Kuka muistaa Dobbyn? S || Muisteluficci Dobbystä, drama, kai?

[Feliicia]

Name: Kuka muistaa Dobbyn?
Author: minä, eli HarryPotterFan4Ever
Beta: Kalju

Genre: drama
Pairing: Dobby
Rating: S
Words: 228
Summary: Dobby-kotitonttu oli niin erilainen kuin kotitonttu voi olla.  


A/N: Noniin, hyvää Dobby- päivää kaikille finiläisille! Kirjoitin tämän ficin Dobby- päivän kunniaksi. Tänään minulla tosiaan oli koulussa eriparisukat.
----

Dobby-kotitonttu. Mitä se oikeastaan sanoo teille? Kun joku mainitsee sen nimen, mieleeni tulee heti suurisilmäinen kotitonttu, joka istuu Harryn sängyllä tai hyörii Tylypahkan keittiössä mitä omituisimmat vaatteet päällään. Jotkut saattavat nähdä orjan, alistetun kotitontun, joka haluaa vapautta, mikä ei ole sille sopivaa.

Kotitonttujen ainoa tehtävä on palvella velhoja, joku sanoo. Ne ovat tunteettomia orjia, jotka palvelevat isäntiänsä kunnes kuolevat. Velhot ovat ylemmällä tasolla. Heillä on tunteet, ei kotitontuilla sellaisia ole.

Dobby-kotitonttu oli niin erilainen kuin kotitonttu voi olla. Dobbyn elämä oli vain työtä. Dobby kuitenkin oli itsepintainen. Dobby halusi vapautta, se ei halunnut elää loputtomassa kärsimyksessä kunnes kuolee. Dobby halusi nauttia elämästä, se halusi olla erilainen ja sitä se olikin. Dobbylla oli tunteet, kuten muillakin, vaikkeivat ne sitä tunnustaneet. Dobby pääsi vapaaksi ja nautti elämästään.

Kuitenkaan Dobby ei halunnut olla kotitonttu. Dobby halusi olla ihminen, ei välttämättä velho. Dobby halusi olla sellainen, jolla on vaikutusvaltaa, että hän voisi vaikuttaa kotitonttujen tilanteeseen. Hän ei halunnut, että kaikki tuhannet kotitontut joituisivat elämään koko elämänsä palvellen samaa sukua. Se ei vain ollut reilua.

Ja nyt ihana Dobby makaa maan alla, liikkumattomana ja elottomana. Dobby kuitenkin on jäänyt historiaan. Hänen muistetaan urheana ja epätavallisena kotitonttuna, joka viimeiseksi työkseen pelasti Harry Potterin ja takasi, että maailmasta tulisi hiukan parempi paikka. Kun Dobbyn ihailemana Harry Potter muisteli kotitonttuystäväänsä, selitti koko maailmalle miten urhea Dobby oli ollut, pieni hymynkare nousi kuolleen Dobbyn kasvoille Simpukkamökin pihassa.
 
 

[Glorisablet]

Miten herttaisesti ajateltu; kirjoittaa ficci Dobbyn päivän kunniaksi. Tekstin vallankumouksellisia aatteita hautonut kotitonttu vastaa kirjojen riemunkirjavasti pukeutunutta ahertajaa, ja sen henkilökuvassa on mausteisena lisukkeena kirjoittajan lisäämiä oivalluksia. Esimerkiksi Dobby haluamassa olla ihminen, jolla olisi riittävästi vaikutusvaltaa ja statusta parantaakseen vuosisatoja sorrettujen kotitonttujen asemaa. Kotitonttujen yksitotinen elämä on nimenomaan pelkkää raatamista kuolemaan asti isäntäperheen taloudessa, jossa ne eivät koskaan saa vähäisintäkään kiitosta osakseen. Hörökorvaisista tennispallosilmäisistä otuksista ei piitata.

Teksti oli helppolukuista ja oikeakielistä ja harkitusti rakennettua. Se ei kertonut kenenkään suuren tai mahtavan taikamaailman merkkihenkilön saavutuksista mahtipontisesti ja ylevästi kirjoitetusti. Tarina oli vähäeleinen, piskuinen ja lutuinen muistokirjoitus fyysistä kokoaan suuremmasta pikku sankarista, joka antoi henkensä hyväntekijäänsä auttaen. Sankarina ja muistamisen arvoisena on kenen tahansa mielekästä siirtyä toiseen hiippakuntaan. Sen verran tosin täytyy nipottaa, ettei kuolleen kasvoille ilmesty hymyä. Dobby-kotitonttu hymyilee ennemmin taivasten valtakunnasta käsin.

[banaanimiäs]

Lavinia sen sanoi. Ja toi nimi iski! Kuka muistaa Dobbyn?