Prinsessa Lily Onni | Lily/James, (Lily/Severus), Sallittu

[Marlene McKinnon]

Ficin nimi: Prinsessa Lily Onni
Kirjoittaja: Marlene McKinnon
Ikäraja: S
Paritus: Lily/James, (Lily/Severus)
Yhteenveto: Lily on niin onnellinen.
A/N:  Toinen ficcini kahden vuoden tauon jälkeen. Ajattelin tuota lopussa mainittua valokuvaa. Ajattelin myös, että ärsyttävää, kun Lily/James ei enää ole niin onnellinen ja ihana paritus (vaikka onhan S/L paljon parempi). Tämä on tosi nopeatahtinen ficci, ja loppu jättää tarkoituksella jotain lukijan oman mielikuvituksen varaan. Nimen keksi Rowena, suurkiitos hänelle, tykkään kovasti!



Lily oli onnellinen. Oli oikeasti, tietenkin oli. Olihan hänen hääpäivänsä aamu. Lily oli menossa naimisiin upean miehen kanssa. Täydellisen. James oli Lilylle paras ja James oli Lilylle rakas. Lilyn oma prinssi Filip, josta Lily oli kovasti unelmoinut jo 7-vuotiaana katsellessaan videolta Prinsessa Ruususta yhä uudestaan ja uudestaan.

Petunia taas oli aina haaveillut Peter Panin kaltaisesta miehestä. Petunian haaveet olivat kuitenkin menneet rikki ja poikki. Lilyn omat toteutuneet. Lily oli onnellinen, mutta pahoillaan Petunian puolesta. Siskon avioliitto oli onneton. Vernon vaati Petunialta aivan liikaa, eikä tahtonut siskosten pitävän yhteyttä toisiinsa. Vernon oli saanut Petunian pelkäämään Lilyä. Eikä Lily ollut vieläkään ymmärtää, miten.

Lily huokaisi. Petunia ansaitsisi jotain paljon parempaa. Lily ansaitsisi Petunian läsnäolon häissään. Se kruunaisi Lilyn onnen.


***

Lily ja James astelivat kohti vihkijänoitaa. Lily vilkuili sivuilleen. Petunian lisäksi puuttui yksi toinenkin Lilyn kutsuma vieras. Severus. Severuskin, kuten Petunia, oli ollut Lilylle joskus niin tärkeä. Ja oli edelleen, sillä eiväthän tärkeät ihmiset menetä merkitystään, vaikka eivät enää fyysisesti läsnä olisikaan.

Lily ei ollut yllättynyt siitä, ettei Severus ollut paikalla. Lily oli ollut niin julma tätä kohtaan. Hänen oli ollut pakko. Ei Severus olisi muuten ymmärtänyt, ettei Lily voisi koskaan Severusta rakastaa niin kuin Severus häntä. Lily rakasti kyllä, mutta ei sillä tavalla. Ei sillä tavalla kuin Jamesia. Eikä sillä tavalla kuin tätä lasta, jota hän odotti, odotti onnellisena. Vaan omalla, erilaisella tavalla, Lily Severusta rakasti.

Petuniakin saisi lapsen. Lily toivoi, että heidän lapsistaan vielä joskus voisi tulla ystävykset. Lily toivoi myös Severuksen anteeksiantoa, ja että Severus voisi joskus olla onnellinen hänen puolestaan. Sitten Lily voisi olla onnellinen Severuksen puolesta.


***

Lily ja James olivat vaimo ja mies! Lily oli onnellinen. James oli myös, hänen kasvoistaan paistoi onni. Lily jo niin odotti, että hän vielä joskus osaisi lukea kaiken Jamesin kasvoilta, pienimmästäkin ilmeestä.

Sirius heidän vieressään oli onnellinen myös. Otti onnitteluja vastaan hänkin ja puheli kuin olisi Lilyn ja Jamesin saattanut yhteen. Vaikka ei ollut. Ihan itse toisensa olivat Lily ja James löytäneet. Lilystä oli kuitenkin ihanaa, että Sirius pystyi olemaan niin selvästi ja aidosti onnellinen heidän onnestaan. Kunpa kaikki voisivat.


***

Seuraavana aamuna Lily heräsi Jamesin kainalosta. He olivat naimisissa! James oli Lilyn ja Lily Jamesin! Ihastuttavan ihanaa! Ihastuttavan ihana Lilystä oli myös se valokuva, joka kirjekuoressa oli ilmestynyt hänen yöpöydälleen (Lilyn omalle, Lilyn ja Jamesin omassa ja yhteisessä kodissa!). Valokuvassa hymyilivät James, Sirius ja Lily, niin onnellisina että Lilyä alkoi itkettää.

Onnellista oli sekin, että Lilyltä jäi huomaamatta kuoressa (joka lensi vain roskikseen) ollut kirje Severukselta, joka ei ollut onnellinen.

[Rowena]

Tämä ficci on niin ärsyttävä, että alan melkein inhota onnellisuutta! Ja on tietenkin ehdottoman hyvä asia, että kirjoitettu sana pystyy vaikuttamaan lukijan tunteisiin siinä määrin, että syntyy tunne ärtymyksestä. Oikeasti - jo tuo A/N-teksti alkaa ärsyttää . Siis varsinkin, kun tiesin jo etukäteen, millainen tämä ficci on.

Lily on tässä varmaankin juuri sellainen, millaiseksi Rowling on halunnut lukijoidensa hänet ajattelevan, naiivi ja herttainen, mutta tuhottoman myrkyllinen. Ja juurikin huomaamattaan ja tahtomattaan. Lily itse toki uskoo olevansa oikein mukava ja reilu. Värikkäät ja osin satumaiset sanavalinnat tukevat Lilyn lapsenkaltaisuutta ja kykyä haltioitua asiasta kuin asiasta (esim. yöpöydästä). Se on tietenkin hyvä kyky, mutta sinun Lilylläsi keittää tässä vähän yli yli yli, koska hän haltioituu lähinnä omasta erinomaisuudestaan. Hoh, miten korni lause on tuo, että Lily rakastaa Severusta omalla tavallaan. Lilylla on oma tapa rakastaa? Auts. Varmasti Severusta lohduttaisi tietää, että häntä rakastetaan Lilyn tavalla.

Ihana lause:
Lily jo niin odotti, että hän vielä joskus osaisi lukea kaiken Jamesin kasvoilta, pienimmästäkin ilmeestä.

Kiitos tästä taiten kirjoitetusta ficistä <3! Toivottavasti ehdit siellä Saksassakin kirjoitella edes vähän, niin ei kaunis kielemme katoa muististasi. Puss-puss!

[Marlene McKinnon]

Rowena, älä nyt, onhan se nyt ihanaa, jos vain on onnellinen. Mutta on kivaa, että sua ärsyttää! Tosi positiivista. Tämän piti alun perin ihan oikeasti olla silleen epä-ärsyttävällä tavalla onnellinen, mutten mä pystynyt siihen. En sitten millään. Oli kivempaa kirjoittaa ärsyttävästi!

Mielenkiintoista, että sun mielestä Lilyn on tässä sellainen, kun Rowling on tarkoittanut. Voihan se toki niinkin ajatella. Kiitos kommentista <3.

[Hp-fani4EveR]

Ensin meinasin lähteä kommentoimatta, mutta päädyin kuitenkin siihen että kommentti kuin kommentti piristää päivää
Tää oli oikeesi tosi sulonen. toi jäi vaan jotenki toi kirje juttu vaivaamaan.

[Miz]

Voiku oli ihana, kirje juttu jäi vaivaamaan muakin.. MUT IHANA!!

[Naava]

Hmm... Ihanaa.
Olen ihan pehmolla tuulella, yritän nyt kuitenkin ryhdistäytyä ja kommentoida jotain järkevää..

Lily on jotenkin ihanan naiivi, meinasin jo laittaa 'naiivi lapsi'. Onkohan kaikki morsiamet tuollaisia?

Tuo Lilyn tapa olla vaarallinen, ilman, että hän tajuaa sitä itse, on hellyyttävä. Toisaalta, taustalla pyörivä musiikki alkaa jo pikkuhiljaa pehmyttää muutenkin sahajauhoja täynnä olevat aivoni kermavaahdolla..

Rakastin itse ficciä, ihuna. En ossoo nyt. Kirjotan sulle myöhemmin sellasen kilometrikomman..

[Marlene McKinnon]

Hp-fani4EveR, olen tosi iloinen siitä, että päätit kuitenkin kommentoida! On aina kiva tietää, että joku on lukenut. Suloinen? Mielenkiintoista. Kirjejutun on tarkoituskin jäädä vaivaamaan ! Kiitos, kun kommentoit.

Miz, kiitos paljon kommentistasi!

Naava, joo, Lily on tässä vähän... tuollainen... Lily on ainakin tuollainen morsian! Ihan toivottavaa olisi, että kaikki morsiamet olisivat onnellisia, mutta voisivat myös olla vähän järkevämpiä kuin Lily. Ihanaa, että tykkäät! Kiitän kommentista kovasti.

[Tiara]

Etsin jotain söpöä luettavaa kun mieli on maassa ja sitten löysin tämän.
Ihana! Tuossa kohdassa, missä Lily toivoi että Harrysta ja Dudleysta tulisi joskus ystävät, meinasi jostain syystä tulla kyyneleet silmiin.
Lisää tällaisia!

[Marlene McKinnon]

Tiara, kiva, että päädyit tähän minun ficciini. Ja kiva, että kommentoit. Kiitos! Eipä tainnut tuo Lilyn toive ihan toteutua.