harmillista jättää ficci kesken mutta elämä on...

Kiitos lukijoille, joka ovat tätä jaksaneet lukea!

Tulen luultavasti lähitulevaisuudessa kirjoittamaan Twilight aiheisen luvullisen ficcin...