Älä koskaan katoa, Sirius/Remus raapale, S

[Kuurankukka]

Nimi: Älä koskaan katoa
Kirjoittaja: Kuurankukka
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: S
Tyylilaji: Romance ja fluffy
Vastuunvapaus: En omista Rowlingin henkilöitä luonteineen, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Raapalehan siis syntyi Raapalekaivon kautta, Yökulkijan heittämästä haasteesta: Eli Sirius/Remusta (vanhempina kuin kouluikäisinä), ajankohtana aamu ja paikkana yhteinen sänky. Ikärajana S-K13. Jotain sellaista hakisin, että Sirius nukkuu mutta Remus ei. Sirius on pettänyt Remusta jotenkin, ja Remus on siitä tietoinen. Samalla hän tietää, ettei Sirius kuitenkaan jättäisi häntä. Remus on hereillä ja mietti edellistä iltaa ja Siriusta ja heidän suhdettaan. Genren voit päättää itse. Voit laittaa Remuksen hiplailemaan hellästi Siriusta, Siriuksen heräämään, yhdistää tuohon jotain muuta toimintaa, keskustelua tai mitä ikinä satutkaan keksimään. Kiitos siis Yökulkijalle tästä inspiroivasta haasteesta, sekä Jolandinalle pienestä korjausavusta. Tätä oli itse asiassa mukava kirjoittaa ja ne kommentit on erityisen toivottuja!


Älä koskaan katoa


Talviaamun kirkkaus ja kylmyys, kauneus jota Remus ei nähnyt ulkona odottavissa lumiharsoissa, vaan Siriuksen kasvoissa. Miesystävän unen ansiosta rauhalliset kasvot parin yhteisessä sängyssä.

Tiedän, mitä sinä teit. Sinä suutelit Harrya ja minä näin, sen kaiken. Mutta minä tiedän muutakin, sen että sinä kaipaat Jamesia edelleen ja että näet isän kasvot pojan omien tilalla. Sinua ärsyttää joskus Harryn lapsellisuus, tiedän senkin, ettet vaihtaisi minua siihen salama-arpiseen velhopoikaan. Minä tunnen sinut paremmin kuin tiedätkään, minä olen ainut mitä sinulla on enää jäljellä; minulla on muutakin kuin sinut, mutta yksin kylminä öinä en kaipaa ketään muuta.

Remus muisteli eilisiltana näkemäänsä suudelmaa. Muistikuvasta täyttyvät verkkokalvot, Sirius ja Harry kietoutumassa niin kauniisti, tiukasti yhteen. Annan anteeksi, vaikket edes pyydä sitä, sinä et tee sitä uudelleen, koska olette liian samanlaisia selviytymään ja sinäkin tajusit sen. Me kaksi taas olemme ikuisuuden ajan kuu ja aurinko. Ongelmamme ovat varjolentoja, jotka ilmestyvät niin päivällä kuin yölläkin, mutta sisältäpäin loistava valo karkottaa ne aina lopulta takaisin. Eikö niin Sirius? Susi tuntee kumppaninsa salatuimmat tunteet, et sinä voi valehdella minulle, vaikka niin sattuisit haluamaankin. Sinä rakastat, vaikka rakkaus on puheidesi perusteella joskus pelkkä ruma klisee. Ei sekään haittaa, minä uskallan myöntää rakastavani sinua, vaikket sinä sitä aina teekään.

Rentona lepäävä käsi siirtyi vähitellen lähemmäs Siriusta, kosketti ensin hyvin varovasti mutta ei pian malttanut pysyä poissa. Toisen miehen tietämättä hän juoksutti sormiaan hyvin kevyesti Siriuksen kasvoilla, solisluun selvien harjanteiden kautta luisevaan niskakuoppaan, ja sitä kautta suihkun puutteen takia aavistuksen rasvaisiin hiuksiin. Korpinmustat hiukset korvautuivat vähitellen iän takomalla hopealla, hänenkin hiuksistaan löytyi samoja raitoja. Ennen pitkää ne olisivat kokonaan hopeat, ne päivät hän tahtoi nähdä.

Kun sormet tukistivat niskahiuksia kevyesti, Sirius murahti jotain ja liikahti hänen suuntaansa, pysyen kuitenkin edelleen unen siipien huostassa. Hän siirtyi itsekin, niin että sai kierrettyä kätensä Siriuksen kyljen yli. Minä rakastan sinua, Sirius. Älä koskaan katoa.

[Irkku]

Oi että, olipa suloinen. Sirius oli tässä jotenkin ihan superhellyyttävä ja Remus omalla tavallaan syötävän ihana. Tosi kaunista kuvailua ja jotenkin ihanan herkkä tunnelta. Remus oli höppänä kun se ajatteli syvällisiä! Rakentava katosi johonkin tosi kauas, mutta ihana oli! Sirius/Remus on aina ihana! ♥ Voi että, mä niin haluisin kirjottaa sulle hienon kommentin, mut jotenkin en vaan osaa... mutta pointti oli että tykkäsin tosi paljon, kiitos siitä! ♥

~Irkku

[Funtion]

Tää on teksti, joka on syypää mun uusimpaan tekstiin (Ja lopultakin, James) joten enhän mä tätä voinut jättää lukematta! Edelleen: kiitos tän tekstin kahdesta ensimmäisestä omituisesta lauseesta, ilman niitä, en ois saanut tuota hullua ideaa verbittömästä tekstistä. Kiitos! <3

Minä tunnen sinut paremmin kuin tiedätkään, minä olen ainut mitä sinulla on enää jäljellä; minulla on muutakin kuin sinut, mutta yksin kylminä öinä en kaipaa ketään muuta.
Ah… tuo lauseen loppu… <3

Kun sormet tukistivat niskahiuksia kevyesti, Sirius murahti jotain ja liikahti hänen suuntaansa, pysyen kuitenkin edelleen unen siipien huostassa.
Oli sitten kuinka tyyliseikka tahansa, mua ärsyttää, jos lauseenvastikkeen edessä on pilkku. Sitähän varten lauseenvastikkeet on! Ettei tarvitsisi tuhlata pilkkuja! Eli tuo pysyen-sanan edessä oleva pilkku repii mun hermoja… lauseenvastike = tekee jotain samalla kun jotain muuta tapahtuu. Ei pilkkua. Mutta ei mua nyt niin kamalasti haittaa, vaikket tuota korjaisikaan. Oon jo tottunut siihen, että menetän hermoni pilkkujen kaa kaunokirjallisissa teksteissä.

Tän tekstin nimi oli ehdottoman kaunis. Älä koskaan katoa… mistä sää revit nää otsikot? Oot jo mun kahteen tekstiin keksinyt otsikon ja mä rakastan niitä! Ja nyt tämänkin… älä koskaan katoa… riipivää. Ja se kuvas hyvin tän tekstin tunnelmaa.

Jotenkin pystyn niin näkemään Siriuksen harmaahiuksisena, sillä Gary Oldman näyttää musta niin kamalan vanhalta näytellessään Siriusta. Remus sen sijaan, apua, eihän se vanhene! Tai siis en mä osais kuvitella… no, kai siihenkin ajatukseen voi tottua.

Noi kaksi ensimmäistä lausetta hämää mua vieläkin, enkä mä pääse yli niistä — sä tiedätkin sen jo, joten ei niistä sen enempää. Kokonaisuudessaan tää teksti oli ihan okei. Ei nyt mikään maatamullistava, mut sellainen kiva pieni nopealukuinen välähdys, jota ei tarvinnut kauheasti miettiä. Jotenkin mä vähän vierastan teksteissä rakkaudentunnustuksia, tota Minä rakastan sinua, Sirius -kohtaa, mut se on vaan mun henkilökohtainen ongelma. Mut ite oisin jättänyt sen pois tuolta ja laittanut tilalle vaikka jotain muuta.

Toisen miehen tietämättä hän juoksutti sormiaan hyvin kevyesti Siriuksen kasvoilla, solisluun selvien harjanteiden kautta luisevaan niskakuoppaan, ja sitä kautta suihkun puutteen takia aavistuksen rasvaisiin hiuksiin.
Ehdoton suosikkilauseeni. Tässä oli kaikista eniten kuvailua, joten tästä myös pidin eniten.

Kiitos tästä!

[Beelsebutt]

Yhyy, mä pyydän fluffia ja sä linkität mulle lisää angstia Silmät turvoksissa märisten luin tämänkin, yhyy :F

No joo, olihan tässä fluffiakin pikkasen, silleen piilossa Söpöä ajatella, että nää kaksi kasvavat vanhoiksi yhdessä, kaikesta huolimatta ja kaiken jälkeen. Ja vieläkin toisiaan rakastaen <3 Sirius on kyllä aika mölli, jos se ei edes ääneen sitä myönnä. Onneksi Remus voi vähän murahtaa sille ja pistää sen ruotuun. Herra se on isollakin koiralla

Kiitos tästä piskuinen <3