Kirjoittaja: mAshroom^^
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Kaikki tunnistettva kuuluukoon Rowlingille minä vain lainailen niitä : )
Tiivistelmä: Dracoa mietityttää tunteensa Harrya kohtaan
Beta: pikkuveljeni Ramses
A/N: En tykkää ihan kauheasti tästä Harry/Draco parituksesta, mutta ajattelin ihan haasteenakin kokeilla tälläistä raapustaa
Kristallin kirkkaita tunteita
- Harry odota! huusin seuratessani hänen loittonevaa selkäänsä Kiellettyyn metsään. Turkoosit tennarini upposivat metsän pehmeään maahan värjäten ne ruskeiksi. Harmittelin asiaa mielessäni, mutta seurasin urheasti kauempaa metsästä kuuluvaa Harryn kaikuvaa naurua. Otsani ja jalkani naarmuuntuivat lukuisten oksien sivalluksista ja hengitykseni kiihtyi puuskutukseksi. Vetäessäni viimeisen oksan edestäni huomasin tulleeni pienelle aukealle. Harry makasi selällään keltaisten ja oranssien lehtien sekamelskassa hiukset pörröllään. Sipaisin omia laitettuja hiuksiani ja huomasin kauhukseni niiden olevan risuja ja lehtiä täynnä. Voihkaisin ääneen ja se sai Harryn suun kaartumaan pienoiseen hymyyn.
Astelin lähemmäs Harrya ja huomasin hänen sulkeneen silmänsä. Silmäilin ympäristöä ja laitoin merkille kuinka kauniisti auringon laskun punainen väri värjäsi maastoa. Kuinka auringon viimeiset säteet leikittelivät Harryn mustilla hiuksilla ja kuinka se maalasi kauempana näkyvän taivaanrannan tulipunaiseksi. Jäin ihmettelemään kaikkea tätä, kun tunsin yhtäkkiä jonkun tarttuvan jalkaani ja vetävän minut lehtimereen. Tunsin Harryn käden kainaloissani ja rukoilin armoa. Kieriskelimme heinikossa ja nauroimme sydämemme kyllyydestä. Hiljenimme kuuntelemaan kauempaa kuuluvaa feenikslinnun laulua.
Makasimme vierekkäin pimenevässä illassa ja juttelimme kaikesta. Aika kului nopeasti ja kuin varkain tähdet hiipivät yllemme luoden kelmeää valoa aukiolle. Kaiken kruunasi taivaalta putoilevat kristallin kirkkaat hiput. Ensilumi satoi päällemme ja silloin päätin kertoa Harrylle sen mitä olin jo pitkään aikonut tehdä. Keskeytin hänen selostuksensa Ronin perheen ihmeellisestä kellosta laittamalla sormeni hänen huulilleen.
-Harry, minä haluan nyt, että sinä vain kuuntelet mitä asiaa minulla on. Hänen hämmästyneet silmänsä katselivat minua ja hän nyökkäsi hiljaa
Rykäisin saadakseni ääneni selkeytymään. Suljin silmäni ja ajattelin Harrya, hänen kauniita silmiään ja hassuja pyöreitä lasejaan, hymyilin ja avasin silmäni katsoen suoraan häneen.
-Harry sinun seurasi tekee minut onnelliseksi ja vain kanssasi tunnen itseni kokonaiseksi. Tiedän, olen yhtä kliseetä, mutta tämä on totuus. Sinun silmäsi saavat minut näkemään itseni ja sen kuinka sinä olet muuttanut minua. Yritän sanoa kuinka paljon sinä
merkitset minulle. Minä olen rakastunut sinuun.
Syvä hiljaisuus laskeutui metsään, joka oli jäänyt kuuntelemaan minua. Harryn silmät olivat hämmästyksestä suuret ja hän vältteli katsettani. Tunsin hermostuksen leviävän vartaloni jokaiseen lihakseen. Harry nousi hitaasti seisomaan ja nyt hän katsoi suoraan minuun.
-Draco, luulin sinun ymmärtäneen, että haluan olla vain sinun ystäväsi. Olen pahoillani, mutta minulla ei ole tunteita sinua kohtaan, hän sanoi vapisevalla äänellä ja käveli unohtunutta polkua pitkin jättäen minut istumaan yksin valkeaan maahan.
Olisin ehkä uskonut Harrya, jos hänen silmänsä eivät olisi sanoneet muuta. Ne olivat täynnä pelkoa ja epävarmuutta.
-Hän vain pelkää, kuiskasin hiljaa Kielletyn metsän puille. Pelkää tätä tunnetta, joka on niin suuri, että hukuttaa alleen kaiken muun. Nousin hiljaa ja lähdin seuraamaan Harryn jalanjälkiä ulos metsästä. Enää en piitannut naarmuista, enkä likaisista tennareistani. Vilkaisin taakseni ja näin kuinka lumi peitti hiljalleen alleen kahden hahmon muodostavat painautumat ja sen myötä todisteet tämän hetken olemassa olosta. En ollut surullinen enkä tuntenut haikeutta, sillä tiesin, että muistot säilyisivät kummankin mielissä vielä pitkään.