Author: Sca
Genre: angst, romance
Pairing: Sirius/Remus
Rating: S
Summary: Siriuksella oli kylmä ilman Remusta istumassa hänen vieressään ja nauramassa hänen kanssaan.
Disclaimer: Hahmoja en omista, ne kuuluvat J.K. Rowlingillle, enkä hyödy tästä rahallisesti.
A/N: Minulla on (taas kerran) ollut meneillään jonkinlainen kirjoitusblokki, mutta tämän kirjoittaminen oli yllättävän helppoa. Ja osallistuu siis 12+ virkettä -haasteeseen parituksella Sirius/Remus, sanalista lopussa, ja FF10 sanalla 6. Muukalaiset.
Hukkuneet
Sirius katseli ääneti kun Remus istui pimeässä makuusalissa ikkunalaudalla nojaten huurteiseen ikkunaan. Hän olisi halunnut halata Remusta, saada toisen synkille kasvoille edes pisaran iloisuutta. Mutta ei hän uskaltanut, Remuksen katse oli harhautunut liian kauas kaukaisuuteen, ohi Tylyahon asukkaiden puutarhojen, kauas haavemaailmaan, johon Sirius ei kuulunut. Haavemaailmassa varmaan kuului taustalla kaunis huilun ääni joka toi rauhallisen tunnelman, Sirius ajatteli hymähtäen, eikä siellä Remuksen täytynyt muuttua kerran kuussa sudeksi.
Vino hymy huulillaan Sirius muisteli sitä, kun Remus oli humalassa kertonut hänelle haavemaailmastaan, jonne hän haluaisi usein paeta kaikkea jota hänelle tapahtui. Samana hämyisenä iltana he vaihtoivat ensimmäisen suudelmansa, joka myöskin jäi heidän viimeisekseen. James keskeytti hetken lyhyeen saavuttuaan selostamaan kunnianhimoisia suunnitelmiaan Lilyn suhteen. Hänen takanaan Peter oli nauranut ja polttanut piippuaan, mistä lie senkin silloin sai.
Sirius todella kaipasi Remusta, olisi halunnut että tämä olisi herännyt taas todellisuuteen. Mutta Kuutamo vain sukelsi syvemmälle ja syvemmälle kuvitelmiinsa, eihän se voinut edes olla normaalia enää. Siriuksella oli kylmä ilman Remusta istumassa hänen vieressään ja nauramassa hänen kanssaan. Remus oli yhtä ilmeetön ja eloton kuin risa kenkänsä, ja kaikkihan tiesivät, että kengät eivät nauraneet.
Siriuksella oli aavistus, miksi heidän välilleen oli yllättäen muodostunut jäinen muuri, miksi toinen oli niin etäinen häntä kohtaan. Oli virhe paljastaa tunteensa toiselle, Siriuksen olisi pitänyt olla vain hiljaa ja katsella tähtiä kuten Remuskin oli tehnyt silloin kun he olivat istuskelleet kaltevalla puunoksalla järven rannalla. Helmeilevät pisarat Remuksen poskella eivät olleetkaan johtuneet liikutuksesta, vaan järkytyksestä.
Sirius oli huomaamattaan puristanut sängynlaitaa niin kovaa, että hänet kätensä olivat alkaneet punoittaa, ne olivat jo melkein yhtä punaiset kuin rohkelikon väreihin sopiva päiväpeitto. Se myötäili alla olevan peiton muotoja, ihan niin kuin Siriuskin myötäili nykyään Remuksen tekemisiä. Remus ei tehnyt ikinä oikeastaan mitään, joten ei tehnyt Siriuskaan, ennen se olisi ollut Siriukselle taivas tehdä mitä Remuskin teki, mutta nyt se oli menettänyt hohdokkuutensa. Jos Remus olisi vaivautunut sanomaan edes yhden sanan ystävälleen - jos hän sitäkään enää pojalle oli, Sirius olisi taas onnellinen.
“Hirvittävää”, olisi rouva Musta varmasti sanonut, jos olisi tiennyt, millaiseen tilaan hänen poikansa oli vajonnut ja ennen kaikkea miksi, muttei häntä enää kiinnostanut poikansa tekemiset ja vointi.
Eihän ketään kiinnostanut, Sirius mietti, nousunsa aloittanut kirkas aamuaurinkokaan ei välittänyt Siriuksesta. Ennen se oli ehkä tehnyt kaikkensa piristääkseen Siriusta, mutta nykyään sekin antoi hänen upota masennukseen. Väristen Sirius veti henkeä ja yritti koota itsensä, hän oli vahva, hän kyllä kestäisi kaiken.
Viereisessä sängyssä Peter käänsi kylkeään mutisten jotain pippurileikkeleistä unissaan. Sirius luovutti ja antoi kyyneleille ja onnettomuudelle vallan.
~
huurteinen, pisara, puutarha, huilu, vino, suudelma, kunnianhimoinen, piippu, herätä, sukeltaa, kylmä, kenkä, jää, kalteva, helmeilevä, punainen, myötäillä, taivas, sana, hirvittävä, kirkas, upota, värinä, pippuri, kyynel
