2 Luku
whenever I’m alone with you
you make me feel like I am home again
“Täydellistä, Jasper, alat kehittyä!” Edward kehui, kun olin soittanut kappaletta hänelle muutaman minuutin ajan.
Olin tyytyväinen. Olin lyhyessä ajassa oppinut soittamaan kappaleen täydellisesti ja vielä säveltämään sen itse. Sanatkin alkoivat hiljalleen olla kasassa. Ne olivat ilmestyneet päähäni kuin tyhjästä. Valkoinen paperi, jolle sanat olin kirjoittanut, oli sotkuinen. En ollut vielä hahmottanut sanojen täydellistä järjestystä.
”Täydellistä!” Myönsin ääneen. ”Pistetäänkö bändi pystyyn?”
Edward nauroi.
”Ottaisin sinut mielelläni bändiini, mutta piano on minun instrumenttini!” Hän sanoi painottaen olevansa paljon parempi pianisti kuin minä, vaikka hän ei sitä ääneen kirjaimellisesti maininnutkaan.
Nauroin hänen kanssaan ja vakavoiduin viimein.
”Nyt täytyisi vain saada sanat järjestykseen.” Totesin ottaessani suttupaperini esille.
Tuijotin paperille aikaansaamaani sotkua ja pudistin päätäni. Miten saisin sanat milloinkaan oikeaan järjestykseen?
”Mitä jos aloittaisit tuolla: whenever I’m alone with you jne…?” Edward ehdotti katsellessaan samaa sotkua kuin minäkin.
Mietin asiaa hetken, otin sitten puhtaan paperin ja kirjoitin Edwardin ehdottaman tekstin sivun alkuun ja perään you make me feel like I am home again. Se tuntui yllättävän sopivalta.
”Entä, jos se olisi alussa kaksi kertaa?” Mietin ääneen.
Edward nyökkäsi hyväksyvästi ja kirjoitin paperille uudelleen:
whenever I’m alone with you
you make me feel like I am home again
Se tuntui alkuun sopivalta. Kertosäkeeksi lisäsin alussa päässäni soineet sanat.
however far away
I will always love you
However long I stay
I will always love you
whatever words I say
I will always love you
“Ei yhtään hassumpaa!” Kuulin äkkiä takaani Emmettin äänen Edwardin sijasta.
Emmett seisoi suu virneessä takanani, kun käännyin katsomaan ja yritin turhaan piilotella enää paperia, johon olin tekstin kirjoittanut. Edward nauroi vieressäni. Hänestä oli ilmeisesti hauskaa, kun ei ollut tullut maininneeksi minulle Emmettin saapumista.
”Et sitten kerro sanaakaan tästä Alicelle!” Sähisin Emmettille varoittavasti.
Hän virnisteli yhä hyväntuulisena.
”Ei tulisi mieleenikään, mutta haluan kuulla, kun soitat ja laulat tuon.”
Kiristelin hampaitani. Edwardille soittaminen oli ollut helppoa, mutta jos Emmett olisi vieressä, todennäköisesti nauramassa, se olisi ehkä vaikeampaa.
”Jasper soittaa sinulle, jos lupaat olla nauramatta!” Edward ehti mainita ajatukseni Emmettille ennen minua.
Emmett nauroi, mutta veti sitten kasvonsa peruslukemille ilmeeni nähdessään.
”Lupaan olla nauramatta!” Hän sanoi ja veti sormillaan viivan huulilleen kuin sulkeakseen suunsa vetoketjulla.
Huokaisin ääneen, käännyin sitten pianoon päin ja asetin paperin huolellisesti eteeni. Sormeni siirtyivät kuin automaattisesti koskettimille ja annoin mennä. Unohdin pian Emmettin ja Edwardin vierelläni ja näin vain Alicen kauniit kasvot mielessäni. Hänen oli pakko pitää tästä kappaleesta. Parempaan minä en yksinkertaisesti pystynyt.
fly me to the moon
Whenever I'm alone with you
You make me feel like I am free again
Whenever I'm alone with you
You make me feel like I am clean again
Loppusanat tulvahtivat mieleeni ja lauloin ne ääneen, vaikka niitä ei vielä lukenut paperillakaan. Lopetettuani kirjoitin sanat nopeasti paperille ennen kuin ne katoaisivat mielestäni. Paperilla oli sotkun sijasta viimeinkin selkeää tekstiä. Tekstiä, jonka voisin aivan pian esittää Alicelle ja hän rakastaisi minua enemmän kuin koskaan ennen.
”Ethän sinä tässä minua olisi tarvinnut!” Edward huomautti vieressäni.
Olin uppoutunut täydellisen hyvin ajatuksiini ja unohtanut, että huoneessa oli muitakin. Tunsin paisuvani tyytyväisyydestä. Olin onnistunut täydellisesti. Soitin ja lauloin kappaleen vielä kerran läpi. Emmett pysyi yllättäen nauramatta. Ehkä hänkin oli niin ällistynyt taidoistani? Olisiko minussa sittenkin ainesta muusikoksi? Ehkä ei kuitenkaan. Vain tämän kappaleen esitys Alicelle saisi riittää.
”Alice on tulossa!” Edward ilmoitti samassa.
Tyytyväisyyteni vaihtui nopeasti jännitykseksi. Olisinko minä valmis esittämään kappaleen Alicelle nyt?
”Oletko?” Edward kysyi odottavasti.
”Olet sinä!” Emmett vahvisti takanani.
”Olen minä. Olen valmis nyt.” Vastasin viimein ääneen.
Edward kiiruhti ovelle Alicea vastaan. Minä kävin kappaleen vielä kerran läpi mielessäni. Kyllä minä onnistuisin. Alice rakastaisi minua tämän jälkeen enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
”Edward, mitä ihmettä nyt on tekeillä?” Kuulin Alicen äänen eteisestä.
Nousin nopeasti pianotuolilta ja käännyin oveen päin. Emmett seisoi yhä vierelläni.
”Jasperilla on sinulle pieni yllätys.” Edward sanoi ja näin pian Alicen astuvan hänen jäljessään sisälle olohuoneeseen.
Alice katsoi hämmästyneenä minun suuntaani ja sitten taas Edwardiin. Minä en saanut äkkiä sanoja suustani. Olisin halunnut sanoa paljon, mutta en saanut sanotuksi sanaakaan.
”Alice, Jasper haluaa osoittaa sinulle kuinka paljon hän rakastaa sinua.” Edward sanoi puolestani.
Alice hymyili minulle.
”Ei hänen tarvitse, tiedän, että hän rakastaa minua.”
”Alice, ole kiltti ja tule tänne!” Minä sain viimein sanat suustani.
Alice katsoi minuun yhä enemmän hämmästyneempänä, mutta asteli kevyesti luokseni. Rosalie tuli Edwardin ja Alicen jäljessä Emmettin luo. Tartuin Alicea käsistä, kun hän viimein seisoi edessäni ja katsoimme toisiamme silmiin.
”Alice, tämän kappaleen minä olen tehnyt sinulle, koska haluan kertoa kuinka paljon rakastan sinua!” Sanat tulvahtivat ulos suustani kevyesti. ”Haluan, että kuuntelet tämän ennen kuin sanot tai teet mitään.”
Alice hymyili minulle kaunista hymyään.
”Tietenkin kuuntelen, Jasper – rakas.”
Hän ei selvästikään ollut tiennyt tästä etukäteen. Näin sen hänestä. Hän ei teeskennellyt vaan oli aidosti yllättynyt. Ohjasin hänet pianon viereen, painoin suukon hänen otsalleen ja päästin irti hänen käsistään siirtyäkseni pianotuolille. Emmett siirtyi Rosalien viereen ja jäimme Alicen kanssa kahden pianon ääreen. Alice katsoi minuun ja minä katsoin häneen, kun sain asetetuksi sormeni koskettimille. Tiesin osaavani kappaleen ulkoa. Minun ei tarvitsisi kertaakaan katsoa sanoja paperilta. Eikä minun tarvinnutkaan. Aloitin kappaleen ja annoin mennä. Katsoin Alicen silmiin ja unohdin muun maailman ympäriltäni. Oli vain me kaksi. Nyt ja ikuisesti. Milloinkaan en jättäisi Alicea yksin. En koskaan.
fly me to the moon
Sain kappaleen viimein päätökseen. Raikuvat aplodit Emmettiltä, Rosalielta ja Edwardilta täyttivät huoneen. Olin hetkeksi siirtänyt katseeni pois Alicesta ja nyt katsoin häneen, aavistuksen hermostuneesti. Oliko hän pitänyt siitä? Alice katsoi yhä minuun, mitään sanomattomalla ilmeellä ja mykistyneenä. Hyppäsin hänen eteensä ja tartuin kiinni hänen käsistään. Hän kurottautui äkkiä eteenpäin ja suuteli pitkään huuliani.
”Piditkö siitä?” Kysyin, kun hänen huulensa erkanivat huuliltani.
”Voi, Jasper, minä en pitänyt siitä, minä rakastin sitä!” Hän vastasi ja hymyili.
Suutelin häntä helpottuneena ja hän puristi käsistäni kiinni tiukemmin.
”Etkö nähnyt mitään etukäteen?” Minun oli pakko kysyä sitä, vaikka tiesin jo vastauksen.
Alice pudisti päätään. ”Onnistuit yllättämään minut täydellisesti! En tiennytkään, että osaat soittaa, luulin sinun inhoavan musiikkia!”
”En minäkään tiennyt osaavani soittaa.” Myönsin naurahtaen.
Mutta olin selvästikin osannut. Ja hurmannut Alicen täydellisesti soitollani ja laulullani. Vihdoinkin olin onnistunut yllättämään hänet.
THE END
//Kuura muokkasi ylimääräiset välilyönnit pois lopusta
