FinlandGirl PoV
Pari päivää oli kulunut lajittelusta. Serkkuni Rindamon joutui Luihuseen ja toinen serkkuni Prunelli oli joutunut Puuskupuhiin. Päätös oli tietysti sen tupahatun, mutta se on heikentänyt hieman minun ja Rindamonin suhdetta. Minulle on ainakin kerrottu, että Luihuset ovat ilkeitä ja joistakin tulee TODELLA pahoja, kuten tiedät-kai-kuka. Olen arvannut kuitenkin, että Luihusille pöpötetään jotakin pahaa Rohkelikoista. Prunellin kanssa minulla on ollut tähän asti hyvät välit, mutta kuka tietää, jos ne hajoavat.
Heräsin aamulla, kun joku huusi ja ravisteli minua.
"Herää,Fin, herää!", kuului tuttu ääni.
"Onko pakko noustaaaah?", marisin.
"Kyllä - ellet halua myöhästyä liemitunneilta", ääni sanoi.
"Olen hereillä, olen hereillä!", huudahdin.
Kun tuon lauseen sanoin, nousin sängystäni, kuin salama.
Katsahdin edessäni seisovaan tyttöön. Hänellä oli ruskeat, hieman kiharalla olevat hiukset ja ruskeat silmät. "Heräsithän sinä", Tyttö huokaisi.
"Tässä kaapusi ja muut vaatteesi", Tyttö sanoi ja ojensi vaatepinkan minulle.
"Kiitos...Mutta tunnemmeko me?", kysyin.
"Etkö muista? No etpä tietenkään...Olen Hermione Granger ja tapasimme eilen iltapalalla", Hermione kertoi. "Ai niin, Hermione... Anteeksi, unohdin ihan", pahoittelin ja laitoin vaatteita päälleni. "Eipä mitään", Hermione hymyili.
"Laita nyt ne vaatteet päälle, tai myöhästymme! En halua olla heti ensimmäisellä liemitunnilla myöhässä!", Hermione hoputti.
Kun sain kiskottua vaatteet päälleni ja etsittyä kirjani, hölkkäsimme Hermionen kanssa Rohkelikon oleskeluhuoneen poikki. Tai olisimme, mutta Hermione pysähtyi.
"Huomenta Hermione!", kaksi poikaa tervehtivät.
"Huomenta!", Hermione tervehti poikia. Toinen poika oli ihan tuntematon, mutta toisen olin nähnyt joskus. Onkohan hän se naapurini, joka muutti pois? Ei varmaankaan, mutta tutulta hän näytti. Hermionekin huomasi jotenkin, etten tuntenut poikia. En halunnut olla poikien näköetäisyydellä, sillä enhän minä tunne heitä! Siispä pysyttelin yhden paalun takana, piilossa. Yhtäkkiä Hermione otti minua kädestä. "Hei, mitä sinä touhuat??!!", kuiskasin kiukkuisena. "Esittelen sinut", Hermione vastasi ja yritti vetää minua pois hänen takaansa. "Et varmasti esittele minua noille tuntemattomille!", tiuskaisin.
"Älä huoli, he ovat tuttujani. Tavattiin eilen junassa ja myöhemmin käytävällä. En tiedä heistä mitään muuta, kuin ovat mukavia", Hermione sanoi. Hermione sanoi varmasti jotkin taikasanat, sillä minä itse kävelin paalun takaa pois.
"öhm..Moi!", Tervehdin ja yritin hymyillä.
"Tässä on kaverini Fin", Hermione esitteli minut tyytyväisellä äänellä.
"Huomenta", Pojat sanoivat.
"Minä olen Ron", sanoi se toinen pojista, jota en ollut vielä aikaisemmin tuntenut.
"Ron on Ginnyn isosisko ja Fredin ja Georgen pikkuveli", Hermione kertoi ja Ron hymyili, kun Hermione mainitsi sen. Nyökkäsin. "Miksen minä tyhmä ajatellut sitä ensin? Näin Ginnyn eilen ja teissä onkin samaa näköä", selitin. En ehtinyt sanoa yhtään mitään sitten, kun se toinen poika köhäisi. Sitten vasta muistin, että se toinenkin poika on tässä! Käännyin pojan puoleen, kun hän oli aukaisemassa suutaan.
"Minä olen Harry", poika sanoi.
"Ja hänet sinun pitäisi tuntea", Hermione sanoi.
"Kuka ihmeen Harry?", kysyin.
"Etkö sinä tiedä, kuka Harry on?", Ron kysyi hieman loukkaantuneena.
"En. Joku aatelinen,vai?", arvasin. Kaikki pudistivat päätään.
"harry on Harry Potter. Ainoa velho, joka selviytyi tiedät-kai-kuka:n hyökkäykseltä!", Hermione selitti hieman haltioissaan. "Ihme, kun minä en ole sitten kuullut...", mumisin.
Silloin Harmione vilkaisi kelloa. "oho, onpas kello paljon! Enään puoli tuntia tunnin alkuun!", Hermione huokaisi. "MITÄH?! Ja sinä herätit minut, vaikka olisi aikaa nukkua!", närkästyin. "Liemiluokkaan on sellainen matka, että siinä menee ainakin 15 min", Hermione kertoi. "Ja olemme samalla tunnilla Luihusten kanssa ja tuntia opettaa Kalkaros. Kalkaros on armoton muille, paitsi Luihusille. Kuinka typerää!", Hermione sanoi mielipiteensä. "Niin minustakin! Niille pitäisi antaa köniin!", Ron huudahti.
"Mainiota! Sitten voitkin nyt marssia ja pyytää Draco Malfoyta tappeluun", Hermione sanoi. "Harry, mene puolestani!", Ron huudahti ja meni Harryn taakse. Tirskahdin.
"Arvasin tuon", Hermione sanoi ja naurahti. "Draco on pelottava! Kuka tahansa ei uskaltaisi tapella hänen kanssaan", Ron puolustautui. "Kuka Draco on? Onko hän jokin lohikäärme vai miksi häntä pitäisi pelätä?", kysyin. Kaikki katsoivat minua.
"Fin, etkö sinä tiedä, kuka Draco Malfoy on?", Harry kysyi.
"En tiedä", sanoin. Hermione huokaisi. "Fin, sinä et taida olla ajantasalla", Hermione sanoi. Tiesin sen kyllä. Rindamonkin oli sanonut sen monta kertaa minulle, mutta joka kerta oli ollut eri syyt. Joskus vaatteet. Joskus pojat. Joskus karkit. Niitä on pitkä lista!
"Saat kuulla malfoysta myöhemmin, nyt meidän pitää mennä tunnille, koska kerroin jo sinulle, että matka on melko pitkä", Hermione sanoi. Nyökkäsin.
"Tuletteko te, pojat?", kysyin. "Ei, me oleskellaan täällä hetki ja sitten tullaan", Harry sanoi ja hymyili. Harryn hymy oli niin...niin...niin...No olkoon, sanon sen: söpö!
Katsoin sitä jonkun aikaa, kunnes Hermione veti minua kädestä.
"Tule nyt jo!", Hermione huusi. Katsoin vielä hetken Harrya Hermionen raahatessa minua pois Rohkelikon oleskeluhuoneesta. Kun pääseimme, Hermione laittoi oven kiinni ja siinä se pysyi. Nyt voisimme mennä tunnille.
Tunnilla istuuduin Hermionen viereen. Pulpetteja ja tuoleja oli paljon. Oven vieressä oli opettajan pöytä,tuoli,opiskelutarvikkeita ja naulakko. Seinustalla oli taas kirjahyllyjä,liemiä ja jotain putkiloita ja kipppoja. Kaikki muut olivat paikalla, paitsi Harry ja Ron. "Missäköhän pojat ovat?", kysyin. "Se on heidän ongelmansa, kun ja myöhästyvät saavat pitkän saarnauksen", Hermione sanoi ja alkoi lukemaan jotain kirjaa. Kalkaroksen otsalle tuli ryppyjä ja hän oli kääntänyt tuolinsa suuaukolle. Odotellessa joku otti minua olkapäistä kiinni. "Hei, Fin!", kuului ääni takaani. Havahduin ja käännyin: se oli itse Rindamon, serkkuni, joka pääsi Luihuseen. Häpeän aihe. Musta lammas suvussani. Katsoin häntä tuimasti. "Mikä kenkää puristaa?", Rindamon kysyi ja virnisti.
"En tiedä. Ehkä se, kun sinä olet siinä", sanoin.
Rindamon nyrpisti nenäänsä ja meni takaisin paikalleen.
Sitten vasta tajusin! Miksi ihmeessä minä sanoin niin serkulleni? Onko minulla niin vahvat Rohkelikkogeenit, että alan inhoamaan serkkuani? En ehtinyt sitä enempää miettimään, kun Harry ja Ron astuivat luokkaan. "Kas vain, Herra Potter ja Herra Weasley", kalkaros sanoi viekkaalla äänellä. "Huomenta, opettaja", Harry tervehti.
"Luuletko, että pääsette tästä helpolla?", kalkaros kysyi.
"Mistä?", Ron kysyi ja silloin koko Luihusen porukka alkoi nauramaan.
"Kuinka typerää..Miksei hän käske Omaa tupaansa lopettamaan nauramisen?", jotkin Rohkelikon henkilöt kuiskivat.
"HILJAA....",Kalkaros huusi.
"No vihdoin", kuiskasi joku Rohkelikkolainen.
"...ROHKELIKKO!", Kalkaros lopetti lauseen ja virnuili Rohkelikkolaisille.
"Hmph! Olisi pitänyt arvata!", se sama Rohkelikkolainen huokaisi.
"Olisi pitänyt arvata, että Rohkelikkolaiset myöhästyvät tunnilta ja eivät sitten myönnä sitä...!", Kalkaros huudahti. "Emme me ole sellaista väittäneet, Kalkaros!", Harry huudahti. Kalkaros katsoi pitkään Harrya. Tiukilla silmillään, kunnes käänsi katseen Roniin.
"ME EMME TEHNEET SITÄ,ME EMME TEHNEET SITÄ,ME EMME TEHNEET SITÄ!!!", Ron huusi niin, että koko luokka raikui. Kaikki Luihuset repesivät nauramaan.
"Kiitti, Ron!", Harry tiuskaisi. "Eipä kestä", Ron sanoi ja ja hymyili. Harry huokaisi.
"No, voitte menna paikoillenne, niin kirjoitan tämän hävettävän tapahtuneen päiväkirjaani ja ympyröin sen punaisella", Kalkaros sanoi ja otti muistivihkon kirjoittaen siihen jotain sulkakynällään ja ympyröi sitten sen jollakin punaisella. En tiedä, mitä, se punainen oli, enkä halunnut kuvitellakkaan. Harry käveli tavallisesti paikalleen, mutta, kun Ron käveli, hänelle naurettiin. "Turpa tukkoon, luterilaiset!", Ron sanoi. "Ron, se on ´Luihuset´ eikä ´Luteriset´!", Hermione korjasi. Ron manasi jotain ja Luihuset repesivät kunnon nauruun.
"Nonniin, luokka, hiljaa! Nyt aloitamme tunnin!", Kalkaros kuulutti.
"Aloitamme liemen tekemisestä", kalkaros sanoi ja sormien napsautuksella hän jakoi kirjat. Hän ei antanut niitä kädestä käteen, vaan hän taikoi kirjat lentämään ja sitten kirjat putosivat oppilaiden pulpeteille. "ottakaa sivu 73", kalkaros neuvoi.
Avasin sivun, kuten opettaja käski. Aukeamalla oli ainakin kymmenen lientä.
"Opettaja, minkä me näistä teemme?", kysyin.
"Teemme vasemmalla sivulla kolmanneksi alimman liemen. Teillä on värikirjat, joten se on se vihreä liemi", Kalkaros neuvoi.
"Eli ensimmäiseksi tarvitsemme munaa...Hmm... Mihinkäs minä olen laittanut sen?", Kalkaros kysyi ja alkoi penkomaan kaappejaan.
"M-munaa?", kysyin. "Niin, neiti Girl. Mu-naa!", Hän tavutti.
"Ette kai te ole repineet poikien sukupuolielintä johonkin liemeen?!", säikähdin.
"Etkö sinä tiedä mikä muna on?", Kalkaros kysyi hämmästyneenä.
"Tiedän, se on poikien harroissa oleva...", ehdin sanomaan, kunnes kalkaros huokaisi kovaan ääneen. "Voiko joku selittää, mikä muna on Neiti Girlille?", kalkaros kysyi.
Silloin Hermionen käsi pompahti heti, kuin nuoli sojottamaan pystyyn. "MITÄH?! ONKO HYVÄ YSTÄVÄNI TIIRAILLUT POIKIA PUKUKOPEISTA??!!", ajattelin. "ööö.. Hermione?", kuiskasin. Hermione katsoi minua kummissaan, mutta käänsi sitten kasvonsa opettajaa päin. "Hermione, kerro sinä", kalkaros sanoi.
"Muna on Japanilainen kasvi. ´mu´ tarkoittaa unta ja ´na´ kasvia. Eli se on unikasvi.
Unikasvia käytetään monissa erilaisissa liemissä, sekä se on hyvä apu ihottumaan", Hermione kertoi. "Kymmenen pistettä ja papukaija merkki, Hermione", Kalkaros sanoi ja katsoi minua tuimasti. "a-anteeksi! k-käsitin väärin", sanoin. Kalkaros katsoi minua edelleenkin tuimasti. "Girl, tule etsimään Munia kaapistani. Siellä pitäisi olla kaksikymmentä kappaletta", Kalkaros sanoi. Nielaisin, mutta sitten muistin, mikä Muna on.
"s-selvä on!", huudahdin ja tulin etsimään Munia pölyisestä kaapista.
Kalkaros istui tuolilleen ja muut odottivat. "Näitäkö ne ovat?", kysyin ja ojensin nipun sinisiä,pitkiä kasveja. "Hyvä suoritus, Girl. Voit mennä paikallesi", Kalkaros sanoi.
Kävelin omalle paikalleni Hermionen viereen. "Ei pahalla, Fin, mutta olet kaksimielinen", Hermione kuiskasi. Luihusen räkättivät kuorossa takarivissä. "Sen voin myöntää", kuiskasin. "Eli tallainen on Muna. Tarkemmin sanottuna unikasvi. Ne ovat kauniita, mutta niitä ei saa haistella, tai vaipuu puolen vuoden nokkaunille.", Kalkaros selitti ja katsoi kokoajan minua, samalla, kun selitti.
"Tuliko selväksi, Girl?", Kalkaros kysyi. "Juu!", vastasin.
"Hyvä. Huomasin, ettet ole mitään liementekijän aatelia", Kalkaros myönsi, jolloin kaikki Luihuset repesivät nauruun. "Jaan nyt kaikille nämä. Jaan muut liemitarvikkeet seuraavaksi. Muistakaa: Ei haistella, niiskuneidit!", Kalkaros kuulutti ja jakoi Munat samalla tavalla, kuin oppikirjat.
Vartti oli kulunut ja nyt olimme päässeet pulpeteitten äärestä noidankattiloitten luo. Sekoitimme liemiä ja opettaja sai sitten arvioda ne. Lisäsin viimeisiä tarvikkeita liemeen, kun kuulin Harryn puhetta. Käännyin ja näin hänen juttelevan keltatukkaisen pojan kanssa.
"Tuletko kentälle painimaan, Potter?", Poika kysyi ja naurahti.
"HYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYIHYI!", huudahdin.
Kaikki katsoivat minua. "Mitä nyt taas, Girl?", Kalkaros kysyi.
"HOMOJAAAAAH! HYYHYHYHHYHYYHYHYH!", jatkoin hyhhytystäni.
"Mitäh? Muhinoidaanko minun luokassani?", Kalkaros kysyi kärttyisenä.
"Ei...?", Kaikki vastasivat. Kalkaros katsoi minua vihaisin ilmein.
"NYT RIITTI,GIRL! TULE LUOKAN ULKOPUOLELLE!", Kalkaros huusi.
"...hyhyh?", sanoin viimeiset sanani, mutta sitten Kalkaros tuuppasi minut luokan ulkopuolelle. "Mitä varten sinä pöliset luokassani?", Kalkaros kysyi.
"M-minä näin homoja!", huudahdin.
"Ketkä?", Kalkaros. "Harry ja joku keltatukkainen Luihusten poika", vastasin.
Kalkaros huokaisi. "Kuulin itse keskustelun ja he sopivat tappelusta", Kalkaros sanoi.
"Todellako? No, ei sitten mitään", vastasin ja kävelin takaisin luokkaan.
"HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHHAAAH!", Rindamon nauroi kippurassa lattialla. "Fin, sinä pelastit tunnin tylsyydeltä!", Hän lisäsi ja yritti lopettaa nauramisen.
Tyrmistyin. Pitikö hänen nyt nolata minut luokan edessä? Kaikki Luihuset rupesivat nauramaan, mutta yritin keskittyä liemeeni. Se täytyi saada valmiiksi.
"Nonniin, näyttäkääs liemenne!", Kalkaros huudahti ja oppilaat tekivät jonon.
"Hahhah! Pääsin toiseksi, elin pääsen pian täältä luokasta!", ajattelin. "hmmm...saat 8½:n..SEURAAVA!", Kalkaros huudahti. Siirryin ylpeänä Kalkaroksen eteen. Onnistuin mielestäni hyvin liemessä. Rindamon saa varmasti huonomman arvosanan!
"hmm...saat tästä 9...", kalkaros sanoi.
"Whohoooo!", hudahdin.
"Mutta tuntikäyttäytymisesi laskee", Hän lisäsi ja virnisti.
"Pöh!", puhisin. Kävelin ulos luokasta. Odotin Hermionea monta minuuttia, kunnes hän ilmaantui. "Jeeee! Sain kympin!", Hermione riemuitsi. "Hyvä, Hermione", sanoin.
"Minkä sait?", Hermione kysyi. "Ysin, mutta käytös laskee", sanoin hieman allapäin.
"Se ei ole mikään ihme", Hän sanoi ja naurahti. "Vihjailetko sä jotain?", kysyin ja katsoin Hermionea tuimasti. "Älä nyt...Mennään syömään!", Hermione sanoi. Unohdin edellisen asian ja nyökkäsin. Vatsani suorastaan huusi ruokaa! Söin viimeksi aamiaisen.
"Fin,hei Fin!", kuului huuto Rohkelikon ruokapöydästä. Käännähdin.
"Tuu tänne syömään!", Kaksi poikaa huudahtivat ja näyttivät tyhjää paikkaa POIKIEN keskellä. "öööö...", sanoin. "Mene vain, saat tutustua uusiin ihmisiim", Hermione sanoi ja tökkäsi minua kyynerpäällään. Mieleni muuttui "huonosta ideasta" "hyväksi ideaksi". Minulla ei ole kovinkaan montaa ystävää Rohkelikosta, joten on mukavaa tutustua uusiin tuttavuuksiin. Kävelin pöydän luo ja istahdin penkille.
"Mä oon Red ja toi on mun veli Geroge", Henkilö sanoi.
"Hauska tutustua, Red", sanoin ja olisin kätellyt, mutta hän veti kätensä kauemmas ja sanoi: "häh? Toi on Red ja mä oon George". "No...Hauska tutustua, Geroge", sanoin ja olisin kätellyt. "Ä-äää! Mä oon Red ja toi on Geroge", Hän sanoi.
"KUMPI TEISTÄ ON RED JA KUMPI TEISTÄ ON GEROGE??!", Huudahdin kiukkuisena.
"Nooo... sanotaan se sitten...Mä oon Red ja toi on Geroge", hän sanoi.
"Kuule, kuka oletkin. Onko tämä heppu Red vai Geroge?", kysyin eräältä vieressäni istuvalta pojalta."Hän on Geroge", eräs poika sanoi. "No, Geroge, hauska tutustua", sanoin ja kättelin."Hei, Neville! Et olisi paljastanut!", George raivosi.
"Aitteko te valehdella itsestänne Finille? Aika typerää touhua", Neville vastasi.
"Ei se ole typerää touhua, vaan se on kepponen!", George korjasi.
Silloin kuului taputus Opettajien pöydästä.
Vanhannäköinen mies lopetti taputuksen. "Ruuan aika,kaikki", hän sanoi. Laitoin silmät kiinni. Mitä ihanaa tänään olisi ruokana?Kalaa? Kalkkunaa?Kinkkua? Avasin silmäni ja näin edessäni Hernekeittoa.
"Hyi!", huudahdin. "Mikä hätänä, Fin? Hernekeitto on hyvää ruokaa", Ron sanoi ja otti lusikallisen suuhunsa. "ööh..Ei oikein minun mielestäni", sanoin.
"popsi, popsi hernekeittoaaaa", kuului Rindamonin naurava ääni jostain kaukaa.En viitsinyt ajatella moista. Hän loukkasi minua pahasti nauramalla! Opettaja ja luokkalaisia oli näkemässä. Suutuspäissäni otin lusikallisen suuhuni.
Kamala hernekeiton maku tuntui heti kielellä ja juoksin heti ruokapöydästä vessaa etsimään. Avasin hanan ja huuhdoin suuni. "Hyi, mitä litkua!", mumisin vessassa.
Minun onnekseni pöydässä oli herkullisen näköisiä sämpylöitä. Ne olivat herkullisia, joten söin niitä ja piilotin lautasen jonnekkin pöydän alle.
Ruuan jälkeen olin kävelemässä takaisin Rohkelikkojen Oleskeluhuoneeseen, mutta joku otti minua olkapäistä. "Hei, Fin! Odota!", kuului tuttu ääni.
Käännyin ja näin Prunellin. "Kuis panee?", Prunelli kysyi ja virnisti.
"Ei oikein hyvää. Nolasin itseni liemitunnilla,vihaan Rindamonia ja tänään oli Hernekeittoa ruokana", vastasin. "harmi.. Minulla on ollut kivaa tänään! Opettelimme sulan muuttamista Linnuksi. Myin tänään myös ennätysmäärät karkkia", Prunelli sanoi ja hymyili.
"Sinulle vasta onni paistaa", myönsin. "Mutta hei, mennäänkö pelaamaan tennistä?", Prunelli kysyi. "Voiko täällä pelata tennistä?!", kysyin ihmeissäni.
"Juu, tuolla ulkona on sellainen paikka", Prunelli sanoi.
"Menäään pelaamaan!", huudahdin hymyillen. Prunelli nyökkäsi ja juoksimme tennispaikan luo. Mutta valitettavasti siellä oli pelaajia - Rindamon pelasi Voroa vastaan! Voron kissakin oli pihalla. Mutta se vain katseli, kun inhottava serkkuni pelasi Voroa vastaan."Haaahh! Voitin! Olet surkea pelaaja!", Rindamon huudahti ja näytti kieltä.
"Saakutan lapsi...", Voro mumisi ja lähti kissansa Norriskan kanssa takaisin sisälle.
"Näittekö tuon?! Minä voitin tuon Nodredaalin kellonsoittajan 0-10!", Rindamon riemuitsi ja pyyhki hikeä otsltaan. Olin hiljaa. "Hei, Fin! Kivasti mokasit tänään tunnilla!", Rindamon sanoi ja alkoi kikattamaan. "Fin sanoikin, että mokasi jotenkin tänään. Miten hän mokasi ja miksi se noin hauskaa on?", Prunelli kysyi. Kun Rindamon oli aloittanut selittämisen, pääni suorastaan kiehui raivoa. Nyt hän selittää sitä siskolleen! Kuinka törkeää!!!
"Nyt riitti, serkku!", huudahdin.
"Mitä?", Rindamon kysyi ja kääntyi puoleeni.
"Kun olet tehnyt jotain noloa, en ikinä ole levitellyt sitä! Ja nyt sinä levittelet minun mokaani!", huusin täyttä kurkkua.
"Hei, Fin! Mitä sä nyt noin...", hän ehti sanomaan, kun jatkoin saarnaani.
"Mä en siedä sua!", huusin. Tuli hiljaista. "Sunifu...", Rindamon mumisi ja katsoi sitten kenkiänsä. Käännyin ja lähdin takaisin sisälle. "Saipahan opetuksen!", ajattelin ja menin rappuset ylös sisälle.
// Juu, eli tässäpä se toinen osa ^^´´
Kauhea vaiva kirjoittamisessa, meinasin muutaman kerran nukahtaa istuma-asentoon >: D
Hyvä, jos kelpaa ~
