Kristallilasi, S, Lucius || Spurttiraapale & FF100

[Kupla]

Nimi: Kristallilasi
Kirjoittaja: Kupla
Genre: Drama
Päähenkilö: Lucius Malfoy
Ikäraja: S
Vapausvastuu: En omista tässä tekstissä mainittuja henkilöitä, paikkoja tai muita asioita. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille. En saa tästä rahallista korvausta.
Tiivistelmä: Jokainen tippa haihdutti pelon raskasta rautaneitsyttä. Kädet olivat raskaat, painavat, hämmästytti katsoa kelloa ja pulloa. Miten niin noin vähän? Miten niin noin tyhjä?
A/N: Spurttiraapale-haasteeseen sanasta juoma, tänään tuplana. Myös FF100:an.
Sana: 060. Juoma.



Ensimmäinen lasillinen.

Kullanhohtoinen neste valui purona kristallilasiin, kirveli kurkussa. Yskitti, mutta sitä ei kehdannut näyttää. Vatsassa tuntui lämpimältä, miltei polttavalta. Lasi tyhjeni liian nopeasti.

Toinen lasillinen.

Joko kuvitelmaa tai lämpö levisi todellisuudessakin ympäriinsä. Se ei poistanut tunteita, ei tärinää. Ei sitä epämiellyttävää peikkoa, joka korvan takaa kuiskutteli käärmeitä. Silmät kiinni. Ei vieläkään mitään.

Kolmas lasillinen.

Nopea tahti kenties. Peikko hiljeni, joskaan ei vielä lopettanut. Pari kulausta. Kynttilän liekki oli liian kirkas pohjan läpi katseltuna.

Neljäs lasillinen.

Turtumus alkoi, ei täydellisesti, mutta parempi näin. Huudot eivät enää säväyttäneet kuten aikaisemmin. Väsymys leijui savuna ja livahti hengityksen joukkoon. Karahvi ei enää kilissyt lasin reunaa vasten kaadettaessa lisää.

Viides lasillinen.

Jokainen tippa haihdutti pelon raskasta rautaneitsyttä. Kädet olivat raskaat, painavat, hämmästytti katsoa kelloa ja pulloa. Miten niin noin vähän? Miten niin noin tyhjä? Kotitonttu toi uuden karahvin, käskettiin tuoda heti toinen. Se kumarteli ja katosi ilmaan.

Kuudes lasillinen.

Ei ollut enää aikaa juoda lasia tyhjäksi, lasin piti koko ajan olla piripintaan asti täynnä. Kuudes lasillinen kesti pitkään. Huudot vaimenivat, kovenivat, mutta eivät saaneet hätäännystä aikaan. Se oli jo unohtunut. Tuntui hyvältä, jännitti.



Kun kätilö tuli paikalle kertomaan uudesta poikavauvasta Malfoyn suvussa, Lucius oli jo niin kovassa humalassa, ettei ymmärtänyt maailmasta enää yhtikäs mitään.

[Nettis]

Hah, tämä oli hauska Jotenkin ensimmäinen ajatus siiä, mitä oli tapahtumassa, oli se, että Lucius olisi ensimmäistä kertaa kiduttamassa tms., jotain kuolonsyöjä juttuja kuitenkin. Mutta eipähän ollutkaan niin Virnistelin ihan hulluna, ajatus siitä, kuinka paljon tuollaista "kovistakin" pelottaa synnytys (mistäköhän kyseinen pelko muuten edes johtuu?) on vaan niin absurdi, että ei mitään rajaa. Toisaalta, empä ole juttua ennen miettinyt ja tämän jälkeen pystynkin hyvin kuvittelemaan Mr. Malfoyn istumaan pöydän ääreen useampi tyhjä karahvi edessä hermoilemassa N synnytystä :d

Mutta hyvää tekstiä tämä oli, hauskasti tuotu noita tuntemuksia ja ajan kulua (tai sen kulumattomuutta =D) tuotu esiin noiden lasillisen avulla. Tykkäsin kuvailusta ja - no, oikeastaaan kaikki on ihan tykkäämisen arvoista.

Jotenkin pidin ehkä eniten tuon nejännen lasillisen jälkeen tulleesta tekstistä.

Väsymys leijui savuna ja livahti hengityksen joukkoon. Karahvi ei enää kilissyt lasin reunaa vasten kaadettaessa lisää.

Upeaa.

[Luihuinen_89]

Kun kätilö tuli paikalle kertomaan uudesta poikavauvasta Malfoyn suvussa, Lucius oli jo niin kovassa humalassa, ettei ymmärtänyt maailmasta enää yhtikäs mitään.

Ei herran jumala. Mies kännissä. Tai ei siinä sinänsä, mutta hetki ei ollut kyllä mikään loistavin. mutta siinä tais mennä sen juhliminen. Vaikkei ees tiennyt vielä kumpisyntyy, vai tiesikö noo pikkujuttu..

~L~