// Alaotsikko: K-11 Angsti,
Kirjoittaja: Lauranood
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Angst
Varoitukset: Ei mitään ihmeellistä
Summary: Lasken teekupin käsistäni pöydälle ja taitan mokkapalasta puolet pois. Syön sen hiljaa ja katson pöydälle, jossa on viisi puolikasta mokkapalaa. Sinulla oli tapana syödä ne.
A/N Tällanen tällä kertaa, toivottavasti pidätte ^^ risut ja ruusut tervettulleita <3
Kiroamista huutoa, haukkumista ja lopputuloksena vain kaksi pöydälle jätettyä sormusta ja revitty sydän. Eroilmoitukset lepäävät pöydällä sormusten alla. Talosta häätömääräys palaa takassa. Muuttolaatikoita on pitkin taloa, mutta mitään ei ole vielä pakattu. Olohuone hehkuu punaisena tulen voimasta. Siellä kaikkien rikkinäisten levyjen ja koristeiden, särjetyn maljakon ja revittyjen valokuvien keskellä istun minä.
Kylmä tunne rinnassani kyyneleet poskillani. Lasken teekupin käsistäni pöydälle ja taitan mokkapalasta puolet pois. Syön sen hiljaa ja katson pöydälle, jossa on viisi puolikasta mokkapalaa. Sinulla oli tapana syödä ne. Minä söin aina vain puolet ja sinä söit sen toisen. Yleensä minä valitin sinulle siitä leikilläni, halusin muka syödä sen toisenkin.
Nyt saan syödä toisenkin puolen, mutten koskekaan siihen. En halua, se kuuluu sinulle. Vihan ynähdys purkautuu huulieni välistä ja käteni tärisevät vihasta. Otan teekupin ja hörppään. Sitten huomaan, että olen saanut sen sinulta. Heitän sen seinään. Siihen jää tumma läikkä kaikkien niiden muiden läikkien lisäksi. Posliiniset sirpaleet ropisevat maahan ja minä poistun huoneesta. Menen makuuhuoneeseen.
Se on sotkettu. Olen riehunut sielläkin ja heitellyt yleensä niin järjestyksessä olevat tavarat pitkin huonetta. Vaatekaapin ovet retkottavat auki ja nyyhkäys purkautuu huulieni välistä. Heitän petivaatteet helvettiin sängyltä ja otan vanhan huopani vaatekaapin ylähyllyltä. Otan uuden tyynyn ja laitan puhtaan lakanan sen päälle. Laitan puolelle sängylle lakanan ja nukun siinä, toinen puoli alastomana ilman lakanaa, tyynyä, peittoa tai sitä kaikkein olennaisinta, sinua.
***
Tulen hiljaa taloon vain huomatakseni kaiken olevan sekaisin. Riisun kengät eteisessä ja astun olohuoneessa särkyneen maljakon päälle ja kiroan hiljaa. Näen tusinoittain revittyjä yhteisiä valokuviamme. Sinä et halua mitään muistoja. Olohuoneen pöydällä on kovettumaan jätettyjä puolikkaita mokkapaloja. Sinä et voi muuttaa tapojasi. Näen ainakin puolitusinaa läikkiä seinissä ja vielä hieman kostean ruskehtavan tahran ja teekuppisi sirpaleet sen alla.
Avaan hiljaa makuhuoneen oven ja näen kamalan sekasorron. Se ei sovi sinulle, sinä pidit kaiken aina siistinä. Petivaatteet on kiskottu alas sängyltä ja minun puoleni on jätetty täysin alastomaksi. Sinä vihaat minua. Nukut viltti puoliksi päälläsi. Hiivin hiljaa makuuhuoneeseen ja asetan viltin paremmin päällesi. Sydäntäni vihlaisee nähdä mitä sinulle teinkään. Annan hellän suukon otsalleni peläten, että heräät ja huudat minulle jälleen.
Ruumiisi tietää mitä kaipaa ja huulesi kaartuvat suloiseen hymyyn, joka särkee sydämeni. Minä menetin sinut. Kävelen takaisin olohuoneeseen ja varon astumasta minkään päälle. Näen eroilmoitukset ja sormuksen. Olisiko se liian itsekästä? Kohautan olkiani ja otan toisen eroanomuksen. En koskaan palauta sitä sinulle. Otan toisen sormuksetkin.
Kävelen keittiöön ja keitän teetä. Laitan sen kuppiin, jota en ole ostanut sinulle. Voitelen kaksi leipää ja laitan päälle kurkkuja. Laitan vielä kaksi mokkapalaa mukaan. Kokoan ne kaikki tarjottimelle ja kannan makuuhuoneeseen. Raivaan tilaa yöpöydältä ja asetan sen siihen. Sitten viikkaan kaikki vaatteeni ja pakkaan ne yhteen laatikkoon. Kerään myös suurimman osan tavaroistani, joita et ole vielä särkenyt. Otan laatikot ja poistun suru sydämessäni tietäen, etten saa sinua enää.
***
Huulet otsallani, niin oikeat. Ne kuuluvat siihen, mutta liian pian ne katoavat ja vaivun taas uneen.
Pian herään uudelleen huumaavaan lempi teeni tuoksuun. Olet siis ollut täällä. Painan pääni tyynyyn ja yritän vastustaa kiusausta, mutta lopulta juon teen pois. Syön toisen leivän ja yhden puolikkaan mokkapalan. Rinnassani on tyhjä aukko, tulisitpa takaisin ja söisit sen. Suutelisit vielä kerran särkynyttä sydäntäsi. Ja sitten lähtisit taas. Et voi olla täällä enää. Et koskaan. Sinun ei pitänyt satuttaa minua, mutta niin teit.
Mokkapalan puolikkaan heitän päin seinää, mutta innottomasti. Loput päivästä pakkaan taloa. En vaivaudu siivoamaan jälkiä ja lasinsiruja. Ne saavat olla siinä. Menen olohuoneen pöydän luo ja heitän kaiken turhan lattialle ja tartun eroanomukseen, mutta niitä on enää yksi, kuten sormuksiakin. Viekööt mukanaan! Laitan silti sormuksen sormeeni, vielä kerran. Kuvittelen olevani jälleen morsian. Kaunis ja ruskeat hiukseni sidottuina kauniille nutturalle pääni päälle.
Se on silti menneisyyttä. En tiedä miksi, mutta jätän sormuksen sormeeni kun muuttomiehet tulevat. Ehkä merkiksi, että olen varattu. Sydämeni on ikuisesti hänen luonaan, vaikka minä vihaisinkin häntä. Kyynel karkaa poskeani pitkin ja menen läheiseen kahvilaan. Tilaan donitsin suklaakuorrutteella ja kaakaon. Halkaisen donitsin ja syön vain puolet. Toisen asetan tarjottimelle. Hörppään kaakaoni ja lähden pois.
Sinä oli vuosia syömässä kaiken, jonka minä jätin pois. En osaa sitä enää. En vain kykene. Se kuuluu sinulle. Minun on orpoa ilman sinua.
Asetun uudessa kodissani uudelle sängylleni ja käperryn kasaan. Tämä on elämäni vaikein teko, mutta toivon silti eropapereiden tulvan postissa, jotta voin viedä ne selvitettäväksi. En ole enää sinun. Sormus päätyy tyhjään keksipurkkiin, pohjalle.
Ne eropaperit, ne eivät koskaan tulleet. Olen edelleen naimisissa miehen kanssa, jonka elämisestä en tiedä mitään.
