Nimi: Hetkiä
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: draama
Paritus: Harry/Ginny
A/N: Halusin saada ff100-haastetta vähän eteenpäin, joten aloin kirjoittaa raapaleita. Niitä on yllättävän vaikea kirjoittaa. On myös yllättävän vaikeaa kerrankin yrittää kirjoittaa canonin mukaan, mutta kyllä se näiden kolmen aikana ihan hyvin onnistui. :-D Saatan ehkä lisätä tähän topiciin lisääkin raapaleita Harryn elämästä sodan jälkeen, mutta en lupaa mitään, koska voi olla, etten saa mitään aikaan (itse asiassa se on todennäköistä). Kommenteista ilahtuisin kovin. :>
72.Korjattu (100 sanaa)
Harry oli ottanut mukaansa teekupin, jonka hänen serkkunsa oli jättänyt oven taakse sen päivän aamuna kun he kaikki jättivät Likusteritien. Kuppi oli haljennut ja Harry oli siivonnut sirpaleet matka-arkkuunsa. Paljon myöhemmin Harry löysi kupin Kotikolosta. Sota oli silloin ohi mutta ei unohdettu, ja kun Harry löysi sirpaleina olevan teekupin, hän muisti, mitä Dudley oli hänelle sinä aamuna sanonut. "Et sinä minusta ole turhan pantti." Nyt Harry pysähtyi miettimään. Hän oli väsynyt rikkinäisiin teekuppeihin, särkyneisiin perheisiin, erotettuihin kaksosiin. Hän halusi välillä elämäänsä jotakin ehjää. Harry otti taikasauvan taskustaan, napautti sillä palasia ja kuiskasi taikasanan. Muki korjaantui entiselleen. Ehkä kaikki muukin voisi?
13.Keltainen (100 sanaa)
Sinä päivänä kun Harry sai tarpeeksi rohkeutta, Ginnyllä oli päällään kirkkaankeltainen mekko. Hän makaili Kotikolon takapihalla olevalla nurmikolla ja häikäisi Harryn silmät paremmin kuin aurinko. Harry oli Ronin kanssa kävelyllä. Kun Ginny ilmestyi heidän näköpiiriinsä Harry ei nähnyt enää muuta. Ron huomasi ystävänsä jähmettyneen katseen ja tönäisi häntä eteenpäin.
"Sinähän kannat sitä aina taskussasi, etkö vain?"
Harry teeskenteli tietämätöntä, kysyi: "Mitä niin?"
"Sormusta."
Harry ei voinut uskoa, mitä hänen ystävänsä oikein yritti ehdottaa. Siinä, kirkkaassa päivänvalossa hänen olisi pitänyt kävellä tuon auringosta tipahtaneen olennon luo ja pyytää häntä vaimokseen.
"En minä uskalla."
"Uskallatpas", Ron vastasi. "Minä tiedän, että sinä uskallat."
90.Koti (100 sanaa)
Kun viimeinenkin muuttolaatikko oli kannettu asuntoon, Harry heittäytyi sohvalle makaamaan hengästyneenä.
"Ei. Enää. Koskaan."
"Sinun ei olisi pitänyt juoda niin paljon eilen."
"Ron tarjosi", Harry sanoi. Ron oli tarjonnut usein sen jälkeen kun oli saanut työpaikan Georgen pilailupuodista.
"Tiedän", Ginny sanoi ja näytti itsekin väsyneeltä. "Krapulassa ei pitäisi muuttaa."
"Olisi pitänyt valita sellainen asunto, jossa on hissi."
"Tai sitten ei oltaisi muutettu yhteen ollenkaan ", Ginny sanoi ja Harry vilkaisi häntä hämmentyneenä.
"Minä vitsailin, hölmö."
Hetken huoneessa oli mukava hiljaisuus. Sitten Harry katkaisi sen.
"Arvaa mitä?"
"No?"
"Me ollaan kotona."
Ginnyn kasvot puhkesivat hymyyn. Hän näytti aurinkoiselta ilman keltaista mekkoakin.