Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama

[Fiorella]

Nimi: Kierteellä
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Synkähkö draama
Fandom: Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset -elokuva
Hahmot: Vinda Rosier & Nagini
Ikäsuositus: K-11
Vastuuvapautus: Rowling omistaa kirjat henkilöineen, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa.
Haasteet:
Finfanfun 1000 Sana 96. Käärme (Alkuperäisenä inspiraationa tähän toimi sana Hallitsijatar, mutta se ehti mennä ennen tämän valmistumista.)
Kielellisesti sivistävä kesähaaste: Ryömiä kiven alta ja Ei kukko käskien laula
Juhannustaikoja -haaste: Tämä aihe sopi kahdellekin, joten omistan tämän teille, flawless ja Kosmik! Inspiraationa toimineet toiveenne alla:
flawless:

Pottereista rare olisi muksaa, mitä erikoisempaa niin sitä kiinnostuneempi olen. Olen kaikkiruokainen, mutta mielenkiintoni herää erikoisista parituksista ja/tai asetelmista. Keksi jotain vähän just sopivan hullua ja saa se myytyä mulle järkevänä ja uskottavana, niin mä saavun paikalle varmasti lähes pakahtuen uteliaisuuteen!

Kosmik:

Erityisesti tykkäisin tarinasta, jossa esiintyisi käärme/käärmeitä. Tunnetuista käärmeistä voi myös kirjoittaa, kuten vaikka Naginista.

Lukijalle: Tämä ficcinen liikuskelee jossakin elokuvan canonin ja oman mielikuvituksen välimaastossa. Siitä on hetki aikaa, kun katsoin elokuvan, joten ei mene ehkä ihan täsmälleen yksi yhteen, mutta varmaankin riittävästi sinne päin kuitenkin.



Kierteellä


Pariisin kadut olivat täynnä piilopaikkoja. Tätä tehtävää Grindelwald ei olisi uskonut kenellekään muulle, mutta Vinda Rosier olikin erityistapaus. Hienovaraisen itsetyytyväinen hymy hiipi naisen suupieleen, kun hän ajattelikin asiaa.

Nainen luotasi ympäristöään taialla. Maledictus oli arka olento, ja sitä oli lähestyttävä varoen. Gellert oli houkutellut pojan matkaansa, mutta hänen vastuulleen oli jäänyt tytön etsiminen. Mestari tarvitsi molemmat, ja kumpaisenkin hän tulisi saamaan. Siitä hän pitäisi huolen.

Korkokengät saivat katukiveyksen napsahtelemaan kevyesti. Taikasauva piiloutui väljän hihan laskoksiin naisen hidastaessa askeltensa tahtia. Äsken suojaan kiirehtinyt väki oli nyt sulkenut sateenvarjonsa, eikä mikään erota häntä muista kaupunkilaisista. Vain yksi hillityn viehättävä, aistikkaasti pukeutunut nainen, joka kulki kenenkään huomiota kiinnittämättä omia polkujaan. Pariisi oli täynnä hänenlaisiaan.

Illan viileys sai sateen kostuttamat kadut henkimään usvaa. Vindalla oli kykynsä aistia hätää, ahdistusta ja paniikkia. Kaikkea sitä sykähteli nyt hänen sauvankärjessään, kun hän kääntyi sokkeloiselle kujalle korkeiden talojen välissä. Tyttö oli lähellä.

Maledictus oli ihmishahmossaankin kylliksi käärme etsiytyäkseen ahtaaseen paikkaan. Paikannusloitsun sykkeen kiihtyessä Vinda hymyili jälleen itsekseen. Tyttö piileksi peloissaan pienessä ovisyvennyksessä, johon oli hakeutunut suojaan sateelta. Kuin satunnainen ohikulkija, Vinda seisahti hänen lähelleen, kysyi lempeästi, onko kaikki hyvin. Ei tietenkään ollut. Jokainen saattoi nähdä sen silmien ahdistuneesta katseesta, asiaankuulumattoman ihonmyötäisestä asusta, tuulen pörrölleen ajamista hiuksista.

Mutta hänen hahmonsa on niin rauhoittava, äänensä rohkaiseva, että tyttö totteli, astui kuin lumottuna lähemmäs, kun Vinda kutsui häntä luokseen, turvaan. Hän tarjosi viittaansa hytiseville harteille, suostutteli koko olemuksellaan luottamaan.

”Nimeni on Vinda”, nainen rupatteli ystävällisesti.
”Nagini”, esittäytyi tyttö arasti. Hänen piirteensä olivat vierasmaalaisen eksoottiset. Oli selvää, ettei hän kuulunut tähän maisemaan.

”Näen, että olet joutunut pulaan”, Vinda arvioi huolestunut sävy äänessään. ”Voinko auttaa sinua?”
”Minun piti tavata ystäväni, mutta jouduimme eroon toisistamme. En tiedä, miksi en löydä häntä”, uskoutui nuori nainen silmät jo aikaa sitten kuivaneista kyynelistä painavina. Vinda tarttui hänen käsivarteensa rauhoittaen. Hänen katseensa henki lempeyttä ja luottamuksellisuutta.
”Hän on turvassa, vien sinut hänen luokseen. Mutta huomenna. Tulehan, on parasta levätä ensin. Asun aivan lähellä.”

Nagini tunsi koleuden vaihtolämpöisessä ihossaan. Hän liikkui kankeasti kuin reumatismi nivelissään painaen, ja lupaukset takkatulesta ja kodin lämmöstä saivat hänet suostumaan. Tuntui muutenkin helpolta luottaa tähän ystävälliseen naiseen, joka talutti häntä kuin rakasta siskoa, saattaen hänet lämpimään rappukäytävään. Taakse jäi viima ja vilu, ja helpotus valtasi hänet, kun Vinda avasi pariovet kauniisti sisustettuun asuntoonsa.

Kuinka lämmintä ja raukaisevaa olikaan tee, jota nainen tarjosi, mietti Nagini käpertyessään pehmoisen huovan alle ja siemaillessaan kupistaan autuaana. Tulisijan liekit tekivät huoneesta kotoisan, vaikka hämärä jo laskeutui ja peitti ikkunat pimeyteen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänen oli hyvä olla.

”Toin sinulle illallista.”

Vinda astui huoneeseen kantaen siroa hopeatarjotinta. Naginin sieraimet värähtivät hienoisesti hänen tuntiessaan herkullisen tuoksun; hän oli pakoretkensä jäljiltä paitsi viluissaan, myös kovin nälkäinen. Nainen asetti kantamuksensa pienelle pöydälle sohvan vierellä.

”Viinissä haudutettua kania kasvishöystöllä”, esitteli Vinda, ja loihti karahvin valuttamaan viiniä myös jalalliseen kristallilasiin. ”Syö toki, jos maistuu.”

Nagini oli liian nälissään kursaillakseen.

”Se on herkullista”, hän totesi kiitollisena, mutta huolestui hieman. ”Ethän vain jäänyt itse ilman?”
”En suinkaan”, Vinda sanoi heläyttäen kevyen naurun. ”Se jäi illalliselta, söin aiemmin.”

Hän katseli tyytyväisin silmin, kuinka käärmenainen nautti ateriansa ja nojautui sitten raukeasti tyynyihin. Oli aika paljastaa salaisuuksia.

”Mistä oikein pakenit?” hän kysyi lempeästi. Hetkellinen säikähdys vilahti tytön silmissä, mutta tyyntyi pian. Vinda oli tässä taitava. Sanattomasti Naginikin ymmärsi, kuinka ilmeistä olikaan, että hän oli paossa. Olipa ihastuttavaa, että tämä ystävällinen nainen tulkitsi häntä niin hyvin.
”Sirkuksesta”, hän kertoili. Jokin häiritsevä, pieni ääni jossakin syvällä tuntui pistävän vastaan, mutta Nagini työnsi sen mielensä pohjalle. Tälle naiselle oli niin hyvä kertoa kaikki. Aivan kaikki.

”Työskentelitkö tosiaan käärmenaisena”, Vinda hämmästeli kiinnostuneena hänen kertomastaan, ja Nagini tunsi, kuinka turvallista hänen olikaan näyttää, kuinka se tapahtui. Hän nousi seisoalleen ja antoi kirouksen kulkea kierteenä ylitseen. Ja siinä, missä oli vasta ollut nainen, kohosi nyt valtava matelija, värähdyksen käydessä läpi nahan, kun se asettui paikalleen.

”Sehän kävi sinulta kuin itsestään”, ihasteli Vinda, katsellen jättiläiskäärmettä, joka valtasi nyt sohvan laskostuen sirosti viltin suojiin, kääntäen hännänpäänsäkin lämpimään.

Käärme kohotti päätään ja nyökkäsi ylpeänä itsestään.

”Kuinka viehättävä olento oletkaan”, Vinda kehräsi, sivellen sen kuviollista nahkaa. Käärme tuntui lämpimältä ja sileältä koskettaa, sen lihakset erottuivat vahvoina nahan alta. Nagini myötäili hänen kätensä liikettä ja näytti mieltyneeltä saamaansa kohteluun.

”Lepää aamuun, kaunotar”, kuiski lumoojatar. ”Takkatuli pitää sinut lämpimänä. Jos olet nälkäinen, tuon sinulle muutaman kaninpoikasen.”

Nagini kohottautui kiitollisena koskettamaan Vindan kasvoja. Hän hymyili tummaa, tyyntä hymyään tuntiessaan jättiläiskäärmeen suudelman poskellaan.

”Huomenna saat tavata mestarini. Vien sinut Grindelwaldin luo.”

Käärme kiertyi kysyvästi itsensä yli ja kallisti päätään. Vinda astui uudelleen lähemmäs ja hyväili tyynnytellen kaunista eläintä.

”Kyllä. Poika on jo hänen luonaan. Huomenna näet hänet jälleen.”

Nagini tunsi syvää rauhaa käärmeenmielessään, laskeutui suomut rahisten sohvalle, sulki silmänsä ja rentoutui. Vinda katseli näkyä ovelta ja myhäili mielessään. Maledictus oli kauhistuttava peto, mutta hän oli kesyttänyt sen aivan vaivattomasti. Koristekehyksinen peili heijasti itsetyytyväisen hymyn salaperäisen velhottaren kasvoilta. Oi kyllä, mietti Vinda. Hän oli paras kaikista, ja Gellert tiesi sen myös. Ja kun uusi aika pian koittaisi, jokainen näkisi, kuka mestarin rinnalla seisoi.

* * *

[hiddenben]

Voi kurjuus, minähän sen Hallitsijattaren vein! Tuli heti huono omatunto, vaikken sitä tietenkään voinut tietää Mutta se ehkä tekikin minut vielä uteliaammaksi lukemaan tämän tekstin (rare-parituksen lisäksi), koska on hauska tietää, miten muut tulkitsevat tiettyjä sanoja.

Rehellisesti sanottuna en muista kyseisestä Ihmeotus-elokuvasta paljoakaan, mutta onneksi tämä ficci palautti mieleen tuon jännittävän juonitwistin maledictuksesta. En tosin ihan osaa sijoittaa, mihin kohtaan elokuvaa tämä ficci osuu – mutta se ei onneksi haittaa tämän lukemista, kunhan jäin vain itse miettimään

Tässä ficissä molemmat hahmot tulevat hetkessä todella tutuksi, mikä on todella mukavaa. Tykkään Vindan laskelmoivasta tyylistä puhua, kävellä, pukeutua, kuinka hän niin helposti osaa vetää Naginia perässään kuin pientä muovivenettä. Hallitsijatar todella! Sana olisi sopinut tähän ficciin täydellisesti. Samalla Vinda ei ole kuitenkaan ilkeä, ei ainakaan selkeästi vaan perustelee tekonsa kylmästi ja tunteettomasti, samalla hyvin neutraalisti, mikä tekee hänestä heti monimutkaisemman hahmon. Ehkä tämä kuvastaa ajatustani parhaiten:

Vinda katseli näkyä ovelta ja myhäili mielessään. Maledictus oli kauhistuttava peto, mutta hän oli kesyttänyt sen aivan vaivattomasti.

Nagini puolestaan on herkkä ja heikossa asemassa, mutta avautuu helposti löydettyään jonkun, joka tuntuu ottavan hänet avoimesti ja lämmöllä vastaan – ja vaikka lukija tietääkin sen olevan kamala virhe, Naginin laskelmointi tuntuu niin ymmärrettävältä, että on vain pakko jatkaa lukemista ja toivoa hahmolle parasta. Tykkäsin myös siitä, millaisia käärme-yksityiskohtia olit ujuttanut tekstiin mukaan:

Nagini tunsi koleuden vaihtolämpöisessä ihossaan. Hän liikkui kankeasti kuin reumatismi nivelissään painaen, ja lupaukset takkatulesta ja kodin lämmöstä saivat hänet suostumaan.

Olen lapsuudessa onnistunut kehittämään itselleni käärmekammon enkä yleensä tykkää lukea käärmeistä, mutta tässä tekstissä Naginin herkkä mieli ja haavoittuvaisuus maledictus-muotoon yhdistettynä tekivät tekstistä todella mielenkiintoisen, koska käärmeestä tulikin yhtäkkiä vähän... inhimillisempi.

Kiitos tästä ficistä, tämä oli monella tapaa jännittävä ja ennen kaikkea monipuolinen luettava!

[Fiorella]

Voi hiddenben, eihän se mitään haittaa! Inspiraatio oli tärkein ja sana teki tehtävänsä, ja sitä paitsi sait itsekin siitä kirjoitetuksi, joten ei mennyt millään tapaa huonosti.

Ja kiitos ihanasti pohdiskelevasta kommentistasi. Minäkään en ole nähnyt elokuvaa uudestaan vielä sen jälkeen, kun kävin katsomassa sen elokuvissa, mutta ficci sijoittuu mielikuvissani sen jälkeen, kun nuori kaksikko pakenee sirkuksesta, haahuilee korkeilla katoilla ja käy katsomassa palvelijatar-mummelia. Muistaakseni heihin palataan vasta siinä vaiheessa, kun ovat jo liittyneet Grindelwaldin seuraan, josta myöhemmin taistelun jälkeen Nagini liittyy Liskon ja kumppaneiden seuraan, Valio taas jää Grindelwaldille.

Vinda kiehtoi minua kovasti elokuvassa, koska minusta vaikutti ilmeiseltä, että hänellä oli tällainen lumoojattaren kyky, jota saattoi käyttää manipulaatioon. Minulle jäi mielikuva, että hän oli vähän kuten Bellatrix Voldemortille, mutta ei niin vinksahtanut, vaan älykäs ja laskelmoiva. Tulkitsin niin, että Vinda ei hahmona niinkään ole ilkeä, kuten sanoitkin, vaan tunnekylmä ja tavoitekeskeinen. Ja varsin itsevarmakin.

Ja Nagini... Minusta oli outoa tehdä elokuvan herkästä muodonmuuttajattaresta sama käärme, jonka tunnemme Voldemortin tottelevaisena ja hyökkäävänä palvelijana. Mitä ilmeisemmin entinen ihminen tosiaan katoaa kirouksen edetessä ja lopulta Nagini on todella enää käärme, jota Voldermort hallitsee ja jossa on osa hänen sieluaan. Kuinka epäreilu kohtalo.

[hiddenben]

Muistaakseni heihin palataan vasta siinä vaiheessa, kun ovat jo liittyneet Grindelwaldin seuraan, josta myöhemmin taistelun jälkeen Nagini liittyy Liskon ja kumppaneiden seuraan, Valio taas jää Grindelwaldille.

Ahaa! Tässähän on mitä mainioin tapahtuma-aukko, jota voi täyttää spekuloinneilla siitä, mitä tuossa välissä oikein tapahtuikaan Heh, hauskaa, että itsekin yhdistät Vindan Bellatrixiin – mietin nimittäin aivan samaa tätä ficciä lukiessani! Kovin samanlaisia hahmoja, mutta Vindalta puuttuu Bellatrixille tyypillinen tunteeton raakuus.

Ja totta, kuinka Nagini luultavasti ajan kuluessa kadottaa itsensä... Todella epäreilu kohtalo, kuten itsekin sanoit. Onpa mukavaa pohdiskella tätä ficciä ja sen hahmoja enemmänkin

[Kelsier]

Nappailin tämän tuolta kommenttikampanjasta.

Vaikka Queenie ei esiintynyt tässä, minusta tässä tuli hyvin taustaa sille, miksi hän oli niin helposti Vindan vietävissä myöskin. Hyvin toit esille myös Naginin järjen äänen siellä taustalla sanomassa, ettei ehkä pitäisikään luottaa ja se sitten hiljennettiin.

Tykkäsin Vindan tyylikkäästä kuvailusta. Jotenkin sellainen henkilö johonka haluaisi tutustua. Tykkäsin myös siitä, kuinka Vinda johdatteli ihan kysymyksillä eikä pelkällä taialla Naginia haluamaansa suuntaan.

Minustakin käärmemäiset yksityiskohdat olivat kivoja. Pystyyköhän Nagini todella nukkumaan käärme muodossaan?

Kiva ficci tämä ja oli mukava lukea Ihmeotuksista!

[Nyyhti]

Olipa ihana päästä lukemaan Ihmeotukset-maailman Naginista! Se uusi leffa meni minulta vähän yli hilseen enkä muista siitä paljoakaan, joten tämä sopi minulle kyllä vallan mainiosti koska tämä tuntui palauttavan asioita hyvin mieleen ja samalla lisäävän itse tarinaan. Kaikki tuntui uskottavalta, ja tässä oli ihanan mystinen tunnelma. Kertakaikkiaan ihana tunnelmapalanen!

[Fiorella]

Kiitos lukemisesta ja kommentoinnista, Kelsier ja nominal! Ilahdutti kuulla, että tarina tuntui uskottavalta ja onnistui syventämään vähän elokuvaa sivuhahmon osalta. Itse kiinnostuin kovasti etenkin näistä kahdesta hahmosta sitä katsoessani, vaikka elokuvassa tietysti keskityttiinkin paljolti ihan muihin juttuihin kuin satunnaisiin sivuhenkilöihin...

Heh, hauskaa, että itsekin yhdistät Vindan Bellatrixiin – mietin nimittäin aivan samaa tätä ficciä lukiessani! Kovin samanlaisia hahmoja, mutta Vindalta puuttuu Bellatrixille tyypillinen tunteeton raakuus.

En ole nyt tarkemmin tarkistanut, mutta muistelisin (tai ainakin epäilisin), että Vinda oli jollakin tapaa osa Mustien sukupuuta. Eivätkös Rosierit olleet jossakin päin sitä kuvakudosta? Ja puhdasveriset velhothan olivat aina vähän jotain kautta sukua keskenään. Kiitos, että palasit keskustelemaan, hiddenben! Mikä sen mukavampaa.

[Lyra]

Aamupäivää ja terveisiä kommenttikampanjasta! Valitsin tämän tekstin, koska Grindelwaldin rikokset. Olen jotenkin vähän vierastanut tuosta leffasarjasta kirjoitettuja ficcejä, koska siihen ei ole jotenkin samanlaista tunnesidettä kuin pottereihin. Ajattelin kuitenkin, että voisin vähän tutustua nyt kuitenkin näihin ficceihin, varsinkin kun Grindelwaldin rikokset on netflixin etusivulla koko ajan muistuttamassa itsestään. (Siitä on vähän aikaa kun leffan näin, mutta minusta siitä jäi hirveän sekava kuva, ei ollenkaan samanlaisen lempeä ja huvittava ja taianomainen kuin ensimmäisestä)

Pidin kovasti noista alun erilaisista yksityiskohdista, tuli heti Pariisin kadut mieleen todella elävinä. Mm. Pariisin kadut olivat täynnä piilopaikkoja, Korkokengät saivat katukiveyksen napsahtelemaan kevyesti, Illan viileys sai sateen kostuttamat kadut henkimään usvaa . Yksinkertaiset jutut loi tosi hienon kuvan heti!

Pidän tuosta miten Vindan ajatusmaailmaa on kuvattu, hän pitää itseään selkeästi tärkeänä ja jotenkin arvokkaana. Se miten hän pitää taikuuttaan itsestään selvänä korostaa selkeästi hänen puhdasverisyyttään, missään kohtaa ei pysähdytä kyseenalaistamaan mitään taikuudella saavutettua. Ja tuo kuinka hän aistii nuo tunteet ja löytää Naginin sitä kautta. Lempeä lumoaminen.

Tykkään Vindan laskelmoivasta tyylistä puhua, kävellä, pukeutua, kuinka hän niin helposti osaa vetää Naginia perässään kuin pientä muovivenettä.

Tässä hiddenben puolestaan sanoi osuvasti mitä itsekin ajattelin. Kuten aiemmissa kommenteissa tuotu esille niin sellaista Bellatrix maisuutta, mutta jotenkin loogisemmin. Vinda Rosier tuntuu kaikin puolin mielenkiintoiselta hahmolta. (Hänellä on muuten myös erittäin mielenkiintoinen nimi!)

Vaikka Queenie ei esiintynyt tässä, minusta tässä tuli hyvin taustaa sille, miksi hän oli niin helposti Vindan vietävissä myöskin

Komppaan Kelsieriä tässä koska, muistaakseni Queenie lumottiin samaan tapaan ja käy hyvin järkeen tämän tekstin jälkeen miksi se kävikään niin helposti.

Tuo hetki, kun Nagini pääsee sisälle lämpimään. Sen helpotuksen voi oikein aistia ja tulee itsellekin ne hetket mieleen, kun sateesta tai pakkasesta pääsee vihdoin sisälle lämpimään ja tulee sellainen mukavan lämmin olo. Tuo Vindan tapa kysellä ja saada tietoja on kyllä aika hieno. Rauhassa ekaksi lämmitetään ihmistä ja sitten yhtäkkiä paljastetaan syvimmätkin toiveet. Joku taisi aikaisemmin sanoa, että lukijana tietääkyllä että tässä käy kohta huonosti, mutta Naginilla on niin ihanan lämmin olo, että työntää sen pienen varoittavan äänen pois.

Tässä koko tekstissä oli sellaista sopivaa rauhallisuutta, johtuen ehkä Vindan lumoamisesta, mutta kaikki sujui niin soljuvasti että sitä oli mukavaa lukea. Lopusta hehkui läpi kaikki lämpö ja raukeus. Naginin käärmemuoto on varmasti vaikuttava!

Ja Nagini... Minusta oli outoa tehdä elokuvan herkästä muodonmuuttajattaresta sama käärme, jonka tunnemme Voldemortin tottelevaisena ja hyökkäävänä palvelijana. Mitä ilmeisemmin entinen ihminen tosiaan katoaa kirouksen edetessä ja lopulta Nagini on todella enää käärme, jota Voldermort hallitsee ja jossa on osa hänen sieluaan. Kuinka epäreilu kohtalo.

Minäkin ihmettelin tätä silloin kun se paljastettiin, koska kun muistelee Potter leffoja niin nagini on vaan sellainen iso pelottava käärme, joka tekee kaiken niin kuin Voldemort sanoo. Mieleen muistuu varsinkin se kohtaus, jossa Voldemort sanoo lopussa jotain sen tyylistä kuin "Nagini, illallinen." Kun sitä vertaa tähän elokuvissa näkyvään Naginiin niin kontrasti on melkoinen. Ehkä hän todella muuttuu enemmän tai kokonaan käärmeeksi. Jotenkin vielä surullisempaa olisi ajatella, että siellä on se pieni ääni entistä ihmisnaginia koko ajan mukana, ja hän joutuu katselemaan kaikki loput vuodet mitä kaikkea karmeaa tapahtuu. Ehkä tilasta kiistelee myös Voldemortin sielunpalanen, käärmeen lisäksi. lopulta ihmisnagini voisi olla ihan tyytyväinen, kun Neville katkaisee hänen kaulansa. Olisi muuten loistava ficci-idea!

Tykkäsin tästä tekstistä kovasti ja olen tyytyväinen, että nappasin ficin kommenttikampanjasta vaikka Grindelwaldin rikokset ei kyllä sinänsä innosta. Tunnelma oli loistava ja tekstistä välittyi hyvin rauhallisuus ja lempeys loppua kohden. Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta!

[Kosmik]

No nyt vihdoinkin löysin aikaa lukaista tämän läpi. Eli kiitos juhannustaiasta! ♥ Ja ihanaa saada tekstiä, jossa on Nagini, jotenkin se hahmona kiehtoo nyt enemmän näiden Ihmeotusten myötä.

En ole leffateatterikäyntien jälkeen katsonut ollenkaan näitä Ihmeotus-elokuvia, niin piti hetken palautella mieleen, kuka Vinda oikein on, mutta pienen googlettelun jälkeen palautui jotain mieleen. Jollain tapaa kiehtova hahmo ja muiden kommentoijien tavoin muistuttaa joissain määrin Bellatrixia, joskin jotenkin laskelmallisempi, eikä niin spontaani ja äkkipikainen. Hyvin olit saanut hahmon olemuksen tuotua esiin, vaikka hänestä ei elokuvissa järin paljon asioita ole kerrottukaan.

Minäkn ihastuin tuohon, miten miljöö on kuvattu. Kaikki tapahtumat pystyi hahmottamaan hyvin elävästi mielessä.

Nagini oli myös hyvin sellainen kuin elokuvissa. Arka, mutta kuitenkin luottavainen niitä kohtaan, jotka osoittavat hänelle ymmärrystä, joskin tässä selkeästi oli viittauksia myös Rosierin kykyyn lumota ihmiset vaivattomasti. Muutenkin ihania nuo kaikki käärmemäiset yksityiskohdat vaihtolämpöisyydestä ja viehtymyksestä ahtaisiin paikkoihin. Tuo lopetus oli upea, kun muuttui käärmemuotoonsa ja asettui lämpimään nukkumaan.

Tämä oli oikein mieluista luettavaa ja jos joskus kirjoitat Naginista lisää, niin lukaisen mielelläni. ^^

[Fiorella]

Kiitos ihanista kommenteista! Tosi kiva kuulla, että pidit, Kosmik, koska kirjoitin tämän sinua ajatellen. Toivoin, että käärmemäisyys olisi riittävän aidon kuuloista, kun en kuitenkaan hirveän paljon ole ollut käärmeiden kanssa tekemisissä. Joskus pidellyt kädessä ja silittänyt mutta enpä juuri muuten tiedä kuin yleistietoa.

Kiitos paljon valinnastasi, Lyra! Ja että lähdit tähän tutustumaan, vaikka fandom onkin vähän vieraampi. Minustakin oli jännä, että sarjaa nimetään Ihmeotuksilla, vaikka se kertookin ihan kaikesta muusta sitten lopulta, ja otukset jäävät aika lailla sivuosaan etenkin jälkimmäisessä elokuvassa. Vindan hahmo kiehtoi minua suuresti kun näin elokuvan, vaikka kyseessä olikin aika pieneen osaan jäänyt sivuhahmo.

Mieleen muistuu varsinkin se kohtaus, jossa Voldemort sanoo lopussa jotain sen tyylistä kuin "Nagini, illallinen." Kun sitä vertaa tähän elokuvissa näkyvään Naginiin niin kontrasti on melkoinen. Ehkä hän todella muuttuu enemmän tai kokonaan käärmeeksi. Jotenkin vielä surullisempaa olisi ajatella, että siellä on se pieni ääni entistä ihmisnaginia koko ajan mukana, ja hän joutuu katselemaan kaikki loput vuodet mitä kaikkea karmeaa tapahtuu. Ehkä tilasta kiistelee myös Voldemortin sielunpalanen, käärmeen lisäksi. lopulta ihmisnagini voisi olla ihan tyytyväinen, kun Neville katkaisee hänen kaulansa. Olisi muuten loistava ficci-idea!

Kieltämättä! Ja on houkutellutkin aiheesta kirjoittaa, vaikka aika surullinen tarina siitä tulisi. Toivoisin mieluummin, että Nagini on menettänyt ihmisyytensä kokonaan, kuin että siellä jossain sisimmässä olisi kaiken aikaa järkytystään kirkuva mielen palanen vielä jäljellä... Ylipäätään tuo koko Nagini-paljastus oli minusta varsin karmaiseva, varsinkin kun meille nyt on esitelty herkkäsieluinen tyttö, joka tulee muuttumaan käärmeeksi...

[flawless]

*kurkkaa häpeillen ovenraosta* Kehtaanko tulla kommenttini kanssa tänne tälleen kaksi vuotta myöhässä? Tämä teksti on ilahduttanut mua monesti kuluneen parin vuoden aikana, oon lukenut tämän useampaan kertaan ja mieltäni on lämmittänyt ihan hirmuisesti, että omistit tämän minulle ♥ Oon siitä tosi otettu ja iloinen edelleen. En ehtinyt kommentoida tätä kiitoksia enempää tuolloin julkaisun aikoihin ja sitten en enää uskaltanut tulla paikalle niin myöhässä, mutta nyt kun taas kerran lueskelin tätä niin totesin että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja uskaltaudun, koska parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Ensinnäkin pidin kovasti sun tulkinnasta Naginin hahmosta! Olit kuvaillut hänet hienosti niin, että hän oli kovin käärmemäinen myös ihmisenä. Säikky ja suojaan kärpetyvä olemus jo heti alussa loi sitä mielikuvaa, samoin kuin esimerkiksi se että hänellä oli kovin vilu ja viitattiin että koleus tuntui vaihtolämpöisessä ihossa. Viltin alle lämpöön käpertyminen myös toimi, samoin kiinnitin huomiota siihen että mainittiin tämän sierainten värähtävän, kun tämä haistoi ruoan jo kaukaa tarjottimelta. Tässä nyt joitain esimerkkejä, mutta noin niin kuin ylipäätään olit musta onnistunut kuvaamaan Naginin ihmisenäkin ihanan käärmemäisesti, ja vieläpä niin että se oli tosi luontevaa ja tuli esiin tuollaisten yksityiskohtien kautta jos tarkkaan katsoi. Muutenkin oli tosi kiinnostavaa lukea Naginista, joka kirjoissa on hyvinkin julma työkalu, viattomana ja nuorena ja inhimillisyyden kautta samaistuttavana. Hänen kohtalonsa on ihan hirmu surullinen.

Myös käärmeenä kuvailu oli onnistunutta! Mäkään en juurikaan ole ollut käärmeiden kanssa tekemisissä ja nekin kerrat kun olen ollut niin en ole ollut siihen kohtaamiseen halukas osapuoli (), mutta sun kuvaus käärmeestä oli mun mielestä tosi uskottavan ja nätin oloinen. Pidin erityisesti siitä, miten kuvailit sileää nahkaa ja sitä, kuinka sen alta lihakset tuntuivat vahvoina. Siitä tuli hyvin esiin se, että viehkeydestään huolimatta Nagini oli kuitenkin voimakas ja ylväs olento. Ihan lempparikohtani oli se että käärme laskosti itsensä sirosti viltin suojiin ja käänsi hännänpäänsäkin lämpimään, se oli tosi kauniisti sanottu kohta ja tuo hännänpään maininta vaan oli niin söpö, aww :3

Vinda Rosierin hahmo oli myös mielenkiintoinen, hänen olemuksensa huokui sellaista salakavalaa lumoa, että hän saa kenet tahansa taivutettua tahtoonsa ja pauloihinsa ja toinen huomaa langenneensa viehkeään ansaan vasta, kun se on liian myöhäistä. Hänessä oli sellaista syöjätärmäistä energiaa, mutta viekottelevan olemuksen alla myös älykkyyttä, juonikkuutta ja häikäilemätöntä päättäväisyyttä. Hän ikään kuin huokui viettelystä ja vaaraa, jonka olit tuonut hienosti esiin hänen olemuksensa, liikkeidensä, eleidensä ja sanojensa kautta. Pidin kovasti siitä, että tässä koko tekstissä oli ylipäätään sellainen viehkeän vaarallinen tunnelma, käärme sopii siihen teemaan hyvin ja Vindan hahmo myös - kaikki tuntui kietoutuvan yhteen ja tekstin tunnelma oli tosi onnistunut.

Pidin tästä hirmu paljon, kuten arvata saattaa siitä että olen tämän useampaan otteeseen lukenutkin! Kiitos vielä kerran tästä upeasta tekstistä ja anteeksi, että olen näin mattimyöhänen. En tiedä itsekään miksi kehitin itselleni jotkin paineet siitä etten kehtaa kommentoida myöhässä, kun sillä vaan pahensin asiaa venyttämällä sitä vielä myöhemmäksi... Vihdoin tämä vääryys on korjattu. Suurkiitos tästä ihanan raresta tekstistä, tämä oli hirmu kiva vastaus toiveeseeni! Kiitos ja halaus ♥♥

[Fiorella]

Meinasi jäädä myös vastaamatta kommenttiin, kun en halunnut näpytellä lyhyttä vastausta kännykällä. 

Suuret kiitokset sinulle, flawless, että uskalsit kommentoida vähän jälkikäteenkin! Aina on parempi pikkuisen myöhäänkin kuin ei milloinkaan. Ilahduin tosi kovasti kommentistasi, koska jäin ainakin jossakin vaiheessa miettimään, huomasitkohan tätä edes ollenkaan. On ilo kuulla, että tunsit sen osuvan haastetoiveeseesi!

Nyt tämäkin Ihmeotus-fandom on jäänyt pitkän tauon vuoksi vähän mielestä, mutta siinäkin oli paljon aihetta ficcaamiseen, ja erityisesti minua kiehtoivat siinä nämä hieman sivuun jäävät, mutta selvästi erityiset hahmot. Odotan toiveikkaana, jos jossakin vaiheessa tulisi uusi Ihmeotus-elokuva, jossa olisi taas uutta inspiraatiota aiheeseen. Etenkin Naginin muutos käärmenaisesta Voldemortin lemmikkikäärmeeksi on vielä niin hämärän peitossa, mutta jokin traaginen kohtalo siihen täytyy liittyä.