Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-versumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Tuliviski yhdistää
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11 //: Arte muokkasi ikärajoja Finin uusiin sääntöihin vastaaviksi.
Genre: Draamaa ja pussailua
Varoitukset: Vastuutonta alkoholinkäyttöä ja sekoilua
Summary: Mutta tämä oli kaiken huippu – juomakilpailu.
A/N Tämä tuli kirjoitettua Maukasta kliseekeittoa -haasteeseen, jossa kliseenä oli se, että Harry ja Draco päätyvät yhdessä juomaan tuliviskiä ja sen seurauksena he sitten avautuvat taikka päätyvät tähtitorniin harrastamaan seksiä. Että tällaisella lähtökohdalla - ficci on todellakin täynnä kliseitä, joten älkäähän niistä valittako sitten. Sen lisäksi Osastohaasteeseen, ja Suuri sali. On tämä sen verran arveluttavaa touhua, että kaipa tuo K-15 on paikallaan. FF100-haasteessa vielä sana 048. Malja. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione)
Älkää ottako mallia, ja hyvää uutta vuotta!
Tuliviski yhdistää
”Harry... onkohan tämä sittenkään kovin hyvä idea?” Ron pysähtyi oven taakse ja loi Harryyn hyvin vakavan katseen.
”Ei tietenkään ole. Mutta aion tehdä sen silti.”
Ron huokasi. Harrylla oli se ilme, mikä tarkoitti sitä ettei hänen päätään saisi kääntymään millään. Hän oli tehnyt päätöksensä ja aikoi todellakin noudattaa sitä, vaikka hänen järkensä ei ollutkaan asiasta samaa mieltä.
Olipa kyse mistä asiasta tahansa, Harry ei halunnut hävitä Malfoylle. He olivat kilpailleet melkein kaikesta mahdollisesta. Tietenkin he kilpailivat jatkuvasti koulumenestyksessä sekä huispauksessa, mutta sen lisäksi he olivat selvittäneet muun muassa sen, kumpi pystyi juomaan enemmän oksetuslientä ennen kuin oksensi, kumpi kykeni seisomaan kauemmin yhdellä jalalla ja kumpi sai kirottua toiselle komeammat sarvet. Omituiset haasteet lentelivät vähän väliä ja Ron oli nähnyt useimpien tulokset. Mutta tämä oli kaiken huippu – juomakilpailu.
Hermione oli vain moittinut Harryn käsialaa sanoen, että se näytti olevan juovuksissa. Malfoy oli kuullut sen ja saanut saman tien innoituksen väittää, ettei Harry pystyisi juomaan häntä pöydän alle. Ja tietenkin Harryn oli pakko todistaa, että pystyisi.
Ron oli tottunut ja valmistautunut siihen, että Harryn mukana joutui omituisiin ja tukaliin tilanteisiin. Monta kertaa hän oli ollut vähällä kuolla, ja professorien antamat rangaistukset olivat karmeita nekin. Tottumuksesta huolimatta hän ei ollut ikinä kuvitellut, että päätyisi joskus Myrtin vessaan todistamaan, miten Harry ja Malfoy ryyppäsivät kilpaa. Se oli asia, jota hän ei halunnut todistaa, mutta hänen oli pakko. Kummallakin oli oltava todistaja mukana, ja Hermione ei olisi ikinä suostunut. Itse asiassa he olivat hiipineet tuvasta ulos Harryn näkymättömyysviitan alla välttääkseen tytön saarnan.
Harry avasi oven ja he astuivat epäsiistiin vessaan. Malfoy ja Crabbe olivat jo paikalla ja nojailivat takaseinään pesualtaiden lähellä.
”Uskalsit siis tänne saakka, Potta”, Malfoy sanoi omahyväisesti hymyillen.
”Sinun epäonneksesi”, Harry vastasi. ”Toivoit varmasti toista, koska pelkäät häviäväsi.”
”Enkä pelkää!”
”Ihan miten vain, hilleri.”
Ron seurasi tervehdysloukkausten vaihtoa kuin huispausottelua kääntäen katseensa aina siihen, joka oli äänessä. Avajaisrituaali oli aina samanlainen ja sisälsi runsaasti haukkumanimiä, provosointia ja mulkoilua. Lopulta jompikumpi heistä huomauttaisi, että he olivat tulleet tänne tekemään jotakin muutakin, ja menisivät itse asiaan. Tällä kertaa sen teki Malfoy.
”Potta pieksee suutaan, koska ei uskalla käydä todella juomaan”, hän sanoi Crabbelle, joka murahti myöntävästi.
”Minä uskallan!” Harry kivahti. ”Itse vitkutat aloittamista!”
”Enkä vitkuta! Sinä et osaa lopettaa puhumista!”
”Entä itse sitten?”
Ron ja Crabbe vilkaisivat toisiaan ja pyöräyttivät silmiään. He eivät todellakaan pitäneet toisistaan eikä Ron olisi epäröinyt kirota Crabbea räiskeperäiseksi sisuliskoksi vähäisimmästäkin syystä, mutta toisaalta he olivat aina myös samassa veneessä. Harry ja Malfoy eivät voineet tapella tai kilpailla aivan kaksin, koska kumpikin päätyisi vain syyttämään toista huijaamisesta ja lopulta he kiroaisivat toisensa sairaalasiipikuntoon. Ja koska Hermione oli liian järkevä ja Goyle liian tyhmä tulemaan mukaan, paikalle joutuivat yleensä Ron ja Crabbe. Ehkä he olivat alkaneet tuntea eräänlaista vastentahtoista myötätuntoa toisiaan kohtaan.
Tuntui kuluneen puoli elämää ennen kuin lasit ja tuliviskipullot otettiin esiin, mutta lopulta ne ilmestyivät Malfoyn laukusta. Koska Malfoy oli esittänyt tämän haasteen, hänen oli hankittava sitä varten tarvittavat välineet – se oli yksi pelin kirjoittamattomista säännöistä, ja ihme kyllä luihuisetkin noudattivat niitä.
Välineistö tarkastettiin asianmukaisesti ja huolellisesti. Tarkoitukseen varatut lasit olivat hyvin pieniä ja tukevia, luultavasti särkymättömiksi lumottuja, ja niihin oli taiottu viiva suunnilleen puoliväliin. Tarkoitus oli ilmeisesti täyttää lasit aina viivaan saakka ja kumota ne, ja katsoa kumpi olisi pystyssä viimeisenä. Lasien täytteeksi oli kaksi pulloa vahvaa Ogdenin tuliviskiä, ja Ron tiesi sen taatusti riittävän. Hän ei uskonut heidän selviävän edes ensimmäisestä pullollisesta. Fred ja George olivat kerran kokeilleet jotakin aika samanlaista, mutta siihen oli liittynyt huomattavasti enemmän nauramista sekä hassuja kirouksia. Myöhemmin he olivat halunneet kuolla. Ehkä oli hyvä ajatus juoda vessassa – ainakaan kilpailijoilla ei olisi pitkää matkaa ryömittävänä oksentamaan.
Hemmetti, Ron ei todellakaan halunnut nähdä tätä. Mutta jos hän olisi sanonut, että lähtisi, Harry raivostuisi ja katsoisi Ronin pettäneen hänet. Sitäkin oli nähty. Tietenkin he sopivat aina lopulta, ja Harry katui rähjäämistään, mutta se raastoi silti hermoja. Oli helpompaa myötäillä.
Jopa Harry ja Malfoy olivat yksimielisiä siitä, että lasit olivat yhtä isot ja viivat samalla korkeudella. Juomanlaskijan tehtävä lankesi Crabbelle, joka kaatoi ensimmäiset annokset hyvin huolellisesti. Hän tiesi varmasti yhtä hyvin kuin Ron, kuinka olemattoman vähäisestä syystä Harryn ja Malfoyn kina vain pahenisi entisestään, ja jos he päättäisivät jonkinlaisen epäoikeudenmukaisuuden tapahtuneen, he saattaisivat ottaa koko jutun uusiksi jonakin toisena päivänä. Sitä ei kukaan halunnut.
Harry ja Malfoy tuijottivat tiukasti toisiaan, nostivat lasit ja kippasivat niiden sisällön kerralla kurkkuunsa. Kumpikin olisi selvästi halunnut saman tien purskauttaa suunsa tyhjäksi, mutta kumpikaan ei yksinkertaisesti suostunut tekemään sellaista pahimman kilpailijansa edessä, ja niin he onnistuivat nielaisemaan nesteen. Molemmat yskähtelivät, molempien silmät vuotivat. Harry oli kysynyt Ronilta etukäteen, tiesikö hän miten moniprosenttista alkoholia tuliviski oli. Ron ei tiennyt. Velhomaailmassa ei käytetty sellaisia mittoja. Mutta hän tiesi, että se oli todella vahvaa – hänen äitinsä käytti sitä joskus siivouksessa ja se liuotti melkein mitä tahansa.
”Ei tunnu missään”, Malfoy sanoi pyyhittyään silmänsä.
”Ei niin”, Harry vahvisti. ”Lisää vain!”
Ja Crabbe kaatoi lisää.
He aloittivat niin vauhdilla, ettei juoma ennättänyt kunnolla vaikuttaa. Kolmansien annosten jälkeen Ron ehdotti, että he nousisivat jaloilleen ja kävelisivät vessan päästä päähän ennen kuin saisivat seuraavat hörppynsä. Hän ei yllättynyt, kun kumpikin huojahti pystyyn päästyään. He saivat kuitenkin itsensä vakaannutettua pari kertaa hengitettyään ja kävelivät muutamat askeleensa ilman ongelmia, vaikka ehkä keskittyivätkin liikkumiseen hiukan enemmän kuin yleensä.
Neljännet annokset eivät enää aiheuttaneet sellaista yskimistä kuin ensimmäiset. Juoma valui kurkkuun selvästi aikaisempaa vaivattomammin. Harry ja Malfoy mulkoilivat toisiaan edelleen yhtä murhaavasti kuin aikaisemminkin eikä kukaan juuri puhunut.
Viidensien jälkeen Crabbe kehotti juojia jaloittelemaan jälleen, mikä oli hyvä tapa saada selville heidän humalansa aste. Paikallaan istuessa sitä ei huomannut niin selvästi. Ainakin toistaiseksi Harry ja Malfoy näyttivät olevan samanlaisessa kunnossa. He olivat suunnilleen samankokoisia, joten kyse oli vain siitä, kummalla olisi parempi viinapää, ja juuri sen he ilmeisesti halusivatkin selvittää. Ron ei enää jaksanut yrittää käsittää syytä siihen. Totta kai Malfoy oli kusipää, mutta juuri sen vuoksi häneen ei olisi kannattanut tuhlata niin paljon aikaa ja vaivaa. Harrylla oli asiasta kuitenkin pakkomielle, joka ei seurannut minkäänlaista järjen ääntä, ja Malfoy oli aivan yhtä omistautunut Harryn päihittämiselle.
”Minä en ole yhtään humalasssa”, Malfoy sanoi jälleen yhtä lasillista pidellessään ja paljasti väitteensä saman tien valheeksi. Hän ei sammaltanut, ei vielä, mutta puhui tavallista hitaammin ja painotti sanoja omituisesti.
”Minä olen ehkä vähän”, Harry myönsi ennen kuin kippasi lasillisen kurkkuunsa. ”Se on aika hauskaa.”
”Hauskaa?”
”Joo. Hauskaa... Tiedätkö mitä?” Harry tuijotti Malfoyta hiukan tokkuraisesti. Hän räpytteli silmiään hyvin harvakseltaan eivätkä ne juuri liikkuneet. Ron sai hyvän käsityksen siitä, mitä tarkoitettiin sanomalla, että silmät seisoivat päässä.
”No kerro”, Malfoy sanoi.
”Haluan purra nenääsi.”
Ron irvisti ja vilkaisi Crabbeen, joka teki samalla tavalla. Vaikutti selvältä, että tästä eteenpäin tilanteet muuttuisivat kiusallisemmiksi katsoa.
Malfoy hihitti. ”Se sopii. Jos minä saan purra sinun nenääsi.”
”Joo.”
Harry päätti toteuttaa aikomuksensa saman tien ja konttasi Malfoyn luo, ehkä siksi ettei tuntenut enää pystyvänsä kävelemään tai sitten siksi, että tuntui turhalta nousta ylös niin lyhyen matkan vuoksi. Hän syöksähti kohti Malfoyn nenää, mutta Malfoy nykäisi päänsä sivuun ja sai Harryn menettämään tasapainonsa ja romahtamaan tämän syliin. Se sai molemmat puhkeamaan hillittömään nauruun, joka ei ollut lakata millään.
Ron ei osannut kuin tuijottaa täysin oudoksi muuttuneita tapahtumia, jotka olivat kuin unesta. Harry puraisi Malfoyta polvesta ja Malfoy haroi hänen hiuksiaan yrittäen nykiä hänet pystyyn. Seurasi kömpelö tappelu, jota käytiin naurunkiherryksen lomassa. Se pakotti Crabben siirtämään pullot syrjemmälle.
”Mekin tarvitsisimme ryyppyä”, Crabbe mutisi puoliääneen.
”Tai muistiloitsua”, Ron vastasi.
Crabbe nyökkäsi. Jossakin vaiheessa pureminen oli muuttunut imemiseksi eikä kumpikaan lattialla kieriskelijöistä enää kuulostanut vihaiselta.
”Mitä... mitä snä teet, Potra – Potta...?” Malfoy kysyi laiskemmaksi käyvällä äänellä.
”Teen – oivallu-ks-sia.” Harry äänsi korostetun huolellisesti ollakseen sekaantumatta sanoissa. ”Käsitin, että haluan vain teddä... tehdä shinuun vaik-kutuks-en.”
Malfoy hymähti jotakin, mikä kuulosti myöntävältä. ”Minä tiedän hyvän jutun... Mennään katosmaan tähtiä!”
”Joo!”
”Ei”, Ron sanoi. Mutta hänellä ja Crabbella ei ollut menestystä ystäviensä suostuttelemisessa, sillä he olivat humalaisen itsepintaisia ja vaativat välttämättä, että saisivat tahtonsa läpi. He onnistuivat myös pääsemään ylös lattialta toisiinsa tukeutuen ja astuivat käytävään pysähtyen joka askeleen jälkeen imeskelemään toistensa kauloja. Ilmiselvästi he olivat matkalla tähtitorniin.
”Antaa Voron kerätä heidät”, Crabbe ehdotti.
Se oli hyvin houkutteleva ehdotus. Ron voisi hyvin livahtaa tupaansa käyttäen Harryn näkymättömyysviittaa, ja jos Voro saisi Harryn sekä Malfoyn kiinni kännissä ja suutelemassa, sillä olisi seurauksia, jotka pakottaisivat heidät järkevöitymään. Joskus ongelma oli sitä luokkaa, että se vaati shokkihoitoa.
Jos Voro ei löytäisi heitä, he päätyisivät luultavasti melko intiimiin tilanteeseen, mutta tuskin mihinkään täysin katastrofaaliseen. Ron arveli, ettei kummallakaan enää seisoisi – ja heti sitä ajateltuaan hän toivoi, ettei se olisi tullut hänen mieleensä.
”Varo”, Malfoy sanoi Harrylle aivan liian myöhään. He kompastuivat portaisiin ja lähtivät sitten sitkeästi niitä ylöspäin konttaamalla.
”Crabbe”, Ron sanoi. ”Osaatko muistiloitsun?”
”Joo.”
Ron katsoi kaapujen alta vilkkuvia kengänpohjia, jotka nousivat hitaasti yhä ylemmäs kohti tähtitornia. ”Minä haluan sellaisen.”
”Minäkin.”
”Kai tämän pitäisi olla turvallista, jos hoidat pullot ja lasit pois?”
Crabbe keräsi ne Malfoyn laukkuun, jonka otti kantaakseen, ja veti esiin taikasauvansa.
Harvinaisen syvän yhteisymmärryksen vallassa Ron ja Crabbe taikoivat toisiinsa muistiloitsun. Sen jälkeen he mottasivat toisiaan naamaan, vaihtoivat muutamia herjoja ja hiipivät tupiinsa nukkumaan.
