Kirjoittaja Aihe: APH, Käännös: I'll always remember you (K 11)  (Luettu 2426 kertaa)

Severina

  • ***
  • Viestejä: 94
Author: Severina
Nimi: I'll always remember you
Beta: Word
Fandom: Axis Powers Hetalia -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Genre: Friendship/Romance
Pairing: Kanada (Matthew)/Ranska (Francis)
Rating: K-11
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Hidekaz Himaryalle
Warnings: ranskan kieli säilytetty  :'D

A/N: Teki mieli pitkästä aikaa käännellä jotain ja päätin kääntää yhden vanhoista APH ficeistäni. En tosin uskaltanut kajota kovinkaan paljon ranskankielisiin osiin, koska ranskankieli toi siihen originaaliinkin tunnelmaa. Lopusta löytyy sanasto, vaikka useimmat lausahdukset ovat varmasti monille tutut/asiayhteydestä pääteltävissä. Jos joku haluaa lukea originaalin, englanniksi kirjoitetun ficin se löytyy täältä
En ollut ihan varma Ratingista, mutta uskoisin sen olevan oikea (tai sitten vaan pelaan varman päälle ja laitan ratingin josta tiedän ettei se ole liian alhainen). Alueen kanssa oli sitten enemmän ongelmia, siirtäkää jos näette tarpeelliseksi. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, sillä Betana (jos sen voi laskea) toimii word.
Tämä on muuten yksi harvoista one shoteistani. Palautetta olisi kiva saada ;)


I'll always remember you

   Oli ilta ja Matthew istui sohvalla nauttimassa kuumaa kaakaota. Hän tuijotti seinälle, takan viereen ripustettua kalenteria. Oli ystävänpäivä. Matthew huokaisi ja otti toisen kulauksen juomastaan. Siinä hän oli aivan yksin. Hän oli varma siitä että muilla mailla oli joku kenen kanssa olla, että kaikki muut juhlivat ystävänpäivää jonkun kanssa. Italia oli varmasti Saksan kanssa, Amerikka häiriköi luultavasti Englantia samalla kun Suomi ja Ruotsi viettivät rauhallista perheiltaa Hana-Tamagon ja Sealandin kanssa. Matthew huokaisi jälleen. Hän ei oikeastaan ollut yllättynyt, että hänet jätettiin yksin... TAAS. Kukaan ei ikinä tuntunut muistavan häntä kuitenkaan. Ja ei tilanne kuitenkaan ollut NIIN huono... hän oli itse asiassa saanut kaksi ystävänpäiväkorttia. Amerikka oli muistanut hänet, vaikkakin teksti oli kirjoitettu tietokoneella valmiille taustalle ja Ametikka oli luultavasti lähettänyt samanlaiset korit kaikille, mutta ainakin hänet muistettiin, eikö vain? Myös Venäjä oli lähettänyt hänelle kortin, vaikka hän olikin vahingossa kirjoittanut "Amerikalle" Kanadan sijasta. Silti, se oli ensimmäinen kerta kun kaksi maata muistivat hänet samaan aikaan. 
"En edes tiedä miksi olen yhä hereillä", hän mietti. "Olen kuitenkin yksin koko illan, joten voin ihan hyvin mennä nukkumaan. Kukaan ei tarvitse minua kuitenkaan."

   Hän joi loput juomastaan ja pesi tyhjän mukinsa. Sen tehtyään hän meni kylpyhuoneeseen, jossa hän pesi kasvonsa ja harjasi hampaansa. Hän meni makuuhuoneeseen, jossa riisuutui ja ujuttautui siniseen pyjamaansa. Cancada otti silmälasinsa ja laski ne yöpöydälleen.
"Vihaan ystävänpäivää", hän mutisi ja ryömi peittonsa alle.

   Kesti hetken ennen kuin Matthew nukahti, mutta hän ei pystynyt nukkumaan kauaa. Jokin erittäin epätavallinen asia herätti hänet. Hän nousi ylös nopeasti ja asetteli lasinsa päähän. Koputtiko joku juuri oveen vai oliko hän vain kuvitellut kaiken?

   Hän kiiruhti nopeasti ovelle. Hän avasi sen, mutta ennen kuin hän ehti sanoa yhtään mitään hän löysi itsensä vilpoiselta kivilattialta.
"Kanda, Kanada... luojan kiitos olet täällä!"
Matthew käänsi katseensa vaaleaan mieheen, joka oli juuri jyrännyt hänet.
"Nii-Chan?" Matthew kysyi yllättyneenä "Mitä sinä täällä teet?"
"Sinun pitää auttaa minua!" Mies huusi.
"O-okei Ranska... mutta autatko minut ensin ylös?" Matthew kysyi syyttävällä äänellä, mutta sulki suunsa kun huomasi kyyneleet toisen miehen kasvoilla.
"Tietenkin mon chère", mies vastasi hengittäessään raskaasti. Hän nousi ylös ja pyyhki lumen vaatteiltaan. Hän tarrasi Matthewta kädestä ja nosti tämän ylös.
"Niin, mitä teet täällä?" Hän kysyi saattaessaan ranskalaismiehen
Francis hymyili voimattomasti nuoremmalle miehelle kunnes huomasi miten tämä oli pukeutunut.
"Herätinkö sinut?" Hän kysyi tuijottaessaan Matthewn sinistä pyjamaa.
"Ei, ei, et lainkaan", hän vastasi nopeasti. Hän ei halunnut tehdä Francista surulliseksi. Etenkin kun tämä tuntui olevan jo masentunut jostain. Hän auttoi ranskalaismiehen sohvalle ja istui tämän viereen. Hän porasi katseensa vieressään istuvaan mieheen ja huomasi, että tämä oli humalassa.
"Oletko kunnossa", Matthew toisti kysymyksensä. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Francista yhtä masentuneena kuin nyt, tai ainakaan hän ei muistanut.
"Ei... en ole", hän vastasi. "Tarvitsen lasillisen."
"Nii-Chan... minusta sinun ei pitäisi juoda. Mutta kerro minulle, mikä on saanut sinut noin surulliseksi?" Matthew huolehti.

   Francis ei vastannut. Hän tuijotti lattiaa yrittämättä näyttää heikolta, mutta hän ei kyennyt estämään kasvoillaan valuvia kyyneliä.
"Nii-Chan, mikä on vialla?" Matthew kysyi jälleen ja otti lujan otteen Francisin kädestä.
"Minä vain olen yksinäinen", Francis huokaisi.
"Mitä tarkoitat? Sinulla on ystäviä, eikö olekin? Sinulla on aina joku jonka kanssa voit viettää ystävänpäivän."
"Oui!" Francis vastasi. "Joka vuosi tähän asti."
"Ei se ole niin paha!" Matthew yritti lohduttaa, vaikka hän tiesi kuinka pahalta tuntui olla yksin.
"Si, ce n'est pas bon", Francis vastasi. "Se on kamalaa."
 
   Matthew oli hämmentynyt. Francis, yksin ystävänpäivänä? Se ei voinut olla niin, vai voiko? No... kun hetken miettii, ajatus yksinäisestä Francisista ei ole yllättävä kuitenkaan. Siis... se mies on täysi nilkki. Hän väijyy ihmisiä pensaiden takana yrittäen epätoivoisesti löytää sopivaa hetkeä tunkeutua toisten "keskeisille alueille". Kuinka montaa ihmistä Francis oli ahdistellut kaikkien näiden vuosien aikana ja kuinka monta kertaa poliisit olivat pidättäneet hänet? Matthew ei tiennyt lukumäärää, mutta toisaalta hän ei halunnutkaan. Mutta siltikään, Matthew ei pelännyt Francista, hän ei vihannut häntä. Hän välitti Francisista, vaikka Hän ja Englanti jättivätkin hänet ansiokkaasti huomiotta kun hän oli lapsi ja hän käytännössä katsoen kasvatti yksin itsensä (no, sai hän vähän apua kaksoisveljeltään.). Mutta Francis oli katunut sitä, ainakin hieman. Hän oli pyytänyt anteeksi ja opettanut jopa puhumaan ranskaa, se oli todella hyödyllistä. 

"Kanada, ça va?"
Matthew säpsähti. Hän oli eksynyt ajatuksiinsa liian pitkäksi aikaa ja Francis oli huomannut että Matt uneksi.
"Huh, mitä sanoit?"
"Minä kysyin, miten sinä voit? Francis vastasi rauhallisesti.
"Umm... olen kunnossa", Canada valehteli. Kaikki se ajattelu teki hänen olonsa entistäkin kurjemmaksi.
"Non, sinä et ole!" Francis sanoi ja tuijotti nuorempaa miestä silmiin. "Silmäsi paljastavat sinut, näen ettet puhu totta."

   Francisin sanat saivat Mattin tuntemaan olonsa kamalaksi. Yhtäkkiä hän purskahti itkuun. Francis pelästyi ja yritti lohduttaa Matthewia, joka taisteli sanojen kanssa.
"Rauhoitu, Canada! Kerro mikä hitto sinua vaivaa!?" Francis huusi. Matthew ei tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Francis oli tullut hänen asunnolleen hakemaan lohtua, mutta roolit olivat vaihtuneet. Matthew oli hämillään eikä hän yhtään tiennyt miksi hän teki niin, mutta se tuntui parhaalta vaihtoehdolta - Hän läimäytti Francista.

   Ranskalaismies ei ollut osannut odottaa sitä. Hän hankasi poskeaan ja tuijotti Mattia joka oli lopettanut itkemisen.
"O-olen pahoillani Nii-Chan!" Matthew valitti ja valmistautui ottamaan vastaan Francisin kostoiskun. Mutta Francis ei lyönyt häntä... sen sijaan hän veti Mattin syleilyynsä ja taputti häntä.
"Canada. Nyt sinä kerrot minulle mikä sinua vaivaa, etkö kerrokin?"
Matthew ei pystynyt enää pitämään sanoja sisällään. Hän oli halunnut sanoa ne sanat useasti ja nyt hän sanoi sen:
"Kukaan ei välitä minusta. Te sekoitatte minut aina veljeeni. Te jätätte minut aina huomiotta, sillä ei ole väliä ovatko ne jonkun synttärit vai joku kokous... kukaan ei edes huomaa tai kuule minua. Se saa minut tuntemaan itseni niin arvottomaksi!" Matthew tilitti. "Se on Ka-Na-Da, ei Amerikka!"
"Sinun ei tarvitse sanoa tuota minulle. Minä muistan sinut", Francis kuiskasi ja antoi suukon Mattin poskelle.
"Sinä muistat?"
"Oui!"

   Matthew punastui.
"Mutta jos se on niin, miksi et koskaan tule tapaamaan minua, miksi et edes soita?"
"Minä tulin nyt", Francis hymyili ja halasi nuorempaa miestä. "Sinä vaan asut niin kaukana ja pitkien välimatkojen matkustaminen on niin uuvuttavaa", Francis haukotteli. "Onko okei jos jään tänne yöksi? Voin nukkua sohvalla."
"Tietenkin voit... minuakin väsyttää jo."
"Voitko paremmin?" Francis kysyi.
"Kyllä, mutta minä... minä voisin vieläkin paremmin jos tulisit nukkumaan viereeni", Matthew mumisi. "Tulisitko sänkyyn kanssani?"
"Biensûr, jos se vain sinulle sopii."
Matthew hymyili ja johdatti ranskalaismiehen makuuhuoneeseen. Kanada loikkasi sängylle, laski lasinsa pöydälle ja käänsi katseensa Francisiin, joka riisui nopeasti housunsa ja paitansa paljastaen hänen karvaiset jalkansa ja rintansa.
"Voi ei... unohdin että hän nukkuu alasti!" Canada panikoi. "Miksi pyysin hänet samaan sänkyyn kanssani?!"
"Kanada, mon chère. Onko sinulla ylimääräistä yöpukua? C'est froid ici", Francis sanoi.
"Et aio nukkua alasti?" Matthew epäili.
"En, täällä on liian kylmä", Francis vakuutti.
"No, minulla on yksi joka saattaisi olla kokoasi", yhä erittäin hämmästynyt Matthew vastasi ja jätti huoneen samalla kun Francis viikkasi vaatteitaan ja järjesteli ne siististi tuolille.

Pian Matthew saapui mukanaan kirkkaanpunainen pyjama. Hän antau sen ranskalaismiehelle, joka tuijotti räikeää pukua.
"T-tiedän että se on hieman tyttömäinen, mutta se on ainoa, joka minulla on...", hän sanoi ja punastui.
"Ah, c'est bon. Punainen on kiva väri. Tiesitkö että se on rakkauden väri?" Francis virnisti ja pukeutui.
"Kyllä... minä tiedän sen", matthew vastasi ja muuttui entistäkin punaisemmaksi.
He  molemmat kömpivät peiton alle ja Matthew sammutti valot.
"Hyvää yötä Francis!" Canada toivotti ja haukotteli makeasti.
"Oui, tämä on ollut rankka päivä. Bonne nuit Kanada!"
   
   Ei kestänyt kauaa ennen kuin Matthew nukahti, mutta Francis oli yhä valveilla. Hän mietti sanoja, jotka Matt oli sanonut.
"Se on totta. Nyt kun ajattelen sitä, en muista milloin kukaan olisi ottanut Kanadan sanoja vakavissaan."
Francis kääntyi ja tuijotti nukkuvaa poikaa. Hän tosiaan näytti sievältä, nukkuessaan rauhallisesti, kuolatenkin hieman. Muutaman kerran ranskalainen näki pienen hymyn pojan vaaleilla kasvoilla. Hän ei muistanut milloin hän viimeksi oli nähnyt mitään yhtä kaunista ja viatonta. Francis siirtyi lähemmäs toista miestä ja kosketti tämän hiuskiekuraa.
"Älä huoli Kanada. Jonain päivänä he kaikki muistavat sinut, olen varma siitä", Francis kuiskasi ja suuteli Mattin otsaa.
"Ja vaikka he eivät muistaisikaan... minä muistan. Minä muistan sinut ikuisesti..."


Sanasto:
Mon chère =  Rakas
Oui = Kyllä
Si = Kylläpäs
Non = Ei
Biensûr = Tietenkin
C’est froid ici = Täällä on kylmä
C'est bon = Se on hyvä  (Ce n'est pas bon = se ei ole hyvä...)
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 02:44:45 kirjoittanut Yukimura »
Fanfictionia  Finissä ja FFiction.net:ssä

Chibi

  • Huispausholisti
  • ***
  • Viestejä: 941
Vs: Käännös: I'll always remember you (K 13)
« Vastaus #1 : 09.08.2009 16:51:58 »
Hmm... Ihan kiva ficci, juu-u. Kirjoitus virheisiin saisit kiinnittää enemmän huomiota, tai hankkia betan tai jotakin, koska tekstin lukeminen katkeili välillä niiden takia. Hahmojen IC-ydestä en rupea sanomaan mitään, koska en tiedä.

C'est bon~

-Chibi
"This is no time to be a gentleman! Knock her off her broom if you have to!"

MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Vs: Käännös: I'll always remember you (K 11)
« Vastaus #2 : 09.04.2010 19:25:06 »
Kieltämättä melko tosi lutuista, minä pidän. Kanada/Ranskaa oon harvemmin lukenut, mutta tooosi lutua.
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

Vyra

  • Vieras
Vs: Käännös: I'll always remember you (K 11)
« Vastaus #3 : 09.04.2010 20:55:42 »
Enpä ole minäkään juurikaan Kanada/Ranskaa lukenut. Mutta tämän olen kyllä varmaan joskus englanniksikin tavannut, alku oli sen verran tutun oloinen.

Mutta niin, tämä oli oikein mukava pieni tarina, vaikka paritus ei kuullukaan suosikkeihini.  Vaikka Kanada on aina niin lutuinen, kun kaikki unohtavat hänet, niin jotenkin en vain ole koskaan osannut ymmärtää häntä sen enempää. Kirjoitusvirheitä tosiaan oli muutama ja olitko tarkoituksella jättänyt "Kanadan" välillä muotoon "Canada"? Vai oliko tuo vain jäänyt kääntäessä. Ranskankielen käyttö sen sijaan on vain plussaa, minusta on mukava kun maat käyttävät omia kieliään välillä.   

Severina

  • ***
  • Viestejä: 94
Vs: Käännös: I'll always remember you (K 11)
« Vastaus #4 : 10.04.2010 18:13:46 »
@Chibi: Pahoittelen kirjoitusvirheitä, niitä oli pitkälti päässyt tekstiin huonon kieliasuntarkistusohjelman myötä ja muistaakseni hoidin kääntötyön joskus kello 00.00 jälkeen joten olin siinä vaiheessa jo hieman väsynyt. Kiitoksia palautteesta, minustakin kirjoitusvirheet ovat inhottavia tekstissä, joten olen aina vain iloinen kun niistä huomautetaan, jotta pääsen korjaamaan asian.

@MyrsyliuutE_96: Kiitoksia palautteesta, ihanaa jos tykkäsit. Kanada/Ranska ei tosiaankaan ole niitä suosituimpia parituksia ja uskon syyn olevan se että USA ja Englanti ovat loppupeleissä suuremmassa roolissa mitä APH:n tulee ja jotenkin ihmiset päätyvät aina fanittamaan USA/Englantia ja monet muut parit jäävät varjoon :<

@Vyra: Kiitoksia palauttesta. Minäkään en ole ikinä Kanadasta itsestään kamalasti välittänyt mutta jostain kumman syystä Kanada/Ranska on suosikkiparituksiani ollut ihan alkumetreiltä asti. Ja mitä tulee tuohon "Kanadan" ja "Canadan" käyttöön niin se on silkka lipsahdus joka on käännös vaiheessa sattunut. Hetalian myötä olen ruvennut (kyllä, olen huomannut sen!), että suomenkieliseen tekstiinkin lipsahtaa maiden englanninkielisiä nimiä kun niiden erot ovat noinkin pieniä kuin yksi kirjain. Ja mitä tulee ranskankielen käytöön niin yritän jokaisessa Hetalia ficissä, eikä vain APH:ssa tuoda aina hahmojen kulttuuritaustaa esille heidän omien kieliensä välityksellä.
Fanfictionia  Finissä ja FFiction.net:ssä