Nimi: Kuun Valon paisteessa
Kirjoittaja: Mirenze
Fandom: Taru sormusten herrasta
Henkilöt:Legolas Greenleaf/Aragorn
Lajityyppi: tunnustustamista, romantiikka
Ikärajavaroitus: K-11
fandom: Taru Sormusten Herrasta
Vastuuvapaus: Minä en omista kumpaakaan näistä komeista miehistä, He kuuluvat Peter JAcksonille. Mutta halusin kirjotella lempi hahmoistani jotain romanttista
Varoitukset: eikait muuta kun et homo pussailuu?
Kertokaahan, mitä pidätte, tästä.
Mirenzee
Prinssi Legolas GreenLeaf lähti linnan ulkopuolella olevaan metsään, tapansa mukaan siellä miettien aina asioita ja kaikkea muuta . Metsän rauhassa oleskelemaan että saisi välillä rauhaa ja aikaa itsellensä,siinä hipsittii kevyin askelin valkoinen kaapu yllään ja hopea Tiara päänsä päällä, siinä astellessa läheiseen lampeen katsellen peili kuvaansa , siten välillä tähtösiä jotka tuikkivat taivaalla ja kuuta mollotttavaa . Siinä kuunvalossa ruvettiin runoilemaan jotain kaunista Sindra kielellään.
Sillä välin Aragorn kuuli jostakin kaukaa puhetta, vai mitä se oli? hän ei saanut selvää sillä ääni oli liian kaukana.. Aragorn ajatteli ottaa asiasta selvää.. sillä hän seisoi linnan suussa, koska oli menossa juuri tapaamaan legolasta . Pian Aragon lähtikin tallustelemaan ääntä kohti.
Aragorn oli edennyt jo jonkin matkaa kunnes huomasi lammen reunalla haltijan tai ihmisen . Aragorn huomasin että se lampeella olevan ihminen olikin hänen hyvä ystävänsä legolas ja Aragon mietti itsekseen ”Ah legolas komea mies minkä tiedän ja kuuma pakkaus ah ja Hänen kauniit vaaleat hiuksensa jotka kimaltelivat kuun tai auringon valossa ja haluasin palavasti nähdä hänet lähempää..”.
Legolas oli niin hyvin keskittynyt , eikä huomannut kenenkään kurkkivan häntä . Lopetettua runon alettiin taas tekemään veteen kuvioita samalla sitten siirettiin katse tähtiin, ja heitettiin vettä taivaalle. Vesi pisarat menivät moneen pieneen osaan kimmaltaen hetken kunnes pisarat tippuivat hiljalleen, kuin pienet helmet maahan.
Nyt Aragorn oli hipsinyt aivan hänen selkänsä taakse, ihmetteli miten Legolas ei vielläkään ollut huomannut häntä.. noh olihan aragon kyllä aika hiljaa ja huomaamaton siinä.. ja Aragon siinä sitten ajatteli istahtaa Legolaksen viereen.
Siinä käännytii hissuksiin katsomaan .sillä Legolas näki varjon lähestyvän ja huomaten siinä ihmisen ei kenet tahansa vaan komean Aragornin! hitaasti Legolas kääntyi katsomaan paikalle ullutta Aragornia ja sanoi toiselle ” Hei ! Aragon” Legolas sanoi miehelle ja lisäsi hymyn toiselle. ”Hei Legolas, olin juuri menossa tapaamaan sinua linnaasi kunnes kuulin täältä metsästä kaunista ääntäsi ja runoutta” Aragon sanoi ja hymyili hatija prinssille laittaen kätensä toisen olka päälle.
Legolas hymyili kun toinen puhui niin kauniisti ja tunsi sisällään lämmön,joka riehuu kuin liekki suuressa nuotiossa joka nostatti toista kohtaan suuriakin tunteita.
”olet niin lumoavan kaunis…” Aragorn kuiskasi Legolaksen korvaan ja ihasteli hänen kauneuttaan.
Legolaksen vaaleat pitkät hiukset jotka olivat avoinna tuuli tuulessa hiljalleen ja Legolas siinä vähän punastui toisen sanoista. Hän ei keksinyt mitään sanottavaa joten tyytyi vain hymyilemäään Aragornille.
”Mitä sinä täällä yksin puuhastelet?” argon kysähti toiselta ja katsoi kysyvästi haltija miekkosta.
”noo tulin tänne miettimään asioita ja olemaan hetken rauhassa” legolas vastasi
”no mä kai taidan jättää sut tänne miettimään asioita josset halua seuraa?” aragoon kysähti ja nousi seisomaan,mutta tunsi kädessään legolaksen kädet jotka veti tämän takaisin istumaan ”Ei älä mee,kaipaan seuraa juuri nyt..” legopas sanoi hiljaa ja katsoi hyvin tummilla silmillää Miestä.
”okei kyllä mä jään sun seuraan kun noin söpösti pyydät” Aragon sanoi ja hymyili Legolakselle yhä edelleen legolas piteli Aragornia käsistä ja he siinä istuivat vastakkain hiljaa ja katsoen toisiaan syvälle silmiin.
”aragon mi-minä rakastan sinua!” legolas sai sanottua tunteensa miehelle hiljaa ja piteli tiukemin toisen käsistä kiinni.
Aragornin suu varmaankin loksahti puolimetriä auki kun kuuli Legolaksen tunnustavan rakkauttaan häntä kohtaan . Aragon mietti En koskaan olisi uskonut että sellainen päiväkin tulisi kun Legolas haluaa oikeasti olla kanssani enemmän kuin ystävänä. ”minäkin rakastan simua Legolas” Aragon sanoi ja laittoi kätensä Legolaksen poskelle ja silitti tätä katsoen syvälle silmiin tuota.
Legolas tunsi kuin olisi jähmettynyt siihen paikkaan ja tunteen palonsa roihusi sisällään kiivasti kuin villit hevoset rantahietikolla preerialla.
”entä vaimosi arwen?” legolas kysyi varovaisesti ja katsoi toisen reaktiota.
”äh ei siitä tullut mitään hän oli lopuksi kauhea akka joten jätin hänet koska rakastan sinua ja vain sinua legolas” aragon sanoi toiselle ja meni toista lähemmäs ja edelleen toista hellästi poskesta silitteli ja antoi suudelman ja legolas vastasi Aragornin suudelmaan ja Legolakselta vieri silmistään onnen kyyneleet kuinka onnellinenkaan hän onkaan juuri nyt ja olla lähellä rakastamaansa miestä Aragornia.
Aragorn veti Legolasta lähemmäksi.. silloin vasta legolas oikeasti tajusin,että Aragorn tarkoitti mitä sanoi.. Hän oikeasti piti Legolaksesta ja aidosti.. Sen tajuttua Legolakselle tuli paljon helpottuneempi olo ja painautui lähemmäksi Aragornia
Legolas hymyili toiselle, ja oli yhä toisen lähellä ja molemmat katsoivat kuuta ja sitten taas toisiaan silmiin, ja kuinka onnelliseksi he tunsivat itsensä. sillä kun on joku josta pitää todella paljon on tässä näin juuri nyt lähellä "en ole ennen tuntenut itseäni näin onnelliseksi kuin ole juuri nyt" legolas sanoi ja katsoi onnellisesti Aragornia ilon kyyneleet vierien silmiin legolaksen silmiin hänen kyyneleensä olivat kuin pienen pieniä helmejä. siinä Aragornillakin pulppusi tunteet ja hänkin kyynelehti ilosta ja työnsi toisen Hiljaa ruohoa vasten makaamaan selälleen, siinä Aragon hivuttautui itsenä legolaksen päälle ja suuteli tuota rakastamaa miestä antaumuksella rakkauden kiihkosta. ”Rakastan sinua niin paljon. en voisi olä hetkeäkään sinusta erossa,sillä sydämmeni särkyy jos joudun olemaan liian kauan luotasi pois” Legolas sanoi hiljaa suudelman välistä. Aragon kuunteli haltija miekkosen sanat ja sanoi ” en minkään voi olla sinusta erossa,olen kanssasi elämäni loppuun asti ja olen aina mukana sydämessäsi jos kuolen pois” Aragon sanoi sillä hän on tavallinen ihminen ja kuolevainen.
”jos sinä kuolet , niin minäkin kuolen ja olemme yhdessä ikuisesti. siellä taivaan valtakunnan pilvi linnoissa” Legolas sanoi toiselle ja jatkoi suudelmaa. Molemmat olivat siinä lammen lähettyvillä ja kuun paisteessa toisissaan kiinni, onnellisena ja rakastuneina ja puissa tuuli pienesti ja puun lehdet kahisivat tuulessa ,kuin luoden yöstä tunnelmaa ja melodiaa.[/b]