// Alaotsikko: K-11, draama, huumori
Nimi: 3 kohtaamista, joita Blaise ei unohda
Kirjoittaja: Luci
Ikäraja: K-11
Henkilöt: Blaise Zabini, Murjottava Myrtti, Minerva McGarmiwa, Harry Potter, Chris Zabini (maininnan tasolla myös Draco ja Theodore)
Tyyli: Draama, huumori, slash
Vastuunvapaus: Henkilöt kuuluvat Rowlingille, paitsi Chris, joka kuuluu minulle. Tylypahka on myös Rowlingin.
Sanamäärä: 207 + 158 + 236 = 601
A/N: Halusin kirjoittaa Blaisesta ja päädyin tällaiseen ratkaisuun. Ensimmäisessä ficletissä hän on siis 15-vuotias, toisessa 17-vuotias ja kolmannessa parikymppinen. En ole ennen kirjoittanut Blaisesta, tämä oli ihan mukava kokemus. Fic siis osallistuu 3 kertaa, kun... II –haasteeseen.
3 kohtaamista, joita Blaise ei unohda
Murjottava Myrtti:
Tuhannet erisävyiset kaakelit koristavat suurta kylpyhuonetta, niin suurta, että pelkkä kylpyamme täyttää uima-altaan mitat. Kultaiset hanat ympäröivät ammeen reunoja säännöllisen välimatkan välein.
”Vau.” Huokaan, pelkästään tämä kylpyhuone on jo tarpeeksi hyvä syy himoita valvojaoppilaan virkaa. Tai valvojaoppilasta parhaaksi ystäväkseen.
Hipelöin kultaisia hanoja ja väännän niitä satunnaisesti päälle, joistakin tulee vaaleanpunaista vaahtoa, toisista turkoosia ja jotkut syöksevät saippuakuplia ilmoille. Raikas kukkainen tuoksu pääsee vaahdon mukana ilmoille. Heitän paitani läheiselle penkille ja noudan naulakosta suuren, pehmeän pyyhkeen. Riisun viimeisetkin vaatekappaleeni ja pulahdan lämpimään kylpyveteen.
Rentoutan lihakseni ja suljen silmäni, lämmin vesi hyväilee jäseniäni. Oli hyvä idea tulla tänne yksin, Dracon kanssa en voisi rentoutua näin.
”Edes Harry ei ole noin komea,” tytön ääni hihittelee vieressäni. Avaan silmäni ja meinaan säikähtää hengiltä, nuori aave leijuu vierelläni.
”Kuka olet? Kauanko olet ollut siinä?” Kysyn kauhuissani, olenhan alasti.
”Olen Murjottava Myrtti, tyttöjen oma vessakummitus,” aave sanoo ripaus ylpeyttä äänessään, ”ja olin täällä jo tullessasi. On se kumma, kun kaikki pojat reagoivat minuun noin!”
En viitsi enää peitellä itseäni, onhan tuo perverssi tyttö jo nähnyt kaiken. Ryntään suorinta tietä vaatteideni luokse ja vedän ne kostean vartaloni ylle. Myrtti seuraa minua koko matkan ovelle, mutta jättää minut onneksi rauhaan käytävälle päästyäni. Tästä en kyllä kerro kenellekään.
Minerva McGarmiwa:
”Hei Blaise, kokeillaanko vesihiihtoa?”
”Eikö me voitaisi ottaa aurinkoa perinteisellä tyylillä? En oikein luota noihin jästien keksintöihin...”
”Kiltti? Jos sä tuut nyt mun kanssa vesihiihtämään, mä lupaan, etten enää ota sun luutaa ilman lupaa.”
”Okei Chris, mennään sitten,” huokaan syvään. Chris on useimmiten ihan kiva, mutta vain yhdenkin vuoden ikäerosta johtuen meidän kiinnostuksen kohteemme ovat usein melko erilaisia.
Kuuma hiekka polttelee ikävästi jalkapohjia, joten kipitämme hiekka pöllyten vesirajaan.
Vaikka vesiurheilukoju on lähes toisella puolella rantaa, matka sujuu vauhdikkaasti jutellen ja meressä riehuen. Nousen ylös pinnan alta ja korvia särkevä kiljunta täyttää tärykalvoni. Jostain syystä Chris näyttää vain huvittuneelta. Käännyn äänen suuntaan, enkä voi olla nauramatta.
Varmasti tiukkapipoisin koskaan tapaamani henkilö, professori McGarmiwa istuu veneen perässä vedettävän suuren renkaan päällä ja huutaa.
Merisairaan näköinen professori kapuaa renkaalta mereen ja jatkaa matkaansa kohti rantaa.
”Blaise ja Chris Zabini,” professori sanoo. Vanha tuttu auktoriteetti puuttuu äänestä, josta kuultaa läpi noloja tunteita, ”miellyttävää tavata teidät näissä kesäisissä merkeissä.”
Harry Potter:
Musiikki velloo korviini ja vartaloni liikkuu sulavasti sen tahdissa. Painan silmäni kiinni ja annan musiikin viedä minut maailmaansa. Tanssiminen on yksi lempi asioistani, mutten kuitenkaan tee sitä selvinpäin. Kappaleen vaihtuessa suuntaan jälleen baaritiskille tilaamaan uutta juomaa:
”Vodka Redbull, kiitos.”
Kaadan juomani kurkkuun ja suuntaan askeleeni takaisin tanssilattialle.
”Blaise Zabini, moi!” Etäisesti tutun oloinen mies tervehtii melko tuttavallisesti, vaikka en edes muista tavanneeni häntä koskaan aijemmin.
”Öö, tunnenko mä sut?”
”Perus luihuinen, tyhmä kuin pönttö, ei edes muista vanhoja luokkatovereitaan,” mies naurahtaa.
Yritän näyttää tyyneltä, vaikka tilanne on melko ahistava, minulla ei ole hajuakaan miehen henkilöllisyydestä.
”Menen tiskille,” mutisen ja vaellan mietteliäänä baaritiskille.
”Voinko tarjota sulle juoman?” Tuttu ääni kysyy, tiedän katsomattakin, kuka vieressäni istuu.
”Tequila,” vastaan, eikä aikaakaan kun shotti, lime ja suolasirotin ovat ilmestyneet kuin taikaiskusta nenäni eteen. Taikaiskusta hyvinkin.
”Ettäs kehtaat taikoa täpötäydessä yökerhossa, mikä on tupaten täynnä jästejä, herra...”
”Potter, herra Potter,” miehen lausuman nimen kuultuani katseeni rävähtää auki ja tuijotan miehen kasvoja suunnattomalla mielenkiinnolla.
”Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää: Harry Potter homobaarissa!”
”Voisin sanoa samaa eräästä Blaisesta!” Potter naurahtaa jälleen.
”Mieti, kuinka pieni prosentuaalinen mahdollisuus tällekin kohtaamiselle on!” Huudahdan, ei voi olla totta, että Potter on Dracon ja Theon lisäksi ainoa velho, kenet olen tavannut koulun loputtua.
”Eihän tämä olekaan sattumaa, tämä on kohtalo,” Potter sanoo ja vinkkaa silmäänsä, eikä aikaakaan, kun mies on jo kadonnut tanssin pyörteisiin.
