Kirjoittaja Aihe: Pyyhesotaa, k-11 [Sirius/Remus One-shot]  (Luettu 2113 kertaa)

Destiny

  • ***
  • Viestejä: 7
Pyyhesotaa, k-11 [Sirius/Remus One-shot]
« : 23.05.2010 23:16:35 »
Ficin nimi:  Pyyhesotaa
Kirjoittaja: Minä, Destiny
Beta: Ei ole, syyttäkää virheistä minua
Genre: fluff
Ikäraja: k-11
Paritus: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: Valitettavasti minä en omista mitään
Tiivistelmä: ”Tyynysotaa. Mulla ei tosin ole kuin yksi tyyny eli pakko vähän soveltaa. Siispä pyyhesotaa”, nauran ja heitän toisen pyyhkeen ystäväni päälle.

A/N: Ensimäinen ficci jonka uskaltaudun julkaisemaan, sijoittuu siis kesälle sen jälkeen kun kelmit ovat päässeet Tylypahkasta ja Tylypahkassa siis Sirius ja Remus seurustelivat. Ja olen surkea keksimään ficeille nimiä, mutta parempi tuokin on kuin ei mitään. Kommentoikaa



Pyyhesotaa (Siriuksen PoV)


”Niin tota… Millanen se sun uus asunto on?”
”Ihan kiva.” Tarkoitukseni oli murtaa kysymyksellä vaivaantuneisuus, aloittaa keskustelu, mitä tahansa paitsi kuulla tuollainen tylyn yksinkertainen vastaus. ”Ihan kiva”! Niinhän vastataan naapurin kyylälle, joka koettaa udella elämästä tai pomolle, jolle ei voi sanoa oikeaa mielipidettään, mutta ei, sitä ei ikinä saisi pamauttaa vanhalle ystävälle. Jopa parhaalle ystävälle. Minun tekee mieli tiuskaista jotain, mutta tiedän että se saisi kaikesta vain vaivaantuneempaa.

Niinpä juomme taas lisää vettä; tarjoaisin jotain muuta, mutta keittiöstä ei löydy muuta kuin vettä, joten tyydyin keittämään sitä. Tiedän että Remus haluaisi teetä tai jotain raikasta mehua, mutta koska hän ei sano mitään, en minäkään tarjoudu käymään kaupassa. Aurinko kultaa kaiken saaden vielä melkein keväisestä nurmikosta loppukesän paahtuneen sävyn esiin. Kumpikaan ei oikein tiedä miten pitäisi olla; vain pari viikkoa sitten nauroimme yhdessä Tylypahkassa… Mulkaisen hieman Remusta, mutta hän ei edes tunnu huomaavan.

”Mä haen lisää vettä”, murahdan nieleksien kiukkua, milloin meistä on muka tullut niin vieraita toisilleen. Remus nostaa katseensa ja hetken luulen, että hän aikoo vihdoin sanoa jotain, mutta sanat kuihtuvat kuivaksi nyökkäykseksi. Vilkaistuani ystävääni totean äkisti tuon olevan normaaliakin väsyneemmän oloinen, mutta se ei poista kiukkuani ajatellessani, että minä olin ennen se, joka tiesin Remuksesta kaiken, senkin mitä hän ei kertonut muille.

Minä katoan sisälle keittiöön, jossa ei ole ikkunoita, joista tarkkailla Remusta ja kun tulen olohuoneeseen, näen hänet tuijottelemassa ruohoa jalkojensa alla täysin samassa asennossa kuin pari minuuttia aiemmin. Ärtyneisyydestäni huolimatta minun täytyy myöntää, että tuosta kammottavasta mietteliäisyydestä huolimatta hän tekee pienestä takapihan nimeä kantavasta ruoholäntistäni heti paljon valoisamman ja halvasta puutuolista, jonka maali halkeilee, paljon uudemman näköisen. Oikeastaan tosin tämäkin on aika masentava huomio ja päätän normaaliin rasittavaan tapaani, että nyt oli pakko toimia ja heti. Tiedän, että Remus sekä rakastaa, että inhoaa tuota tapaani; se oli aiheuttanut monia ongelmia, mutta myös paljon hyvää, kuten saattanut meidät aikanaan yhteen. Nappaan pari pyyhettä mukaani, hölkytän pihalle ja ajattelematta sen enempää heitän yhden niistä Remuksen päälle.

”Sirius, mitä kettua? Vai pitäiskö sanoa mitä koiraa?” hämmästynyt älähdys kuuluu pyyhkeen alta ja kohta Remuksen kasvot kurkistavat pyyhkeen alta. Iloitsen huomatessani. ettei ilme ole enää jähmettynyt miettimään.
”Tyynysotaa. Mulla ei tosin ole kuin yksi tyyny eli pakko vähän soveltaa. Siispä pyyhesotaa”, nauran ja heitän toisen pyyhkeen ystäväni päälle.

”Sirius Musta! Mä koitan tulla puhuu sulle vakavasti ja mitä sä teet? Haastat mut pyyhesotaan? Etkö sä ikinä kasva?” Remus saarnaa, mutta silmissä näkyy ilkikurisuuden pilkahdus.
”Äkkiäpäs sä kasvoit yli pyyhesodista… Ja musta”, minä mutisen ja saan kiitokseksi pyyhkeen naamalleni. Ja aurinko kultaa koko takapihan ja viuhuvat pyyhkeet ja alkukeväisen-keskikesäisen nurmikon ja Remuksen kasvot ja naurun. Lopulta meidän on pakko raahautua sisälle, Remus kaatuu olohuoneen sohvalle ja minä heitän nauraen vielä yhden pyyhkeen ihmissuden päälle, ennen kuin itse istuin sohvan toiseen päähän potkien Remuksen jalkoja saadakseni vähän lisää tilaa.

”Nyt puhutaan” Remus sanoo, ja tällä kertaa hän ei kuulosta enää mietteliäältä vaan itsevarmalta.
Minä nyökkään, helpottuneena siitä, että poika puhui nyt minulle.
”Mitä me nyt oikeastaan ollaan?” Remus on aina osannut kysyä fiksuimmat kysymykset.
”Siihen mä en osaa vastata. Vaan siihen, mitä mä haluisin meidän olevan”, minä katson Remusta, kun se nousee istumaan, kietoen pyyhkeen olkapäilleen, kietoutuen siihen kuin olisi kylmissään. Mahdotonta näissä helteissä, sanonpahan vaan.

”No vastaa sitte siihen”, poika kuiskaa huulilleni, hän on melkein liian lähellä. Ja kun huulet kohtaavat minä haistan sen Remuksen ominaistuoksun, jonka tunnen aina koirana vielä vahvempana. Remus kietoo saman pyyhkeen meidän kummankin ympärille ja minä kiedon käteni hänen ympärilleen, tunnustelen runneltua kehoa, etsin vatsalta jokaisen luomen, lasken Remuksen kylkiluut. Aamulla herään Remus kainalossani yhden ruohotahraisen pyyhkeen alta ja hymyilen nukkuvalle Remukselleni.

//Korjasin kirjoitusvirheitä... Sen siitä saa kun kirjoittaa keskellä yötä
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 14:24:08 kirjoittanut niiina »

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 025
Vs: Pyyhesotaa, k-11
« Vastaus #1 : 24.05.2010 17:20:08 »
Hyvä, että uskaltauduit tämän julkaisemaan (viittaan A/N:si), sillä tämä oli kyllä niin hellyyttävää lukea, että ei ole totta! Triplasöpöä, sait mut hymyilemään jo alussa, kun Sirius pitää itseään idioottina kommenttinsa jälkeen, hihi. Tollainen kohtaus on tosi yleinen, mutta mitäpä siitä, sopi hyvin ja toi tähän hyvää tunnelmaa.

Tähän sopi todella hyvin myöskin puhekieli ja varsinkin minä-kertoja. En olisi koskaan voinut kuvitella Remusta aloittamassa jotain tunteista keskustelua; mä olen aina pitänyt Remusta semmosena hmm. Sanotaanko, että aika vakavana (okei, kyllä leikkisänä, mutta vakavimpana Kelmeistä) ja oikeestaan vähän semmosena kainostelevana ja ujona, ainakin nuorempana. Oli hienoa, kun toit tällaisen näkemyksen esiin tekstin seasta, musta toikin sopi mainiosti. Mä jaarittelemassa taas, great :D

Teksti oli suurimmilta osin sujuvaa, mitään kovin häiritseviä kohtia en löytänyt. Puhekielisestä tekstistä on aika vaikea etsiskellä virheitä, joten monen kohdan pilkkujuttuihin mä en uskalla sanoa mitään; syystä juuri tämä puhekieli enkä mä muutenkaan ole kovin hyvä näissä virheiden etsinnöissä. Yhden virheen taisin kyllä bongata;

Lainaus
etsin vastalta jokaisen luomen, lasken Remuksen kylkiluut.
vatsalta

Loppu oli ihana! Ja ihanaa tekstiä oli muutenkin.  :-* Toivottavasti julkaiset lisää ficcejäsi, tätä oli ilo lukea! ;)
We're stars wrapped up in skin
The light comes from within



There's no me, there's only (you)
There's only youniverse

Destiny

  • ***
  • Viestejä: 7
Vs: Pyyhesotaa, k-11
« Vastaus #2 : 25.05.2010 21:52:39 »
Claire: Kiitos kommentista, ihanaa saada palautetta. Ja mukavaa kun kelpasi minun omista epäilyistä huolimatta. Ja lisää ficcejä aion julkaista, jahka vaan saan ikaan jotain mihin olen itsekin tyytyväinen. Kipitänkin nyt korjaamaan tuon virheen.

Destiny

  • ***
  • Viestejä: 7
Vs: Pyyhesotaa, k-11
« Vastaus #3 : 28.05.2010 23:00:25 »
Mustalupiini: Kiitos sinullekin kommentista, paljonhan sinä sait tuossa sanottua. Ja suomea osaat ilmeisesti paljon paremmin kuin minä, joka en tuota tajunnut tarkoitushan oli siis kirjoittaa puutuoli. Miksiköhän Word ei näyttänyt tuota virheeksi enkä sitä itsekään huomannut ficciä tarkastaessa... Hyvä kun sinä huomasit. Ja tämä nyt on puhekielellä, tuntuu helpommalta kirjoittaa siten Siriuksen ajatuksia, kuka nyt tykkää, kuka ei. Kiitos kommentista, hipsimpä taas korjailemaan nuo virheet

Lotazi

  • Dramioneholisti
  • ***
  • Viestejä: 392
  • ∂σ уσυ вєℓιєνє ιи мαgι¢ ♥
Vs: Pyyhesotaa, k-11
« Vastaus #4 : 03.06.2010 10:41:26 »
En kyllä tiiä, mutta tykkäsin ihan kamalan paljon  ;D

Pyyhesota kuulosti oikein mukavalta, vaikka tyynysota onkin kivempaa. En tiedä, mutta lopetus oli jotenkin arvattavissa kaikesta huolimatta. Mutta ei se haittaa.  ;)

Ihanaa kun dialogi oli kirjoitettu puhekielellä ja muu kirjakielellä, ei käynyt niin tylsäksi tai niin kaavamaisen tuntuiseksi, jos yhtään ymmärrät.

Lotazi kiittää ^^

Destiny

  • ***
  • Viestejä: 7
Vs: Pyyhesotaa, k-11
« Vastaus #5 : 05.06.2010 21:59:49 »
Lotazi:  Oi kommentti, kiitoksia. Ja kiva jos kelpasi. Ja hyvin ymmärsin.
Ja pyyhesota kuulostaa kivalta, mutta suosittelisin kuitenki mieluumin perinteistä tyynysotaa  ;D