Huutaisi kaikille häpeästä || Hermione/Pansy, S, draama

[Arte]

Nimi: Huutaisi kaikille häpeästä
Kirjoittanut: Arte
Betannut: Picca
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Pansy
Tyyli: draamaa, surullisuutta, tunteita

Osallistuu: Kulisseissa: Mitä tapahtuu PP'n kohtauksessa, jossa Hermione pakenee Ronin ilkeyttä muodonmuutostunnin jälkeen tyttöjen vessaan? , FF-100 sanalla 043. Neliö, OTP10

A/N Tekstejä, jotka on aloitettu iät ja ajat sitten, mutta saatu sitten hetken huumassa valmiiksi. Tästä tuli kovin erilainen kuin alun perin ajattelin, mutta tämä toteutustapa on paljon mielenkiintoisempi ja lukijalle haastavampi kuin edeltäjänsä. Siksi olenkin ehkä vähän hermostunut, millaisen vastaanoton tämä saa. Pidän tekstistä kovasti itse mutta toivon, ettei se anna liikaa omaa tulkinnanvaraa ts. lukija ei hämmenny liiaksi, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu.

Kommentit olisivat hienoja erityisesti tämän tekstin kanssa, koska haluaisin palautetta siitä, millainen teksti tämä teidän mielestänne on.


Huutaisi kaikille häpeästä

Ronin hampaat oli työnnetty ilkeän näköisesti alahuulen päälle ja käsi kohotettu korkeuksiin pojan hyppiessä tuolilla ja koettaessa matkia Hermionea parhaansa mukaan. Lavender ja Parvati ulvoivat naurusta.

Hermionen kädet tärisivät ja hän tunsi hallitsemattomien nyyhkäysten täyttävän rintakehänsä. Miten Ron saattoi! Kuinka tämä kehtasi tehdä hänestä pilaa... Hän tunsi poskiensa punehtuvan muistaessaan oman pilkallisen naurunsa Ronin ylikasvaneille kulmakarvoille, silmät kirkastuivat entisestään.

Mutta silti...!

Kello soi tunnin päättymiseksi. Hermione ponkaisi ylös, kaappasi laukkunsa nopeasti olkapäälleen välittämättä pöydällä lojuvista tavaroistaan ja ryntäsi ulos luokasta ennen kuin muut olivat ehtineet reagoida äkilliseen kellonsoittoon. Kenkien terävät lyönnit vasten kivilattiaa kaikuivat hänen ympärillään ja oli vaikeaa keskittyä, kun näkökenttä sumeni ja luokkatovereiden äänet kaikuivat korvissa. Hermione suuntasi kerrosta alempana sijaitsevaan tyttöjen vessaan, heittäytyi ensimmäiseen vessakoppiin ja puhkesi katkeraan itkuun.

*

Pansy istui pöntönkannen päällä ja kuunteli lähestyviä juoksuaskelia. Ne tömisivät käytävässä, ja pian ovi riuhtaistiin auki ja joku ryntäsi sisään. Kuului kova paukahdus, kun ovi iskettiin kiinni, ja sitten alkoi sydäntä raastava nyyhkytys. Pansy kohotti hieman kulmiaan. Kallisti päätään ja katsahti viereiseen valkeaan seinään, johon oli raapustettu ikitarttuvalla musteella typeriä lauseenpätkiä menneistä ajatuksista.

Kuka?

Hän nousi hiljaa pystyyn ja kuunteli. Nyyhkytys oli katkonaista ja nikottelevaa, pidäteltyä surua, joka patoutui rintaan ja purkautui sitten hallitsemattomina ryöppyinä, kun estäminen muuttui mahdottomaksi. Nenää niistettiin vessapaperin palaseen äänekkäästi.

Hän avasi oven hitaasti raolleen, hieman enemmän, kunnes pääsi livahtamaan ulos. Kapean huoneen vastakkaisella puolella seisoivat tuhriintuneet peilit, jotka heijastivat Pansyn ilmeettömät kasvot useaan kertaan. Luihuinen katsoi itseään silmiin pienen hetken verran – poskilla hehkui hailakka puna, silmät olivat tyhjät – ennen kuin antoi kenkiensä vingahtaa ja astahti toisen vessakopin eteen. Nyyhkytys lakkasi heti ja Pansysta tuntui, että itkijä oli työntänyt vessapaperia suuhunsa purutueksi.

Hän laski kätensä ovenkahvalle ja veti. Ovi avautui narahtaen sen verran, että Pansy saattoi nähdä kapeasta raosta sisään. Hän ei avannut suutaan edes silloin, kun tunnisti takkuisen hiuspehkon. Tuijotti vain nyrkkiin puristuneita käsiä ja kyynelten jättämiä rantuja rusottavilla poskilla. Raotti viimein ovea hieman enemmän niin, että saattoi ottaa pienen askeleen eteenpäin. Hänen kaapunsa hipoi Hermionen polvia.

“Mitä sinä haluat.”

Pansy avasi automaattisesti suunsa mutta huomasi, ettei löytänyt mitään sanottavaa. Ei hänen olisi kuulunut seisoa siinä hiljaa katsomassa, suu kiinni ja silmät särkien, katselemassa passiivisena poskille valuvia kyyneliä ja lyötyä olemusta. Oikea asenne olisi ollut huutaa ja pilkata ja ivata, nauraa räkäisesti ja solvata lisää kuraa niskaan, koska sitähän koko tyttö oli, kuraa.

Mutta kuinka hän olisi voinut, kun oli juuri äsken istunut täysin samassa asennossa viereisessä kopissa? Kämmeniin oli painettu syviä kynnenjälkiä, jotka tuntuivat käsiä liikuttaessa. Rinnassa ahdisti möykky, joka ei helpottanut useammallakaan nielaisulla. Kaavun taskussa oli ryttyyn puristettu vessapaperinpala.

*

“Mitä sinä haluat?”

Parkinson seisoi Hermionen edessä hiljaa tuijottaen, käsi ovenkahvalla. Ei sanonut mitään, vaikka Hermione olisi voinut vielä hetki sitten lyödä muodonmuutosesseestään vetoa, että tyttö nauttisi suuresti hänen ahdingostaan. Nauraisi kovaa ja pilkkaisi, huutaisi kaikille häpeästä. Ehkä tämä ei ollut vielä keksinyt tarpeeksi teräviä sanoja haavoittamaan häntä, tai latasi voimiaan. Odotti, ettei hän osaisi olla enää niin varuillaan ennen kuin iskisi.

Hermione puristi käsiään vielä kovempaa nyrkkiin ja painoi silmänsä tiukasti kiinni pakottaakseen kyyneleet pois. Hän ei halunnut olla heikko, ei varsinkaan Parkinsonin edessä. Se ei sopinut hänelle, heikkous oli heikkoutta varsinkin, jos kohde oli jotain niin mitätöntä kuin Ron ja tämän ilveily. Itkeä nyt sellaisen takia, hän oli tyystin menettänyt malttinsa...

Hän olisi halunnut nousta ylös, mennä pesualtaiden luo ja huuhdella kasvonsa kylmällä vedellä. Kiiruhtaa ulos ja esittää normaalia. Mutta Parkinson seisoi hänen edessään, niin lähellä että kaapu kosketti hänen polviaan. Hermionella ei ollut edes tilaa kohottautua eikä hän halunnut kosketusetäisyydelle luihuisen kanssa – ei varsinkaan, kun oli jo valmiiksi heikommassa asemassa.

“Väisty.”

Hermione niiskautti nenäänsä ja nielaisi hikkauksen. Hän vihasi värisevää ääntään.

*

Hermione ei ollut vieläkään kohottanut katsettaan ja kohdannut Pansya. Tyttö  niiskautti nenäänsä ja koetti selvästi tukahduttaa tärisevän kehonsa liikkeet.

“Voithan sinä nousta ja lähteä, jos haluat.”

Pansyn teki mieli hymyillä neutraalille äänensävylleen. Toteamus kuulosti ennemminkin haasteelta, mikä luultavasti oli ihan viisasta. Miksi hän ylipäänsä oli valinnut neutraalin äänensävyn?

*

”Pansy, älä viitsi taas inistä. Ei sinun aina tarvitse valittaa noin paljoa.”

“Ei sinun ole aina pakko kerjätä huomiota, Pansy, on täällä muitakin ihmisiä kuin sinä.”

“Voisitko kerrankin ajatella muitakin kuin itseäsi, voisit edes vähän auttaa.”

“Ota nyt toisetkin huomioon, voi että on rasittavaa, kun käyttäydyt niin stereotyyppisen luihuisen tavoin.”

Mutta kun en minä!

*

Hermione tunsi kiukkua rinnassaan ja ponkaisi pystyyn. Hänen rintakehänsä painautui vasten Parkinsonia, kun luihuinen ei ottanut askeltakaan säilyttääkseen turvallista välimatkaa. Heidän hengityksensä kulkivat vastatahtiin, toisen rintamus ylös, toisen alas. Hermione sinkosi katseensa toisen silmiin ja hänen oli pakko ottaa tukea vessan seinästä säilyttääkseen tasapainonsa ja ollakseen kaatumatta tytön päälle. Ja koko ajan hän näki vain neutraalin, pelottavan passiivisen vastauksen vihreissä silmissä.

Hermione puristi huulensa yhteen ja läväytti kämmenensä vasten Parkinsonin hartiaa. Mutta liike toistettiin peilukuvana ja siinä he seisoivat, kapeassa tilassa, nenät melkein hipoen, sydämenlyönnit kurkussa tykyttäen. Kädet toistensa harteilla. Hermione kavensi silmiään haastavasti ja Parkinson toisti perässä. Nyt liikuttiin jo turvallisemmilla rajoilla, mutta sitten Pansy kallisti päätään hivenen oikealle eikä tarvinnut edes kumartua edemmäs.

*

Pansy pysäytti liikkeensä aivan Hermionen huulia vasten, ei painanut loppuun asti. Hän tunsi Hermionen hengityksen huulillaan, se kulki puuskauksina. Otteet hartioista olivat lujat ja varmat eikä katsekontakti ollut rikkoutunut kuin hetkeksi, kun rohkelikko oli nopeasti vilkaissut lähestyviä huulia. Hermionen silmäkulmissa oli vielä kosteita kyyneliä, ja Pansy kohotti viimein hitaasti sormensa pyydystääkseen yhden talteen. Sitten hän astui askeleen taaksepäin ja painoi sormensa pehmeästi huulilleen.

Hermione tuijotti.

“Minä en sinua pidättele”, Pansy tokaisi ja hymyili toispuoleisesti kuullessaan tutun äänensävyn. “Voit ihan rauhassa vollottaa lisää.”

*

Parkinson oli astunut kauemmas ja Hermione saattoi taas hengittää. Hän tuijotti tyttöä hetken aikaa sanomatta mitään, reagoimatta. Hänen rintaansa sattui ja Ronin sanat vihlaisivat edelleen, mutta toisen läsnäolo hillitsi silmien kirvelyä. Eikä luihuinen edelleenkään näyttänyt aivan täysin omalta itseltään. Hermione ei osannut järjestää ajatuksiaan, tuntui ontolta.

Käytävältä kuului askelia ja Hermione liikahti. Hän pujahti Pansyn ohi pesualtaiden luo katse lattian kaakeleissa ja juoksutti hanasta kylmää vettä kasvoilleen. Ovi avautui voihkaisten ja kevyet askeleet ilmestyivät sisään. Pieni käsi olkapäällä.

“Hermione? Oletko kunnossa?”

Hermione nosti katsettaan peilipintaan ja kohtasi Lunan huolestuneet silmät. Katsoi taakseen huoneeseen. Tyhjyyttä. Hän kääntyi kohti korpinkynttä ja hymyili laimeasti, kyyneleet tuntuivat polttavilta.

[Beelsebutt]

Oh, vau Ootas, luen uusiksi.

Okei, ensinnäkin. Hyvin sidottu canoniin, pointsit siitä! Sekä syy Hermionen itkunpurkaukselle että Lunan läsnäolo selittyvät kirjan tapahtumilla tuossa vaiheessa. Ja ehkä canonista saa haettua vähän perspektiiviä Pansyllekin, vaikka... no, niin. Jos tuon lopun tulkkaa vähän toisin, niin sitten... hmm. Siitä myöhemmin!

Tekniikasta. Mä tykkään noista lyhyistä pätkistä, tähdistä, ne jaksottaa ficciä ja tuo melkein sellaista runomuotoista kuviota tekstiin. Niin ja mikään ei tökkinyt, ei edes pronominin sijasta käytetty tyttö-sana! Mä itseasiassa alan pehmetä tolle tyttö/poika sanan käytölle, huomasin, että tässä ihan viikon sisällä olin käyttänyt sitä itsekin ficissä

Sitten jos jotain nillittämistä. Dialogi oli paikoin liian jäykkää. Toi Hermionen "Väisty, pois tieltäni." oli ponnettoman tuntoinen, olisin itse muotoillut sen ehkä jotenkin "Väisty. Päästä minut!" tai vielä tehokkaammanhan siitä saisi, jos molemmat käskyt hajottaisi omiin reploihin. Tai vain jättää toisen pois. Pansyn muistelmien dialogi oli sen sijaan aika ihanasti väännettyä, varsinkin toi Pansyn loppukaneetti "Mutta kun en minä!" <3

Ja sitten se helmasynti, johon syyllistyn itse kans liian usein: "Hermione tunsi kiukkua rinnassaan ja ponkaisi pystyyn." kun tehokkaampi olisi, vaikkapa: "Hermione kiukustui/suuttui ja ponkaisi pystyyn." Mut mä syytän liiallista englantia, koska rinnastan tän selkeisiin finglismeihin ("She felt anger burst in her chest") Plus mä oon mennyt tässä asiassa niin äärilaitaan, pelkään liikaa, että kohdissa "hän tunsi punan nousevan poskilleen" oon epävarma, voinko sanoa noin x) Mutta tossa kohdassa se (kuulemma) on ok

Sitten tosta juonesta. No toi canonius jo tuli sanottuakin, mutta nää hahmot on muutenkin kovin IC. Hermionen herkkä tilanne saa hänet aluksi vaisummaksi, mutta sitten provosoinnista suuttuneeksi. Pansyn paikallaolon selitys löytyy kursiiveista ja hänen ... mmm, tahtoisin melkein sanoa ystävällisyydelleen mutta sanon kuitenkin epävarmuudelleen saadaan syy siitä samasta kursiivista. Empatiaa, joka kuitenkaan ei mene liian pitkälle tuhotakseen ICyden hahmosta. Esimerkiksi, jos minkäänlaista käsikähmää ei olisi löytynyt, joksi lasken tuon ihkun pysähtyneisyyden, tasapainon tilan, jossa tytöt ovat nenät vastakkain, kädet toistensa harteilla <3 niin olisin ehkä ollut pettynyt. Ja toisaalta, jos suudelma olisi edennyt yhtään pidemmälle, samat sanat

Tässä kohtaa ihkutan myös Pansyn "hymyili toispuoleisesti kuullessaan tutun äänensävyn" -ajatusta <3

Ja sitten toi loppu. Että oliko se kaikki vain Hermionen päässä vai oliko Pansy onnistunut livahtamaan pois. Ensimmäistä tukee ainoastaan toi loppukappale, joka on kyllä kovin vahvantuntuinen, mutta jonka voi helposti ymmärtää toisinkin. Jälkimmäistä puolestaan tukee se, että Pansyn ajatuksia kuvattiin niin paljon, menneisyyttä valotettiin, joten jotenkin Pansy ei tässä tunnu niin kaksiulotteiselta, että olisi vain Hermionen haavekuvaa. Tai sitten Hermionella on tosi hyvät taustatarinat omille päiväunelmilleen

Mä melkeen nyt sanoisin, että Pansy vaan hävisi pois. Joo, mä päätin että uskon kaiken olleen totta


Tästä tuli vähän kilometrikommentti, mutta sä halusit jotain analysoivampaa, niin mä käytin tähän paljon aikaa. Emmä tiedä, onko tää nyt niin analysoivaa, koska subjektiivinen mielipidehän tää pitkälti on. Mutta tämmöistä tällä kertaa minun  päästäni!


Kiitos tästä namipalasta <3
- Bbuttis


// Eipä kestä! Piti päästä vielä sanomaan tuosta lukemisen vaikutuksesta. Mulla on toisinaan hankaluuksia keksiä synonyymejä tai yleensäkään sanoja, jos oon kovin pahasti englanninkielistä kirjallisuutta lukemassa x) Ts. sellaisina aikoina kun on enkkukirja kesken tai uppoutunut enkkuficceihin, kirjoittaminen hidastuu kun joka toisen sanan jälkeen pysähdyn, tuijotan seinää ja haen sanaa

Ja täähän on vaikeutunut entisestään, koska luen pääsääntöisesti enkunkielisiä kirjoja, koska niiden käännökset on pääsääntöisesti niin paskoja, että varmaan aiheuttaisivat vielä enemmän hallaa

[Arte]

Beelsebutt, en oikeasti tiedä, miten kiittää. Sait minut ihan sanattomaksi noin monipuolisella ja tarkoitin kirjoitetulla palautteella, kiitos oikeasti, kun jaksoit valottaa, mitä pääsi tästä kaikesta ajatteli.

Tappelin kovasti tuon mainitsemasi Hermionen repliikin kanssa, koska se ei tuntunut toimivan oikein missään muodossa. Päädyin kommenttisi jälkeen muokkaamaan sitä vielä kerran, nyt se on vain pelkkä "Väisty." Hyvä kuitenkin, että Pansy toimi - hän on minulle yleensäkin varmempi hahmo kuin Hermione. Ja tuo on muuten hyvä huomio tuo finglish. Nyt kun siitä huomautit, niin tuleehan sitä tosiaan aika paljon käytettyä. Tykkään kirjoittaa pehmeästi eivätkä monet suomen napakat termit oikein istu omaan tekstiini. Johtuu varmaan siitäkin, että luen pääasiassa englanniksi, varsinkin ficcejä.

Pyrin usein kirjoittamaan mahdollisimman canonmaista tekstiä, joten olen iloinen, että onnistuin. Pansy on välillä vaikea hahmo tällaisissa tilanteissa, joihin kirjoissa annetaan yleisesti niin erilainen kuva mutta joihin itse on kuitenkin tottunut ajattelemaan erilaisen ajatusmaailman. Ennen tuli helposti kirjoitettua mitä sylki suuhun toi, mutta nykyään osa kirjoittamisen hauskuudesta tuntuu olevan nimenomaan siinä, että hahmot saisi kirjoitettua mahdollisimman uskottavasti. Ihana kuulla, että pidit tuosta läheisyyskohtauksesta - nämä kaksi vetävät toisiaan niin mahtavasti puoleensa, että tekee aina mieli kirjoitta jonkinlaista säpinää.

Innostuin selittämään. Kiitos vielä kerran!

[Julma-Nala]

Tämä oli aikas hieno. Jotenkin monimutkainen, mutta hieno silti.

Propsit muuten siitä, että olet minun mielessäni onnistunut aikaansaamaan kuvan hyvästä femmekirjoittajasta. Minä kun en yleensä femmeä lue, mutta kun näin kirjoittajan, niin päätin uskaltaa. Kun se oli Sallittua ikärajaa kuitenkin, olin vakuuttunut siitä, etten saisi tästä mitään femmevastaisia viboja. Enkä saanutkaan, päinvastoin, saatan uskaltaa lukea enemmänkin

Huomaa, että olet tainnut kirjoittaa Hermansya ennenkin, hyvin olit miettinyt, miten niinkin AU:n parituksen saa selitettyä IC:ksi. SIkäli kun Sallitun ikärajan ficissä voi kovin suuressa roolissa paritus ollakaan, tässä oli kuitenkin kerrottu hyvin. Toisin sanoen Pansyn maine ei mennyt, vaikka hän ehkä hieman epäpansymainen olikin. Sillekin oli kuitenkin selityksensä, voi kun osaisi itsekin kirjoittaa yhtä uskottavasti

Tekstistä huomasi ehkä jotenkuten, että kirjoitat käsittääkseni paljon myös englanniksi, mutta minua se ei oikeastaan häirinnyt. Voi johtua siitä, että olen lukenut viime aikoina niin paljon englantia, että omakin suomeni uhkaa karata. Muutaman kohdan olit kaiketi jo korjannutkin Beelsebuttin kommentoitua. Minusta kohdat toivat tähän enemmänkin tyyliä kuin virheitä. Hiukan oudot sanajärjestykset sun muut antavat vain mukavasti persoonallisuutta, kunhan nyt eivät ole ihan täysin kieliopinvastaisia.

Hermione oli varsin IC, joskin oma kuvani hänestä on paljon negatiivisempi (Pimeyden puolella, kyllä). Tämän ficin Hermione oli itse asiassa paljon IC:mpi kuin omani, koska en kauheasti pidä hahmosta. Pansy kuitenkin korvasi senkin, luihuisista pidän kyllä paljon.

En osaa sanoa mitään niin hienoa, koska Pansyn päänsisäiset jutut kirkuvat vieläkin päässäni "Niin totta!", etenkin tuo Mutta kun en minä!. Joskus tuntuu juuri tuollaiselta.

Kiitos tästä ficistä, avasi silmiäni femmemyönteisemmiksi

~Nala~

// Ah, anteeksi sekaannus, se olikin Slussen, joka kirjoittaa englanniksi Muistin vain, että se alkoi joskus A:lla se nicki

[Arte]

Julma-Nala, on aina hienoa saada anti-femmeilijät lukemaan femmeä. Itse elän femmellä,  se on aina ollut se juttuni, ja ahkerasti koetan saada muutkin näkemään näiden tekstien hienouden. Rohkaisevaa kuulla, että olen siinä jollain tapaa onnistunut. Olen nyt ihan onnesta soikeana, kun tuollaisia kehuja tullaan sanomaan. (:

Tekstistä huomasi ehkä jotenkuten, että kirjoitat käsittääkseni paljon myös englanniksi, mutta minua se ei oikeastaan häirinnyt.

Valitettavasti olet väärässä: en kirjoita englanniksi yhtään. Luen kylläkin - saatoit lukea sen Beelsebuttin vastauksestani ja ajatella vahingossa väärin. Mutta toisinaan kyllä muodostuu liikaa englanninkielisiä lauserakenteita ja se on hyvin harmillista. Tykkään valtavasti lukea enkuksi, mutta se kyllä rokottaa sitten vastaavasti suomea. Minkäs teet, kun suurin osa femmeficeistä on englanniksi. Pitää koettaa kiinnittää huomiota asiaan, jotta kieli olisi enemmän suomalaista. Ei siellä tietääkseni mitään kielioppivirheitä ole ja hassut sanajärjestykset ovat aivan tarkoituksella, mutta kuitenkin.

Hermansy on OTP:ni ja sitä tosiaan on tullut kirjoitettua paljon, joten paritus on minussa aika vahvana. Hienoa, että olen saanut heistä uskottavia! Kiitos kauheasti kommentista.

[Celeporn]

Luen tällä hetkellä kirjoja uudestaan, ihan alusta alkaen. PP ei ole vielä ihan lähiaikoina pääsemässä käsittelyyn, mutta odotan jo innolla sitä kohtaa, johon tämä on tarkoitettu - en nimittäin muista koko juttua kirjasta ollenkaan, mutta tästä kyllä tuli silti minulle nyt canonia. Ihanaa.

Pientä “velttoutta” oli joissain paikoin havaittavissa, mutta en kyllä suoraan sanottuna olisi tajunnut tuota finglishin mahdollisuutta, ellei sitä olisi muissa kommenteissa pointattu. Lisäksi minulla on niin voimakkaat mieltymykset, että arvelin fiilikseni johtuvan ainoastaan siitä, ettei kielenkäyttö ollut juuri sitä minun mieleni mukaista - kieli kuitenkin oli sujuvaa ja hyvin etenevää, kuten sulla nyt yleensäkin.

Useasti vaihtuvat näkökulmat ovat aina vähän kinkkinen ratkaisu, mutta tässä se toimi hirveän hyvin, eikä merkkejä niistä tavallisista sudenkuopista ollut - hahmot olivat selkeästi omia itsejään, eikä lukijalla ollut hämmennystä siitä, että kumman pään sisään nyt katsellaan. Itse olisin kovasti nauttinut ehkä vieläkin selvemmistä eroista, esimerkiksi sanasto ja yleinen vire olisivat voineet olla enemmän vastakkaisia tai jotain, mutta toisaalta olen kyllä hetkittäin hyvinkin rankan alleviivauksen ystävä, joten se ei olisi missään nimessä ollut välttämätöntä, kunhan pohdiskelen.

Rakenne oli todella miellyttävää luettavaa. Olen ficcien myötä mieltynyt tällaiseen pienissä episodeissa tai pätkissä etenevään kerrontaan, ja se toimi tässäkin hyvin. Varsinkin, kun tekstissä ei varsinaisesti tapahdu mitään, niin tämä formaatti pääsee oikeuksiinsa; voidaan keskittyä lyhyesti yhteen pieneen ajatukseen, mutta siitä päästään näppärästi sitten suoraan seuraavaan ilman turhia lässytyksiä. Yleensä en pidä siitä, ettei varsinaisesti ole mitään tarinaa kerrottavana, mutta tässä tunnelmointi ja lyhyt kohtaaminen oli kuvattu sen verran tehokkaasti, että pidin tekstistä.

Ja Pansy oli ihana <3
Mitä enemmän kyseisestä hahmosta luen, sitä enemmän siitä tykkään, mutta se on myös tuonut mukanaan aikamoista nirsoilua - käsitykseni hahmosta on vakiintunut tietynlaiseksi, ja kun kyseessä on kuitenkin varsin kovapintainen tyttö, en oikein pidä mistään turhista nyyhkyilyistä ja liiallisesta pehmeiden puolien korostamisesta. Nyt kuitenkin jopa vessassa itkeminen toimi, ehkä myös osittain siksi, että olit hahmolle sopivaan tapaan jättänyt sen ainoastaan viitteeksi, etkä kertonut siitä liian suoraan.

Hermione ei yleensä kuulu lukulistoilleni, mutta pidin tästä. Kiitoksia.

[Vilna]

Ohhoh. Tosiaan linkkasit tän tekstin, ööh, toissapäivänä ja laitoin tän saman tien mun Kommentoi!! -kirjamerkkeihin, koska hävetti huomata, että oon lukenut tämän tekstin silloin kun tää on ilmestynyt. Jos joku ihminen on hidas kommentoimaan niin se on kyllä minä. Joka tapauksessa täällä ollaan, vain viisi vuotta myöhässä, köh köh.

Oot kyllä varmasti suurin syy siihen, miksi oikeasti edes tykkään Hermansysta ihan semi paljon, koska oon lukenut osapuilleen sun koko tuotannon, sekä Hermansya että muuten. Ennen sitä mä en vain tajunnut yhtään tätä paritusta. Nyt aloin lukemaan tätä tekstiä oikein tarmolla ja innokkaana. Tykkään otsikosta muuten ihan simona ja siitä, että se on suora lainaus tekstistä.

En oo lukenut Pottereita aikoihin uudestaan (suunnitelmassa kuitenkin on!), joten en aluks edes tajunnut, että tää pohjautui canoniin. Hirveä läimäytys kasvoille toi muistutus siitä, että Ron osasi olla tosi ilkeä. :c Kävi sääliksi Hermionea, osin koska oon ollut samankaltaisissa tilanteissa itekin. Musta hahmot oli tosi onnistuneita, sekä Hermione että Pansy. Niiden ajatukset tuntui just niiden ajatuksilta -- oon aina ihaillut sellaisia ficcareita, jotka pystyvät kirjoittamaan näin kivasti ja hyvin, mutta samaan aikaan pitämään hahmoit IC:einä.

En osaa päättää tykkäänkö siitä ratkaisusta, että tää oli jaoteltu tällä lailla osiin. Toisaalta tähdet toi hengähdystaukoa (jos mun pitäisi oikeasti kuvailla tätä ficciä yhdellä sanalla, sanoisin että tää ficci kertoo hengästymisestä #funfact), toisaalta ne napsas aika tiheään lukuflow'n poikki. En kyl tiedä, jos niitä ei olisi ollut niin imo tää teksti ei olis ollut välttämättä niin nautittava. Ota nyt sitten selvää. Tässä oli hirveesti kaikkia hyviä kohtia, mutta mun suosikikseni nousi tää: -- ja solvata lisää kuraa niskaan, koska sitähän koko tyttö oli, kuraa. ♥ Hirveä lause noin, öö, sanomaltaan, mutta hiton hyvin muotoiltu ja sommiteltu!

Kiinnitän kanssa huomiota siihen, miten Hermionen näkökulmista kerrotuissa kohdissa oli Parkinson, mutta Pansyn näkökulmassa Hermione oli yhä Hermione. En tiiä, oliko tällä joku syvempi merkitys, mutta tuntui tosi tarkoituksenmukaiselta, ainakin musta! Mulla on aina vaikeuksia päättää kommenttia, kun tuntuu siltä että haluaisi sanoa vielä jotain, mutta en oikein saa ajatuksia muodostetuksi -- tän tekstin kanssa vielä enemmän kuin yleensä. Tässä oli varmaan jotain juttuja, joita en ihan hiffannut, vaikka yritin, mut kaiken kaikkiaan tosi hieno teksti. Kiitti, kun linkkasit tän mulle! ♥

[Arte]

Celeporn, kiitos kommentista (näin hyvin myöhässä). Ihana kuulla, että tykkäsit, vaikka tekstissä oli monia elementtejä, joista et normaalisti välitä. Pansy on hyvin mielenkiintoinen ja varsin monella tapaa tulkittu hahmo - minäkin tykkään hänestä enemmän sellaisena tietynlaisena koviksena, etenkin nuoruusaikoinaan.

Vilna, vastaan sulle viimein! Kiva että viimein kommentoit, ehkä joskus kommentoit jotain muutakin. (; ♥ Minä luin juuri PP:n uudelleen ja hymyilin tästä kohdasta ohi mennessäni. Tämä ficci nousee aina mieleeni... Hah joo, mun tekstit on yleensä varsin hengästyttäviä! Tykkään itse siitä tyylistä niin paljon etten ole vieläkään kulunut siitä pois, mutta se voi varmaan lukijalle olla välillä tosi työlästä ja raskasta luettavaa, kun teksti menee välillä niin kiihkeästi eteenpäin. Mutta ihana kuulla, että tykkäsit kuitenkin. ^^ Oikein kiva myös, että hoksasit nimillä leikittelyn! Se on tässä melkoista. Kitos kommentista! ♥

[qfeiss]

No niin, kyllä sinä tiedät, miksi olen täällä. Kiitos vinkistä!

Olen oikeastaan sanaton. Luin tämän tänään toisen kerran, kun en ensimmäisen jälkeen oikein osannut sanoa mitään.
Olet oikeassa, tämä tarvitsee ajattelua. (Enkä aio nyt kommentoida tekstiä tai sen muotoa, vaan enemmänkin ideaa, sillä en keskittynyt niinkään tekstiin tätä lukiessani.)

Minun ajatukseni keskittyivät Pansyyn. Ensinnäkin, miksi tyttö on vessassa itkemässä? Kuka tätä kiusaa? Kaikki Luihuiset yhdessä, kuten ficci vihjasi? Ja sitten mielikuvitukseni lähti laukkaamaan, ja minun versiossani Pansylla on syömishäiriö. Jotenkin Pansysta on, fandomin takia varmaankin, muodostunut mielessäni niin vahvan hahmo, että tätä ei kovin moni pääsisi kiusaamaan, paitsi tietenkin hän itse. Vaikka koulukiusaamiseen oli viitattu, niin en päässyt siihen "uhri"-tunnelmaan Pansyn tarinassa, ehkä juurikin siitä syystä miten tämä käyttäytyi. Joten päädyin siihen, että tytön ratkaisu oli näyttää kaikille, olla kaikista kaunein (= hoikin = anoreksia) ja haistattaa kaikille paskan haileet.

Jos oletetaan, että Pansy on todellakin vessassa oksentamisen seurauksena ja häpeää heikkouttaan, mutta samalla ymmärtää sen tunteen, kun heikkouttaan ei saa peiteltyä, niin jotenkin silloin tytön reaktiot tuntuvat minulle oikeilta. Pansy tuntuu minusta nimittäin häilyvän jossain tuomitsevan ja ymmärtäväisen rajamailla, kuin hän kävisi sisäistä kamppailua itse, että mitä hänen pitäisi tuntea Hermionen tilannetta kohtaan...

En saanut kiinni ihan siitä mekaniikasta, että miten tytöt vessakopissa seisoivat...Kädet hartioilla, mutta vain yksi käsi, eikun kaksi kättä, nenät vastakkain... KUINKA pieniä nämä kopit ovat?! Mutta se tunne, mitä tytöt tunsivat välittyi hyvin. Se vihan ja halun sekoitus, missä oikeastaan ehkä haluaisi pussata, mutta ei nyt kyllä TUOTA tyttöä! Tai ehkä sittenkin.

Se kun Pansy ottaa talteen kyyneleen ja painaa sen huulilleen viestii hellyyttä, mutta arvaatkos miksi tässä minun päänsisäisessä tarinassani ei päädytty suudelmaan? Koska Hermione ei edes tiedä, tykkääkö tytöistä, Hermionehan on tässä vain erilaisten tunteiden mylläkässä ja täysin niiden vietävänä. Pansy toisaalta todellakin haluaa suudella ja koska toisen rintoja, maistaa toisen makua. Mikä estää? Miksi astua askel taakse ja vittuilla? Koska hän maistuu oksennukselta. Niin, Jos Pansy on alunalkaenkin vessassa oksentamassa, eikä suinkaan ainoastaan toisten kommenttejen vuoksi ja koulukiusattuna, niin jotenkin hahmoon minusta sopii se, että tämä suojelee kaikelta ja kaikkein eniten omaa yksityisyyttän, kukaan, KUKAAN ei saa tietää hänen heikkoudestaan. Ja mikä on paras puolustus? No tietysti hyökkäys. Ja siksi Pansy vittuilee lopussa Hermionelle, vaikka selkeästi haluaa tätä.

Kyllä, tarvitsee ajattelua ja vaikkakin oma versioni tarinasta on varmasti hyvin toinen, kuin mitä muiden, niin pidän tästä tarinasta. Pidän siitä, miten jotenkin saat näihin (minulle) aina upotettua jotenkin sellaisen ristiriidan, vähän kuin ehkä jopa vahingossa. Niin kuin se raiskaus-vihjekin. Jotenkin tuosta sinun puolihuolimattomasta viattomuudestasi, jonka läpi minä voin kuvitella aika raa'ankin version, tulee se paras anti.

Tykkäsin. Kuten ehkä kommentista huomaa. 

[rimpsessakerpeera]

Kommenttivaihdokkaista iltaa! Miksihän aina erehdyn lukemaan muiden kommentit ennen kuin kirjoitan omani, koska sitten tuntuu aina siltä, että muut sanovat kaikkea hienoa ja itse keskityn epäoleellisuuksiin :'DD

Tykkään kovasti sun kirjotustyylistä. Se on ihanan simppeliä ja helppolukuista, hyvällä tavalla siis, sellaista mukavan soljuvaa ja sujuvaa, missä pysyy hyvin mukana. Rakastan kaikkia omaperäisiä ilmauksia ja yksityiskohtia teksteissä, ja kiinnitän niihin automaattisesti huomiota ja näinkin lyhyehköstä tekstistä löysin montakin:

Kenkien terävät lyönnit vasten kivilattiaa
raapustettu ikitarttuvalla musteella typeriä lauseenpätkiä menneistä ajatuksista.
itkijä oli työntänyt vessapaperia suuhunsa purutueksi
Kämmeniin oli painettu syviä kynnenjälkiä, jotka tuntuivat käsiä liikuttaessa.
Heidän hengityksensä kulkivat vastatahtiin, toisen rintamus ylös, toisen alas.

Tuollaiset pienet asiat tekee tekstistä persoonallista ja kirjoittajansa näköistä ja tuovat siihen syvyyttä, johon on helpompi yrittää samaistuakin. Pitkät kynnet on uponnut monestikin kämmeniin.

Lyhyet pätkät ja vaihtuvat POVit toimi tässä oikein hyvin ja vaihtoja oli helppo seurata. Oli hyvä veto vaihtaa, millä nimellä hahmoja kutsuttiin kummankin kohdalla, toimi hyvin yhtenä erottavana tekijänä. Hermionen POVeissa Parkinson tuki sitä, miten epämiellyttävänä Hermione Pansyn tuntee, koska ei halua edes käyttää tästä ajatuksissaan etunimeä. Kun sitten taas Pansyn POVeissa Hermionea kutsutaan etunimellä, mikä minusta vahvisti sitä jonkin sortin empatiaa, mitä Pansy Hermionea kohti tunsi. Hän ei ollut vain saastainen kuraverinen, jota vihata, vaan joku, joka koki samanlaisia epävarmuuden tunteita kuin hän itsekin. Vaikka sitä ei koskaan kenellekään voisikaan myöntää. Pansy selvästi halusi lohduttaa, mutta en usko hänen kunnolla osaavan, koska ei ole voinut empatiaa harjoittaa kenenkään kanssa, eikä muutenkaan voinut uhrata omaa mainettaan ja ulkokuortaan.

Muutenkin näkee kyllä, että olet kirjoittanut näillä neitosilla paljonkin ja luonut heistä omat versiosi, joista on miellyttävää lukea ja jotka ovat kyllä varsin lähellä canonia. En usko, että Pansy voi olla niin läpeensä ikävä, kuin kirjoissa annetaan ymmärtää, koska hän kuitenkin on teinityttö, ja vain yrittää peittää kovan ulkokuoren alle omatkin epävarmuutensa, niin kuin moni muukin. Vastakohdat vetää toisiaan puoleensa ja nämä ovat kyllä mielenkiintoinen paritettava, jonka isoimpana esteenä on nimenomaan koulumaailma, jossa etenkin rohkelikot ja luihuiset joutuvat sotimaan keskenään ryhmäpaineen vuoksi.

Yksi typo pisti silmään, jos niitä haluat korjailla, tuossa kolmanneksi viimeisessä pätkässä:

Mutta liike toistettiin peilukuvana

Tekstejäsi on aina ilo lukea! Olen laiska lukemaan ja laiskempi kommentoimaan, niin olen iloinen, että mulle sattui taas vaihdokkaissa sun teksti eteen. Kiitos<3

[Arte]

qfeiss, voi ei, luulin jo vastanneeni kommenttiisi! No, parempi myöhään... Oli kyllä superkiva lukea kommenttisi uudestaan ja ilahtua siitä, että tykkäsit tekstistä! Ja sun tulkintoja ja teorioita oli ihan huippu lukea! Minusta on aina ihan mahtavaa, miten eri lukijat saa erilaisia tulkintoja tekstistä irti - tykkään siitä itsekin lukijana, jos saan itse muodostaa omaa tarinaa tekstille ja sen taustoille. Ja joo, kuvittelin vessakopin todella pieneksi, sellaiseksi, mihin just ja just mahtuu vessanpönttö ja ihminen sen päälle, joten joo, ahtaissa tunnelmissa ollaan. Kiitos kommentista ♥♥

rimps, pff, hienoja epäolennaisuuksia olit kommentoinut ♥ Oi, kiitos kohteliaisuudesta ja noiden pätkien esiin nostamisesta! Onpa kiva kuulla, että tekstistä löytyy persoonallisia piirteitä. Itse tykkään kovasti juuri noista mainitsemistasi pienistä kuvailuista - en pahemmin välitä minkään ulkonäöllisten seikkojen kuvailusta ja tuon sitten enemmän esiin jotain pieniä yksityiskohtia käyttäytymisessä ja näin. Kiva että nimijuttu miellytti! Se oli tosi tietoinen ja harkittu valinta, ja tykkään siitä tässä itsekin tosi paljon (yllätys, miksi laitoin just tämän tekstin Vaihdokkaisiin).

En usko, että Pansy voi olla niin läpeensä ikävä, kuin kirjoissa annetaan ymmärtää, koska hän kuitenkin on teinityttö, ja vain yrittää peittää kovan ulkokuoren alle omatkin epävarmuutensa, niin kuin moni muukin.

Tämä on suoraan omista ajatuksistani, olen täysin samaa mieltä. Teininä ei ole helppoa, ja varsinkin puhdasverisille luihuisille asetetaan varmasti tosi paljon paineita jo tavallisten teinipaineiden lisäksi, joten jokainen keksii sitten keinon selviytyä niistä. Pansyn keino ei ole muille kauhean hyvä sellainen. :/

Kiitos ihanasta kommentista, rimps, tuli todella hyvä mieli ♥

[flawless]

Mä halusin tämän viikon kaiken maailman kommentteihin lukea ja kommentoida tekstiin, jossa on Pansy Parkinson, koska hänestä on jäänyt mulla kirjoista kuva vaan ilkeänä kiusaajana, mutta kuitenkin mua on aina kiinnostanut luihuisen suositun tytön tarina pintaa syvemmältä, koska näen tosi paljon potentiaalia tässä hahmossa muuttua ymmärrettäväksi ja samaistuttavaksi hahmoksi, jos häneen käyttää vähän enemmän aikaa vähän useammasta näkökulmasta. Ja mähän tiesin tietysti paikan mistä lähden Pansya metsästämään, sun listauksestasi tietenkin! Halusin lukea jonkun sydämellä merkityn tekstin ja tämä kiinnitti huomioni, mikä oli oikein onnekas sattuma, koska koen että tämä tarjosi sellaisen pienen vilauksen vähän erilaisen Pansyyn, yhteen mahdolliseen selitykseen hänen käytöksensä takana. Sehän on ihan tiedetty juttu, että kiusatut helposti kääntyvät myös kiusaamaan, ja monet kiusaavat purkaakseen omaa pahaa oloaan. Näiden asioiden kannalta tämä tuntui tosi uskottavalta tekstiltä.

Sun kirjoitustyyli on ihana, sellainen helppolukuinen ja soljuva mutta sitten kuitenkin välillä aivan hurjan hienoja yksityiskohtia tarjoileva. Mä pidän erityisesti kaikista kivoista yksityiskohdista, jotka antavat tekstiin väriä ja eloa, ja tästä niitä löysin miellyttävän paljon. Erityisen hyvin tässä oli musta toteutettu tuo kohta, jossa kuvailtiin itkemistä musta onnistuneella tavalla (realistisella ja samaistuttavalla mutta silti kauniilla tavalla) ja tuo kohta, jossa Hermione ja Pansy olivat lähekkäin. Jälkimmäisessä oli hurjasti jännitettä, tykkäsin siitä kuinka molemmilla oli vahva tahto ja kuinka tekstin ajan näiden välillä oli vastakkainasettelua - kuinka korostit esimerkiksi sitä, kuinka hengityksetkin menivät vastatahtiin ja toisaalta kuinka sitten he olivat eroavaisuuksissaan silti kovin samanlaisia itkiessään vessakopissa ja toistaessaan peilikuvana liikkeitä jne. Pidin siitä, kuinka tässä tekstissä tuntui siltä, että heitä aseteltiin vastakkain ja erilleen mutta sitten kuitenkin yhteneväisyyksien kautta punottiin yhteen monella eri tapaa. Tuntui siltä, että tässä paritettiin heitä myös ns. ajatuksen tasolla eikä vain kuvailemalla kontaktia, jos yhtään ymmärrät mitä yritän selittää. Mutta eniveis, tykkäsin ja nämä hahmot toimivat yhdessä.

Kallisti päätään ja katsahti viereiseen valkeaan seinään, johon oli raapustettu ikitarttuvalla musteella typeriä lauseenpätkiä menneistä ajatuksista.

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tämä kohta nousi mun mieleen erityisen kivasti toteutetusta kohdasta. Tykkäsin siitä, kuinka tässä oli yhdistetty jotain meidän jästien maailman arkista asiaa velhojen maailmaan pienellä noituustwistillä tuon ikitarttuvan musteen muodossa. Jotenkin se vaan hymyilytti mua kovasti, että velhomaailmassakin on tapana kirjoitella juttuja vessan seiniin. Ja noin niin kuin tekstinkin kannalta musta "typerät lauseenpätkät menneistä ajatuksista" oli tosi kauniisti muotoiltu. Miten voikaan vessan seinien kirjoitukset yhtäkkiä kuulostaa näteiltä ja herkiltä

Oikea asenne olisi ollut huutaa ja pilkata ja ivata, nauraa räkäisesti ja solvata lisää kuraa niskaan, koska sitähän koko tyttö oli, kuraa.

Uuu! Kuinka hieno oivallus! Ihan huippu yksityiskohta, tosi nokkelasti keksitty yhdistää tuo aiemmin mainittu kuran heittäminen niskaan ja kuraverisyys.

En tiedä sanoinko yhtää mitään järkevää tai tarpeellista palautetta, mutta se nyt toivottavasti ainakin tuli selväksi että tykkäsin tästä! Kiitos

[Angelina]

Mä tulin nyt lukemaan sitten tyttöjä välillä, enkä aina vaan niitä "tylsiä miehiä" Paritus ei ole mulle kovin tuttu, oon tainnut yksittäisiä juttuja lukea aiemmin, mutta mielenkiintoinenhan tää on, siitä ei pääse mihinkään! Luen muutenkin Potteria nolon vähän nykyään, mutta yritetään...

Tykkäsin kovasti tuosta, miten näkökulma vaihtui läpi tekstin - tuntui, että tarinaan pääsi paremmin sisälle sen kautta ja molemmat hahmot ja heidän tilanteensa tulivat paremmin lukijan tietoon. Pidin myös monipuolisesta kuvailusta ja komppaan flawia siinä, että sulla on tosi hieno ja persoonallinen tyyli kirjoittaa :3

Pansystasi pidin kovasti, olit tuonut häneen syvyyttä (jota kirjoissa tietenkään ei ole), mutta hahmo pysyi kuitenkin uskottavana. Kova, tunteettomalta vaikuttava ulkokuori, mutta sisältä sitten ihan jotain muuta. Suosikkikohtani oli tuo,

“Voithan sinä nousta ja lähteä, jos haluat.”

missä hän tosiaan selkeästi haastaa Hermionea. Jostain syystä samaistuin siihen

Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä, mun pitää varmaan lukee sulta Hermansya enemmänkin <3