Severukselle || Lily/Severus, K-11, angst ja romance

[Rowena]

Title: Severukselle
Author: Rowena
Rating: K-11
Disclaimer: Minkä voi tunnistaa Rowlingille kuuluvaksi, myös kuuluu hänelle.
Varoitus: Kuolema on läsnä.
Genre: Romance & Angst
Pairing: Severus/Lily
Summary: "Severus, suutelen sinua kolmasti. Kerran, koska olen pahoillani, toisen, koska tiedän sinun olevan surusta sairas, kolmannen, koska rakastan sinua."
A/N: Tämä ficci on kirjoitettu Kuolleiden puheenvuoro - ja 12+ -haasteisiin (pakolliset sanat ovat listattuna ficin lopussa). Lisäksi tämä menee Sataseen sanalla 030. Kuolema.





Severukselle


Eräänä päivänä elämäni alkoi.

Silloin sinä suutelit minua ensimmäisen kerran ja violetit perhoset lentelivät vatsassani. Oli aamu, oli joulunaika, oli vain me kaksi. Rikkoutuneen lasisen joulupallon sirpaleet olivat unohtuneet jalkojeni juureen.

"Kirottua, sormestasi vuotaa verta", sinä sanoit suudelman jälkeen. Sinun sormesi sotkeutuivat vereeni ja minä nauroin. Sinä hämmennyit, luulit kai, että haavani oli kipeä, mutta ei minuun voinut sattua, kun sinä olit juuri suudellut minua.

"Veresi on pihlajanmarjanväristä", sanoit käteni kädessäsi ja minä nauroin taas. Suuressa salissa tuoksui hunaja, kun puhdistit haavani hellästi.


Viimeinen yhteinen hetkemme ei ole kaunis, ja minä pyydän sitä sinulta anteeksi. Mutta unissani sinä pysyit loppuun asti minun Severuksenani, ikuisesti. Meidän tarinamme vain jäi kohtalon kovakantisen kirjan väliin, painokelvottomana, julkaisukelvottomana, mutta sitäkin kauniimpana.

Minä pelasin korttini väärin, Severus, minä. Syy ei ole sinussa, vaan minun typeryydessäni, valitsin harmaan elämän, vaikka sinä olisit tarjonnut jotakin aivan muuta.

Severus, suutelen sinua kolmasti. Kerran, koska olen pahoillani, toisen, koska tiedän sinun olevan surusta sairas, kolmannen, koska rakastan sinua.

Luulin aina, että kuoleman jälkeen on vain tietämättömyyttä, mutta olin hyvin väärässä, nyt vasta olen hyvin tietoinen kaikesta - valitettavan myöhään. Severus, anna anteeksi kiivauteni, anna anteeksi se, etten koskaan antanut sinulle ansaitsemaasi mahdollisuutta.

Severus, kun sinä tulet verhon taakse, olen sinua lautturin veneellä odottamassa, mutta siihen asti sinun täytyy elää. Möröt karkotetaan nauramalla, muista se aina.

Valoa en voi sinulle antaa, mutta hiljaisen läsnäoloni kyllä. Olen uni, joka tulee varoittamatta, olen hymy, joka leikkii huulillasi liian harvoin, olen kepponen, ei kun siis kupponen kuumaa, vihreää teetä yksinäisessä illassa.

Severus, tuothan suloisesti tuoksuvia kukkia haudalleni? Valkoisia, koska valkoinen on viattomuuden väri, ja minulle sinä olet viaton.

Yksi pyyntö minulla sinulle vielä on - etsi Petunia, hänen kaapissaan on jotakin minulle kuulunutta, jonka haluaisin sinun saavan.


Severus,

vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema,

Lilysi





(A/N2: Sanalista: elämä, violetti, aamu, sirpale, kirous, sotkeutua, hämmentää, pihlaja, hunaja, viimeinen, uni, kovakantinen, kortti, harmaa, kolme, sairas, tietämätön, kiivas, vene, nauru, valo, kepponen, suloinen, viattomuus, kaappi.)

[Sirina Black]

Koskettava, ensimmäinen sana mikä mieleeni tuli kun olin päässyt loppuun. Jos olisin yhtään enempää angstisella ja surullisella tuulella, olisin luultavasti purskahtanut itkuun, nyt vain nieleskelin liikutuksesta.

Tämä oli surullinen, mutta kaunis... En osaa sanoa muuta fiksua... Sujuvasti käytit nuo 12+ virkettä -haasteen sanat, ei ollenkaan kliseistä, ainakaan minun mielestäni. Ei tullut virheitä eikä tönkköyksiä vastaan, vaan teksti oli todella sujuvaa...

Voisin jopa uskoa, että jos olisi oikeasti mahdollista kirjoittaa "rajan takaa" viesti rakkaimmilleen, Lily olisi kirjoittanut juuri Severukselle ja suunnilleen tuollaisen kirjeen.

Severus, kun sinä tulet verhon taakse, olen sinua lautturin veneellä odottamassa, mutta siihen asti sinun täytyy elää. Möröt karkotetaan nauramalla, muista se aina.

Valoa en voi sinulle antaa, mutta hiljaisen läsnäoloni kyllä. Olen uni, joka tulee varoittamatta, olen hymy, joka leikkii huulillasi liian harvoin, olen kepponen, ei kun siis kupponen kuumaa, vihreää teetä yksinäisessä illassa.

Severus, tuothan suloisesti tuoksuvia kukkia haudalleni? Valkoisia, koska valkoinen on viattomuuden väri, ja minulle sinä olet viaton.

Pitkä lainaus, mutta ehdottomasti lempikohtani ficissä. Kaunista ja koskettavaa.


*Sirina kiittää ja kumartaa*

[Koiranruusu]

Lily ja Severus: Meidän tarinamme vain jäi kohtalon kovakantisen kirjan väliin, painokelvottomana, julkaisukelvottomana, mutta sitäkin kauniimpana.
  Näin se vain on. Se oli selvää ensimmäisestä kirjasta lähtien. Sait heidän tarinansa elämään ja kerroit kaiken niin kauniisti.

Elämän makuinen kirje kuolemasta ja rakkaudesta.

Minä pelasin korttini väärin, Severus, minä. Syy ei ole sinussa, vaan minun typeryydessäni, valitsin harmaan elämän, vaikka sinä olisit tarjonnut jotakin aivan muuta.
Tämä kohta pysähdytti ajattelemaan, se heijasti monia omia ajatuksiani ja kiteytti olennaisimman asian. Lily ei valinnut oikeaa elämää, vaan pikemminkin helpomman vaihtoehdon, sen sillä hetkellä turvallisen ja riskittömän elämän. Tätä voisi spekuloida loputtomiin, onneksi ficcisi antaa heidän tarinalleen onnelisen lopun.

Teksti oli täynnä ihania kohtia ja joutuisin lainaamaan sen kokonaan, jos yrittäisin niitä tässä mainita. Tiivistelmään valitsemasi kohta on kyllä luvattoman herkkä ja koskettava, olin itkeä jo sen luettuani.

Haluasin sanoa niin paljon enemmänkin tästä, mutta en löydä sanoja, jotka tekisivät tälle oikeutta.

Kiitos lumoavasta lukukokemuksesta<3

Koiruus   

[EvilIsSexy]

Pidin tästä kovasti, tämä oli kaunis, koskettava ja surullinen.  Jotenkin juuri sellainen kuin voisi kuvitella Lilyn ja Severuksen suhteen olevan.. Olit myös saanut tarinan hienosti yhtenäiseksi, mikä ei loppujen lopuksi ole kovin helppoa.

Ainoa kohta mikä minua häiritsi oli tuo "olen kepponen, ei kun siis kupponen kuumaa, vihreää teetä yksinäisessä illassa". Ehkä jotenkin särki sen surullisen tunnelman mikä tässä oli? En tiedä, itse ainakin ajattelin vähän niin. Mutta toisaalta, kepponen on vaikea sana sovelluttaa tekstiin mukaan, joten ehkäpä unohdan tuon ja annan olla.

Mutta, todella kaunis ja upeasti kirjoitettu, pointsit siitä.

- Evil

[apparition]

Tämä oli ihana, yksinkertaisesti. Pidin tosi paljon ja kuvailu oli kaunista. Jätit minut täysin sanattomaksi. Minuakin jäi häiritsemään ainomastaan tuo "olen kepponen, ei kun siis kupponen kuumaa, vihreää teetä yksinäisessä illassa". Minusta tuon kepposen olisi voinut laittaa jonnekkin muualle, että tunnelma olisi pysynyt samana surullisena ja kauniina loppuun asti. Minulle tuli tuosta vähän sellainen tunne, että "oho, siis tarkoitan että kupponen, hupsista" eikä se vastannut ihan täysin mielikuvaa, joka tästä välittyy.

Muuten yksinkertaisesti tosi kaunista tekstiä. Kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Anita]

Yhyy... *nyyhkyttää*
On ilta, eli olen vähän tunteellisella päällä Mutta tämä oli jotenkin todella kaunis ja koskettava.  Jätän syvemmät mietinnät ja arvostelut muille, koska en itse keksi mitään tarpeeksi älykästä sanottavaa. Komppaan muita: yhtenäinen, kaunis, koskettava, surullinen. Vetosi tunteisiin, mikä on ensiarvoisen tärkeää.

[Surunmurhaaja]

Lily ja Severus on paras canonparitus, näin alkajaisiksi. Olen alkanut ikävästi vieraantua siitä, mutta myös ficcimaailmassa tämä paritus on hettinä ehdottomasti ylivoimaisin. Slash on sitten asia erikseen

En muista, milloin viimeksi mikään teksti olisi ekasta lauseesta lähtien vetänyt mukaansa. Tässä oli ehdottomasti sitä jotain, ei kliseitä jo melko kliseisessä ideassa, angstia alusta loppuun.
Tää veti herkäksi, angstia parhaimmillaan <3 Kiitän. Varmasti näiden 12+ haasteiden parhaimmistoa.

[Cerry]

Valoa en voi sinulle antaa, mutta hiljaisen läsnäoloni kyllä. Olen uni, joka tulee varoittamatta, olen hymy, joka leikkii huulillasi liian harvoin, olen kepponen, ei kun siis kupponen kuumaa, vihreää teetä yksinäisessä illassa.

Severus, tuothan suloisesti tuoksuvia kukkia haudalleni? Valkoisia, koska valkoinen on viattomuuden väri, ja minulle sinä olet viaton.

en voi sanoa muuta kuin...

Ihana

[Rowena]

Sirina Black, Koiranruusu, EvilIsSexy, Apparition, Anita, Venomous, Cerry!

Kiitoksia kaikille kommenteistanne! Olen häkeltynyt niiden määrästä ja sisällöstä. Arvostan jokaista kommenttia suunnattomasti, mutta kirjoitan tähän nyt kommentinkommentteja vain niille, joille minulle heräsi erityinen halu vastata. Siis toisin sanoen vastaan niihin kommentteihin, joihin koen minulla olevan jotakin sanottavaa.

Koiranruusu, on suuri ilo ficcarille kuulla, että oma teksti on onnistunut peilaamaan lukijan omia ajatuksia. Ja kyllä, olen samaa mieltä, Lily ei valinnut tunteiden, vaan järjen mukaan. Riskittömästi, kuten sanoit.

Apparition ja Evil, hehee, myönnän olleeni vähän "nytpä-menen-siitä-mistä-aita-on-kaadettu" -fiiliksellä kirjoittaessani "kepponen-ei-kun-siis-kupponen" -kohtaa . Halusin tuoda hippusen komiikkaa tähän angstimättöön, ja koska lähdin liikkeelle siitä, että tämä on oikea kirje, ei siis kuviteltu puheenvuoro, sorruin, ah, niin laadukkaaseen kirjoitusvirhehuumoriin, joka samalla auttoi minut yli vaikeasta sanasta. (Joo, olen nero, mutta en ihan insinööri...)

Venomous, kyllä, Lily/Severus on paras canon-paritus! Harmi vain, että sitä on täällä Finissä kuitenkin melko vähän. Ihanaa, että pidit tästä ficistä!




Kiitos vielä kaikille, pusspuss!

[Marlene McKinnon]

Ensinnäkin, mun mielestä kepponen-kupponen juttu oli ihan paras! Hymyilytti. Mua hymyilyttää kyllä kaikki vähän kummat asiat, niin, no, niin.

Tämä oli nätti, kivoja ajatuksia. Oikeastaan tykkäsin ihan tosi paljon. Ekasta lauseesta. Ja viimeisestä. Tosi ärsyttävää, kun ei kerrota, mitä siellä Petunian kaapissa on. Tai sitä, mikä se viimeinen yhteinen hetki oli. Haluan tietää kaiken! Voi olla, että vähän tylsää, kun perhoset (mutta violetit sentään, jee) lentelee ja juuri suudelmasta alkoi tuo Lilyn elämä.

Kirjoitusvirhe, "mutta unissani siTä pysyit".

[essss]

Tää oli ihana. <3Ttykkäsin kovasti. Harvemmin luen tälläisiä ficceja, mutta vaihtelu virkistää. ^^

Osasit hyvin vangita noi Lilyn tunteet ja toi teksi oli jotenkin niin kaunista. Ja sen pystyisi hyvin kuvittelemaan, että Lily kirjoitti sen jollekkin, ketä rakasti todella paljon.  Kiva toi paritus. Itse asiassa ensimmäinen ficcini, tuolla parituksella.
pidän kirjotustyylistäsi paljon ja tekstikin oli virheetöntä, sekä helppo lukuista.
kokonaisuudessaan ihan mahtava ficci.

kiitos paljon.

[Ewelyn]

Voi herranen aika. Tämä oli todella surullinen. Ja olipa mukaan päässyt lempilauseenikin.

" Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. " Kiitos.

Onnistuit jopa kirvoittamaan minulta kyyneleitä, eli se viittaa siihen, että olet erinomainen kirjoittaja!
( Ymmärrettävää kai, olen todella tunteellinen ihminen, ja hyvin pienikin sekä myös iso saa minut itkemään )

Ja sitten jos kirja on huvittava, minäkin nauran yms..

Muttajoo..

Kiitos ja kumarrus, ansaistet ISOT aplodit.<33

[Fiorella]

Luin tämän jo aikaisemmin, mutta kommentoin vasta nyt. Tykkäsin todella paljon, Lily/Severus on vain jotain niin koskettavaa ja surullisenkaunista.

Valoa en voi sinulle antaa, mutta hiljaisen läsnäoloni kyllä.

Tämä oli niin kaunis kohta. <3

Minua edelleenkin hämmästyttää miten joku saa noista sanalistahaasteista järkeviä kokonaisuuksia aikaan. Se kepponen oli ainut joka minunkin silmääni ensilukemalta särähti, mutta koska se on sanalistassa, voi sanoa että aika sujuvasti se oli sinne kuitenkin mukaan saatu ympättyä.

Aivan kerrassaan suloista, herkkää ja haikeaa yhtäaikaa. Tarvitseeko sanoakaan, että toivoisin lisää samanlaista!

[Penber]

Ah! Tämä on aivan ihana! Ei tätä voi millään muulla sanoilla kuvaillakaan. Kirjoituksesi kiteyttää minusta mainiosti näiden kahen hahmon välisen todellisen suhteen :>. AWWWW!


Ei musta mitää järkevää irtoa :<.

[ShiningHeart]

Viimeinen yhteinen hetkemme ei ole kaunis, ja minä pyydän sitä sinulta anteeksi. Mutta unissani sinä pysyit loppuun asti minun Severuksenani, ikuisesti. Meidän tarinamme vain jäi kohtalon kovakantisen kirjan väliin, painokelvottomana, julkaisukelvottomana, mutta sitäkin kauniimpana.

Tämä oli lempikohtani ehdottomasti. Kauniisti kirjoitettu, ja mielestäni ihan mahtavan ihana teksti. Nautin todella lukemisesta ! <3

[Rowena]

Marlene, hihi, arvasin, että kepponen-kupponen uppoaa sinuun . Sinun pitää kysyä Petunialta, mitä siellä kaapissa oli! Lilyn ja Severuksen viimeisestä yhteisestä hetkestä ei ole enää kukaan hengissä kertomassa . Harmi, että Dumbledorekin kuoli, sehän tiesi kaiken! Korjasin kirjoitusvirheen, kiitos bongauksesta. Ja kommentista myös!

Essss, kiitos kommentistasi! Kivaa, että pidit tästä! Toivottavasti luet vastaisuudessakin Severus/Lily -ficcejä, meitä faneja ei liiaksi ole.

Chewy, kiitos aplodeista ja kyyneleistä, arvostan niitä!

Fiorella, oi, yksi lempificcareistani pitää ficistäni, ihanaa! Rakastan ficcejäsi, mutta arvaa, olenko saanut kommenttiruutuun mitään järjellistä aikaiseksi...? Lupaan vielä joskus kommentoida ainakin Kuutamon katseen alla -ficciäsi, se on ihana! Kiitos sinulle palautteesta!

Penber, kiitos kommentistasi! Älä huoli, ei minustakaan mitään järkevää irtoa, siksi harrastan ficcailua .

ShiningHeart, kiitos kommentistasi! Ihanaa, että nautit ja kerroit sen!

[Frederica]

Todella ihana, herkkä ja kaunis kertomus Lilystä ja Severuksesta.

Olet kuvannut kauniisti heidän kohtalon kiroaman suhteensa. Ei voi kuin ihailla.

Kiitän.

p.s. olit hienosti käyttänyt sanoja ja saanut haastesanat ujutettua mukaan. Pidin kepponen - kupposesta.

[Isilwen]

Oi elämä. Tämä on kaunein ficci pitkiin aikoihin ja minusta kirjeet ovat aina olleet mahtava tapa kertoa tarinoita ihmisistä. Severus/Lily on yksi kauneimmista, vaikkakin myös surullisimmista pareista. Pidän pienistä yksityiskohdista kirjoituksissa ja tässähän niitä piisasi, joulupallon sirpaleet, kepponen eikun siis kupponen ja sitä rataa.

Möröt karkotetaan nauramalla, muista se aina.

Tämän kun itsekin aina jaksaisi muistaa.

Kiitos!