angst, drama, ficlet (Sairaushaaste)
Title: Omatuntoni, ortoreksia nervosa
Author: Lavinia
Beta: Compete
Päähenkilöt: Astoria Greengrass Malfoy
Rating: K-11
Genre: angst, drama, ficlet
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa taikamaailman.
Summary:
Omatuntoni ja järjenääneni hillitsi minua saamalla minut katumaan toistaiseksi tapahtumatonta lankeemusta.A/N: Tämä teksti (=tekele) on toinen
Sairaushaasteeseen osallistuva ficcini. Aiheenani on
ortoreksia nervosa, jonka taustalla on liian pitkälle menevä halu syödä mahdollisimman terveellisesti. Tyypillinen ortoreksiasta kärsivä ihminen saattaa kuluttaa suurimman osan päivästään ruokien valitsemiseen ja valmistamiseen. Toisin kuin anoreksiaa sairastava henkilö, ortorektikko ei yritä syödä mahdollisimman vähän vaan mahdollisimman ’oikeaoppisesti’. Sekä ortoreksia että anoreksia voivat aiheuttaa liiallista laihtumista, mutta tämä ei tyypillisesti ole ortorektikon tavoite.
Omatuntoni, ortoreksia nervosa
Astorian PoVVielä yksi sauvanheilautus ja sitten herkullinen juustokakku oli valmis. Liivatelehdet pitivät tuoreiden vadelmien ja boysenmarjojen värittämää pintaa koossa. Juustokakku oli niin herkullisen näköinen, että Malfoyn kartanon valtavassa keittiössä häärivät kotitontutkin katsoivat leipomusta kaipaavasti. Ne eivät kuitenkaan olisi ikinä uskaltaneet kajota Astoria-rouvan luomukseen, enkä minäkään halunnut koskea juustokakkuun kahdesta syystä: ensinnäkin torttu oli leivottu varta vasten isosiskoni Daphnen kutsuille, ja toiseksi minä en olisi saanut lohkaista itselleni edes yhtä ainutta pikkuriikkistä palaa, vaikka olisin leiponut marjaisan juustokakun pelkästään itselleni.
Tietenkään en voisi. Vai voisinko?
Juustokakku sai kyllä veden kihoamaan kielelleni. Hapuilin marmorista valmistetulla työtasolla olevaa hopeista kakkulapiota. Ehkä yksi pala ei kaataisi maailmaa. Tiesin joutavani tekemään uuden juustokakun, jos aloittaisin tämän, koska en halunnut viedä sisarelleni pienenevää kuuta muistuttavaa leipomusta. Kääntelin kakkulapiota käsissäni tietoisena kohtalokkaista seuraamuksista, joita juustokakun ja yleensäkin makeiden sekä rasvassa uivien houkuttelevien herkkupalojen syömisestä koituisi.
Minun teki niin kovasti mieli juustokakkua; en voinut kiistä sitä. Luiseva käteni alkoi täristä, aivan kuin se ei olisi kestänyt yhden kakkulapion painoa. Otin muutaman askeleen astiakaapin suuntaan, mutta pysähdyin niille sijoilleni torumaan itseäni.
Niin Astoria, yksi pala ei kaada maailmaa niin kauan kun siitä ei tule tapaa. Mitä jos pääsetkin herkuttelun makuun? Silloin yksi pikkiriikkinen pala ei enää riitä.Otteeni lipesi, ja kakkulapio kimposi metallisen kalahduksen säestämänä peilikirkkaalle marmorilattialle. Peräännyin parin askeleen verran, kumartumatta nostamaan kakkulapiota. Omatuntoni ja järjenääneni hillitsi minua saamalla minut katumaan toistaiseksi tapahtumatonta lankeemusta. Ei, minä en voisi luopua periaatteistani, koska olin pitänyt niistä tähänkin asti kiinni. Kaikki kielletyt houkutukset maistuivat niin taivaallisilta, että ne tuntuivat sulavan suuhuni, mutta tiesin erään sitkeän ja lannistumattoman vihollisen odottavan tilaisuuttaan.
Tuon vihollisen nimi oli ihra, ja se halusi kätkeä hoikan vyötäröni, vartaloni selvät kaarteet sekä valkean ihoni läpi kohoavat luut paksun ja sakean massan alle. Lihavana en muistuttaisi sitä kultakiharaista ballerinanvartaloista gasellia, jonka kanssa Draco avioitui kaksi vuotta sitten. Minä halusin säilyttää höyhenkeveän itseni ja leijuvat askeleeni. Juustokakku oli saattanut minut kiusaukseen, mutta olin kykenevä olemaan lankeamatta mässäily -nimiseen kuolemansyntiin.
Omatuntoni ja suojelijani, ortoreksia nervosa päästi minut pahasta.
//Codename nosti ikärajan uuden ikärajaohjeen mukaisesti.