Author: ½pro
Title: Sanat haalii itselleen kuin nuoletPairing: Astoria/Pansy
Rate: K-11?
Genre: mielenterveys järkkyy, angst jollain tapaa, ym.
Disclaimer: Rowling omistaa kaiken tunnistettavan, leikkiminen is my pleasure.
Summary: Hän neuvoi niin jo kun täytin kaksitoista, hän oli kaikkialla, kaunis ja vain ja ainoastaan sitä mitä suostuisin ylöspäin katsomaan ikinä elämässäni.A/N: en sano muuta kuin että mielenterveydestä on kiva kirjottaa. ja kielioppi voi olla sekaisin ja tarkotuskin on.
(kirjotusmusana mm. Björk - Wanderlust <3)Sanat haalii itselleen kuin nuolet
Hän sanoi minulle, että en saa alkaa kasvattaa vihollisia sisälläni. En saa tuntea liikaa, en saa alkaa nahkani haljeta ja näyttää itseäni – huoraksi se minut tekisi, aivan kuin se tapa jolla silmiin ennen katsoin muita, nyt näen vain Pansyn mustiksi kääntyneine silmineen ja loistavine kasvoineen: ei hän näe negatiivisuutta, hän on täyttä valoa varjossa jota kutsutaan maailmaksi.
Siksi kuuntelen, mitä hän sanoo. Kuuntelen kun hän neuvoo minua työntämään sormeni suustani alas, minun täytyy niellä sormeni, tuntea kurkkuni ja kaikki raivokas joka haluaa paeta - ei sisältäni vaan puhdistusta -, jotta paha vapautuisi kehostani, ja kunnes puhdistuisin, pitäisi minun jatkaa.
Jotten olisi enää vihollisten juuri alku ja lähtöpiste, ja etten enää kasvaisi kieroon, pois hänestä, pois kaikesta mitä halajan.
Hän neuvoi niin jo kun täytin kaksitoista, hän oli kaikkialla, kaunis ja vain ja ainoastaan sitä mitä suostuisin ylöspäin katsomaan ikinä elämässäni. Täytyisi minun hieroa ihoani suihkussa, hieroa kunnes ihoni pinta kuoriutuisi: täytyisi sen kasvaa uudelleen ja antaa minulle mahdollisuus olla puhdas edes vähän aikaa, jotta voisin katsoa peiliin ja tuntea se ylemmyydentunne joka Pansysta salien, käytävien, huoneiden, mailien päähän kantaa ja jonka voi aistia hänen hajuvedestään (inkivääriä ja sinistä verta). Halusin sitä samaa, hän minua auttoi.
Sain häneltä ensimmäisenä jouluna hajusteen, neilikkaa ja alkoholia (se desifioi, niin hän sanoi).
Hän haluaa minulle parasta. Haluaa nostaa minut käsillään ylös, korkeammalle, poistaa pahat solut ja tappaa menneisyys minusta. Pansy sanoi eräänä yönä kun olin käynyt suihkussa kolmesti ja puhdistanut kasvualustani – se oli miltei itänyt jo pahaa, Pansy sanoi – ja olin peilin edessä:
Astoria, muistathan, ettet eksy sinne mistä minä sinut vaivalla, rakkaudella ja raivolla hain – älä pakene enää sinne minne kukaan ei halua tulla. Hän oli halunnut tulla, sen kerran, niin hän oli vannonut, sanonut:
en jaksaisi hakea sinua, ellen tietäisi että sinusta voi tulla jotain kaunista, muistathan, kulta, muista.
Ja minä muistan, jokaisen sanan – ne kasvoivat kiinni hiuksiini joihin hän puhui – haluan muistaa, minun täytyy, en halua eksyä: täytyy jonkun minut löytää mutta ei silloin, jos en ensinkään eksy. Miten löytäisinkään pois täältä kun hän on nyt auttanut minut elämään, tekemään sitä mihin en Daphnen jälkeen ole pystynyt ilman, että kaadun iltaisin.
Nyt olen nätti, parempi,
puhdas. Arvoni mukainen – Pansy sanoi – kunhan vain muistan katsoa, ettei paha idä ja etteivät ne ole päässeet sisälle, luokseni.
Pansy sanoi, etten saa päästää muita sisälle. Ja minä uskon kun hän katsoo minua alas, eksyn mustaan ja hän hymyilee ikuisuutta muistuttaen: kertoo sanoitta ajasta joka on tulossa, joka on nyt.
Minä olen puhdas.