Ficin nimi: Ongelmallista sosiologian näkökulmasta
Kirjoittaja: Beyond
Ikäraja: S
Fandom: Kuroko no Basuke
Hahmot: Akashi & Kuroko
Genre: Drama & Bromance
Yhteenveto: ”Jonkun on sanottava ääneen se, mitä kaikki muut ajattelevat”, Kuroko täsmensi.
Vastuuvapaus: Tadatoshi Fujimaki omistaa hahmot, enkä saa kirjoittamisesta muuta korvausta kuin silkkaa hupia.
A/N: Olen päässyt viime aikoina hieman Kurokon makuun, minkä lisäksi olen todennut myös Akashin ja Kurokon välisen kanssakäymisen ihan somaksi, vaikka en hahmoja shippaakaan. Osallistuu FF50 -haasteeseen sanalla Perhe.
***
”Sinä olet muuttunut paljon, Akashi-kun”, Kuroko totesi vaiteliaasti. Hän vietti välituntia Akashin vierellä koulun pihan penkillä, eikä Akashi oikeastaan kokenut tarvetta vetäytyä seurasta. Lukeminen keskustelun ohessa sujui häneltä riittoisan hyvin, vaikka hän ei voinutkaan syventyä tekemiseensä aivan yhtä paljon kuin yleensä.
”Lähipiiristämme Atsushi ei ole muuttunut vuosikausiin”, Akashi tuli todenneeksi sävyttömästi, sillä hänen juuri mainitsemansa esimerkin huomioiden oli aika luontevaa ajatella, että muutos oli positiivinen ja luonteva osa elämää.
”Ei niin, mutta ehkei siitä huomauttaminen ole kovin kilttiä”, Kuroko moitti.
”Nostin esille vain havainnollistavan esimerkin henkilöstä, joka ei ole kokenut muutosta ottamatta varsinaisesti kantaa piirteen myönteisyyteen tai kielteisyyteen”, Akashi huomautti.
”Nyt saat minut kuulostamaan ilkeältä”, Kuroko huomautti äänessään pientä murheellisuutta.
”Käsittääkseni kukin yksilö on vastuussa vain omista sanomisistaan, joskin myönnän pragmatiikalla leikittelyn yllättävän viihdyttäväksi lajiksi.”
Kuroko oli hetken aikaa hiljaa ja vaikutti pohdiskelevalta. Akashi käänsi sivua kirjastaan, vaikka ei hän kaiketi enää aivan täysin lukenut, vaan antoi silmiensä vaeltaa kirjainten läpi laiskasti. Hän saattoi myöntää ainakin päänsisäisesti sen, että odotti oikeastaan innolla Kurokon mietintöjen lopputuloksia. Akashi oli aina pitänyt Kurokon suorasukaista ilmaisutapaa lähestulkoon mielenkiintoisena, vaikka Kurokolla ei ollutkaan tapana lausahtaa pitkien harkintahetkien jälkeen mitään imartelevaa.
”Minusta sinun pitäisi lopettaa tuollainen – anteeksi kovasti käyttämäni sana – mahdoton kusipääkäytös”, Kuroko ilmaisi niin tomerasti, että Akashin oli pakko kääntää katseensa hetkeksi keskustelukumppaniinsa ja sulkea oikein lukemansa kirja.
”On huomautettava, että koen käyttämäsi kielen hivenen ristiriitaisena sen kanssa, että yrität puhua kohteliaan käytöksen puolesta”, Akashi totesi, joskaan hänen oma sävynsä ei ollut paheksuva. Oikeastaan Kuroko oli huvittava kaikessa somassa päättäväisyydessään.
”Jonkun on sanottava ääneen se, mitä kaikki muut ajattelevat”, Kuroko täsmensi.
”Ajatukset näkee kasvoilta, joskin kyseenalaista on vain se, kenen mielipide on noteeraamisen arvoinen”, Akashi puolestaan huomautti, eikä pehmentänyt sanojaan, vaikka hetken aikaa Kurokon kasvoilla kävikin surullinen ilme.
Uusi hiljaisuus lankesi jälleen, ja Akashi katsoi asianmukaiseksi palata uudelleen kirjansa pariin. Taatusti Empiirinen varallisuus tarjosi Kurokoa raikkaampia näkökulmia. Sitä paitsi Kuroko vaikutti jälleen siltä, että mietti jotain nasevaa sanottavaa, joka saisi Akashin ymmärtämään jotain elämääkin suurempaa ja pörröisempää.
”Joku on sanonut, että ystävät ovat perhe, jonka saa valita itse”, Kuroko ilmoitti. ”Eikö se ole riittoisa syy huomioida joukkuetovereiden mielipiteet?”
Akashin oli myönnettävä, ettei hän ollut otaksunut edes Kurokon toteavan jotain niin mahdottoman ällöttävän imelää. Vastaväitteitä tuli kuitenkin useita mieleen, joten oli oikeastaan vaikeaa päättää, mistä ylipäätään aloittaa. Ainakin oli syytä kyseenalaistaa, oliko joukkuetoveruus suoraan verrannollista vapaaehtoiseen kiintymyssuhteeseen, minkä lisäksi henkilökohtaisella tasolla Akashi koki perhevertauksen lähes syynä sille, miksi kaikki moiseen yksikköön verrannolliset henkilöt oli viisainta sivuttaa. Tietenkään hän ei maininnut aihepiiristä mitään, mutta Kurokon tuijotus tuntui äkkiä erittäinkin painostavalta.
”Minusta vertaus on ontuva”, Akashi huomautti hivenen pahastuneena siitä, miten uteliaalta Kuroko alkoi vaikuttaa. ”On tietenkin totta, että perheen määrittely on ongelmallista sosiologian näkökulmasta, minkä vuoksi suosittelisinkin jokaiselle biologian tulkintatapaa, koska muu tuntuu lähinnä epämielekkäältä saivartelulta.”
”Minusta on mukavaa, että puheenvuoro kuitenkin herättää sinussa vähän ajatuksia”, Kuroko totesi seesteisesti. ”Minusta se määritelmä on nimittäin oikeasti ihan hyvä.”
”Se ei yllätä minua.”
Kellon ääni oli siinä mielessä armelias, että Akashi saattoi nousta ylös hyvän syyn varjolla, sekä jättää Kurokon taakseen.
Vertaus ei herättänyt mielipiteitä väitteistä huolimatta, mutta Kuroko kieltämättä sai Akashin pohtimaan, millainen ärsyttävä veli saattoi konseptina olla. Todennäköisesti Kurokosta olisi tullut erittäin hyvä moinen jollekulle sellaiselle, joka haikaili jostain syystä lisäperheen perään.