Tekijä: Naava
Beta: En käyttänyt...
Paritus: Draco/Luna
Genre: Fluff, angst ja songfic
Ikäraja: K-7
Summary:
A/N: Hohhoijaa. Mistäköhän tuokin paritus tuli? Jossain oli puhetta vaaleista hiuksista ja Dracosta. Minäpäs sitten päättelin, että hei! Jos Draco ja Luna... Jes! Ja niin paritus syntyi. En ole missään nähnyt tällaista (vielä) ja on varmasti kokeilemisen arvoinen.
Tämä on siis ensimmäinen HP-ficcini ja odotan innolla tulevaa palautetta (mikäli sitä on tullakseen). LotR-ficcejä olen kolme kirjoittanut. Songficcejä olen ehkä kaksi tehnyt, ja nyt on hyvä aika opetella niitä tekemään. Kappaleena Ryan Danin ’Tears of an angel’.
Tässä linkki kyseiseen kappaleeseen, toivoisin, että kuuntelisitte sen samalla...
http://www.youtube.com/watch?v=gg4zxY1vF1w&feature=related***
Pieni rakkaustarina puhtaalla paperillaCover my eyes,
Cover my ears,
Tell me these words are a lie.
Draco piteli Lunan elotonta ruumista käsivarsillaan. Lunan kasvoilla oli levollinen ilme, ei ollenkaan sellainen, kuin tavallisesti avada kevadran jäljiltä. Fenrir Harmaaselkä virnisti ilkikurisesti.
- Sinne meni, Harmaaselkä totesi oikein tyytyväisenä itseensä. Draco tuijotti Lunan kasvoja epäuskoisena. Ei Luna voi olla kuollut, hänen päässään jyskytti. Ei se voi olla totta. Luna. Kuollut. Fenrir.
Draco katsoi vihaisesti juuri selkänsä kääntäneeseen Fenririin ja otti taukasauvansa esille.
- Avada Kevadra! hän huudahti ja vihreä valosuihku osui ihmissutta selkään. Harmaaselkä nytkähti ja kaatui naamalleen lattialle.
Ginny huomasi kuolleen Harmaaselän, järkyttyneen Dracon ja tämän sylissä olevan Lunan. Tytön silmät pyöristyivät kauhusta.
- Luna! Luna, voi Luoja, Draco, mitä- tapoitko.. tappoiko, hän sopersi juostessaan Dracon ja Lunan luo. Draco ei kuunnellut. Hän ei tahtonut kuunnella mitään, hän tahtoi sulkea silmänsä, hän tahtoi paeta pois. Mutta Draco ei kyennyt liikkumaan
- Hyvä Luoja... poika mutisi. Silmät sulkeutuivat ja suu puristui tiukaksi viivaksi. Draco unohti äänet ja sukelsi menneisiin.
It can’t be true
that I'm losing you
the sun cannot fall from the sky.
Draco käveli suuttuneena kohti Mustaa metsää.
Harry oli nöyryyttänyt häntä. Se raivostutti poikaa niin valtavasti. Hän ei halunnut kuunnella Pansyn tai jonkun muun lohdutuksia. Hänen päänsä kihisi asioita. Potter oli nöyryyttänyt häntä isän avulla. Pimeän Lordi vaati häneltä liian suurta tehtävää. Kalkaros käyttäytyi ylisuojelevasti, kuin äiti.
Draco hymähti ajatellessaan Kalkarosta äitinsä vaatteissa. Mustan metsän reunalla, sillä paikalla, missä Hagrid (se ylisuuri luuseriköntys) aina opetti, poika pysähtyi ja istui maahan. Tuntui tyhjälle. Miten ihmeessä hän saisi fossiilin, äh, Dumbledoren surmattua? Se oli epäonnistunut jo kahdesti. Oksa rasahti pojan takana.
Draco hätkähti, laski hihan alas ja pongahti ylös taikasauva ojossa. Luna Lovekiva katsoi Malfoyh’n haaveilevan näköisenä.
- Voit laskea sen sauvan alas, tyttö kehotti lempeällä äänellä. Dracon sydän sykki tavallista raskaammin. Ennen kuin hän itse tajusikaan, hän oli laskenut sauvan ja tuijotti Lunaa silmiin. Tyttö hymyili.
- Hyvä. Mitä sinä teet täällä? Luna kysyi, muuttuen taas haaveksivaksi ja hiukan poissaolevaksi. Draco ei saanut hetkeen sanaa suustaan. Se oli jotenkin niin... outo repliikki. Sai kai Mustan metsän rajalla viettää aikaa?
- Mitä se sinulle kuuluu, Lööperi? hän tiuskaisi yrittäen pyyhkiä hymyn pois kasvoiltaan. Luna katsahti taivaalle ja vaihtoi salamana puheenaihetta.
- Tuo pilvi näyttää ihan hevoskotkalle, tyttö sanoi ja osoitti taivaalle. Draco katsoi ensin tyttöön, kuin tämä olisi kuulunut sittenkin Pyhän Mungon suljetulle osastolle, eikä Korpinkynteen (sen verran hän tytöstä tiesi), kunnes vilkaisi ylös. Ja totesi, että se tosiaan muistutti hiukan. Vaikka itseasiassa näytti vielä enemmän kiinankaalille. Kello pärähti soimaan.
- Oi, joko se soi? Juuri kun alkoi olla hauskaa, Luna totesi hennolla äänellä. Sitten hän katsoi Dracoa silmiin ja sanoi hymyillen:
- Meistähän tulisi loistavat kaverit. Ellei ehkä enemmän.
Jostain kumman syystä Draco lehahti aivan tulipunaiseksi. Eikö Lööperiä yhtään hävettänyt?! Luna käveli jo poispäin. Draco otti pari juoksuaskelta ja sai Lovekivan kiinni. Tyttö ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota.
- Tuota... näitkö sinä, mitä minä tein, kun tulit? Draco kysyi huolestuneena. Toinen katsahti poikaan suloisesti hymyillen ja vastasi:
- En. Ehkä sinä teit läksyjä. Unohdit laukkusi sinne.
Can you hear heaven cry
Tears of an angel
Tears of an angel
Tears of an angel
Tears of an angel.
Seuraavan kerran he tapasivat Suuressa salissa ruokailussa. Tai oikeastaan törmäsivät toisiinsa.
Padam. Pansy, Blaise, Grabbe ja Goyle tuijottivat lattialla istuvia Dracoa ja Lunaa. Pansy sai puhekykynsä ensimmäisenä takaisin.
- Mitä ihmettä sinä hortoilet, Lööperi? Painu sinne minne kuulutkin, Pyhään Mungoon, sinne niin! tyttö tiuskaisi. Goyle nosti Dracon ylös.
- Äh, ei se ollut Lunan, tarkoitan, Lööperin vika, Draco sanoi ja antoi Lunalle kätensä. Luna katsoi käteen ja sitten Dracoa silmiin.
- Valitan, mutta minulla on hiukan kiire, Malfoy. Joku on taas käynyt piilottamassa sukkiani, tyttö ilmoitti ja nousi omin avuin ylös. Pari kyyneltä valui tytön poskille.
Muut Luihuiset katsoivat Dracoon kummissaan.
- Mitä toi niinku oli? Blaise kysyi järkyttyneenä.
- Ei niinku mitään sulle kuuluvaa, Draco tiuskaisi. Goyle kurtisti kulmiaan ja kysyi:
- Eikös Lööperi ollu siellä ministeriössä Potan kanssa?
Outsch. Sitä Draco ei ollut muistanut. Miksi hän oli muuten käyttäytynyt niin? Ollut niin ystävällinen. Draco järkyttyi kovasti ja ajatteli sen johtuvan paineista. Aivan niin, paineista. Hän asteli varmoin askelin Suureen saliin ja törmäsi vielä surukseen Potteriin, Weasleyyn ja Grangeriin.
- Olit sitten kuhertelemassa Lovekivan kanssa, Granger heitti. Malfoyta suututti ihan kauheasti. Pansy pelasti tilanteen heittämällä pientä herjaa:
-Mites Krumin kanssa menee, Kuraveri?
Draco tiesi sen osuneen arkaan paikkaan, sillä hänen tietojensa mukaan Hermione ja Ron olivat
juuri sopineet.
- Lopeta, Malfoy, Potter tiuskaisi ja veti Grangerin pois. Ron Weasley jäi vielä hetkeksi mulkoilemaan Pansya, kunnes lähti. Malfoy oli oikein tyytyväinen Pansyyn ja kiirehti Luihuisten pöytään. Pojan maha kurni, sillä he olivat olleet hiukan, hmm, myöhässä...
Stop every clock.
Stars are in shock.
The river will run to the sea.
I won’t let you fly,
I won’t say goodbye,
I won’t let you slip away from me.
Sen päivän jälkeen Draco ei viikkoon nähnytkään Lunaa.
Mutta... Kun Draco oli taas samassa paikassa, missä oli ensimmäisen kerran nähnyt Lööperin, Luna tuli.
- Miksi sinä inhoat minua, Malfoy? Luna kysyi viattomasti. Draco säikähti pahanpäiväisesti. Draco kurtisti levottomasti kulmiaan ja vastasi änkyttäen:
- Mi-miten niin inhoan?
- Käyttäydyt siten.
Draco katsoi Lunaa taas kuin hullua. Hän käyttäytyi niin? Tyttöä ei ollut näkynyt viikkoon! Hän ei voinut käyttäytyä tyttöä kohtaan jotenkin erikoisesti, kun Lööperi ei edes ollut lähellä!
Luna vaikeni ja hymyili hiukan. Draco onnistui hymyilemään vaivalloisesti takaisin. Niin, miksi hän yritti hymyillä takaisin? Draco loihti kasvoilleen hiukan ylimielisen ilmeen.
- Sinä olit siellä ministeriössä... kesällä, poika sanoi inhoten.
Ei sillä, että hän olisi inhonnut tuota enkelimäistä ilmestystä. Hänen mielestään Luna oli... mukavan erikoinen... omalla tavallaan. Draco keskeytti ajatuksensa. Mikä ihme häneen oli mennyt?!
- Niin olin. Mitä sitten? Luna kysyi. Draco meni hiukan hämilleen kysymyksestä. Ennen kuin poika kerkesi vastata, toinen keskeytti hänet ja jatkoi:
- Kuule, haluaisitko sinä olla minun ystäväni?
Draco punastui. Eikö sitä tyttöä koskaan hävettänyt?
- No, mikä ettei, poika vastasi, ennen kuin edes ehti tajuta. Hän melkein löi itseään kaksi sekuntia myöhemmin.
- Kivaa! Luna huudahti.
- Tuota... voit kutsua minua... Dracoksi.
- Ja minä en enää halua olla Lööperi.
- O... okei.
Can you hear heaven cry
Tears of an angel
Tears of an angel.
Tears of an angel
Tears of an angel.
Ennen kuin Draco oli tajunnutkaan, Lunan kanssa oleminen oli sellainen mukava ajankohta viikossa. Usein he tapasivat ’metsäpaikassa’, kuten Luna sitä kutsui. Draco alkoi itseasiassa nauttia tytön seurasta. Hänen kanssaan oli niin helppo olla. Se oli samanlaista, kuin hengittäminen ja toisaalta kuin unta.
Draco alkoi kiintyä ’enkeliin’ yhä enemmän, viikko viikolta pojan kiintymys Lunaan kasvoi ja muuttui lopulta ihastumiseksi. Draco tarvitsi Lunan läsnäoloa lähes pakkomielteisesti.
Vain Pansy ja Blaise ymmärsivät (Draco ei edes vaivautunut kertomaan Grabbelle ja Goylelle). Pansy oli aluksi kovin vastahankaan, mutta Blaise tajusi heti. Blaise auttoikin häntä hiukan, kun Draco yritti... Niin. Mitä hän yritti?
Metsäpaikalla oli hiljaista. Draco ja Luna istuivat suuren puun alla vierekkäin. Luna katseli taivaalle ja osoitti sormellaan yliajelehtivia pilviä, jotka olivat muuttuneet vaaleanpunaisiksi auringon laskiessa. Draco katsoi ihaillen vaaleahiuksista tyttöä vieressään. Tytön lähellä oli niin rauhoittavaa olla.
- Luna... Draco aloitti, muttei oikein kyennyt jatkamaan. Luna irroitti katseensa pilvistä.
- Niin? hän kysyi iloisesti. Draco katsoi tyttöä silmiin ja tunsi lämmön täyttävän kehonsa.
- Ei... mitään, hän sanoi huolettomasti ja vilkuili hermostuneena pilviin.
- Draco kuule...
- Kerro.
Luna ei koskaan kertonut mitään.
Tyttö otti poikaa leuasta kiinni ja käänsi tämän kasvot katsomaan itseään. Sitten, hitaasti, he lähestyivät toisiaan ja lopulta huulet koskettivat toisiaan hellästi. Suudelma oli lyhyt, mutta Lunan tarkoitus tuli ainakin selväksi. Draco lehahti yhtä punaiseksi kuin pilvet ja Luna hymyili vaivaantuneena.
- Semmoista, Luna sanoi ja painoi katseensa maahan.
So hold on
Be strong
Everyday on we'll go
I'm here, don’t you fear.
Ja sitten kaikki vain särkyi.
Dracon oli pakko suorittaa tehtävänsä loppuun. Dracon oli lähdettävä, vaikka hän tiesi sen haavoittavan Lunaa syvästi. Oli pakko... mennä. Kaikki olivat häntä vastaan. Eikä ihme, hän oli... Melkein tappanut Dumbledoren. Päästänyt kuolonsyöjät Tylypahkaan.
Ja sitten he hyökkäsivät Tylypahkaan.
Little one dont let go.
Dont let go.
Dont let go.
Luna Dracon sylissä oli osoitus siitä, mitä hän oli mennyt tekemään. Tapattanut rakastamansa enkelin. Enkeli ei enää koskaan lentäisi. Lehahtaisi punaiseksi suudelman jälkeen. Hän ei heräisi. Luultavasti. Sen oli pakko olla vain pahaa unta.
Draco kohotti Lunan ikään kuin istumaan syliinsä. Sitten hän painoi suudelman tytön otsalle. Ja sitten hän siirtyi suutelemaan tytön suuta.
Cover my eyes.
Cover my ears.
Tell me these words are a lie…
Draco tunsi tytön vastaavan suudelmaan.
Draco irroittautui tytöstä ja huomasi katsovansa sinisiä silmiä, avonaisia ja eläväisiä enkelin silmiä. Poika silitti tytön poskea hellästi.
- Hei Draco, Luna sanoi hymyillen.
***
Kommia?
