Title: Rohkelikkojen musta lammas
Pairing: Sirius/OC (alias minä itse)
Rating: S //zougati muokkasi ikärajan uusien ohjeiden mukaisiksi
Genre: drama, humour
Summary: Kaikki johtui typerästä pullonpyörityksestä ja pullosta, joka pysähtyi Siriuksen kohdalle.
A/N: Tällaista omaa hauskaa, itse asiassa äidinkielen aineena toimi tämä. Enjoy, like I did!
Rohkelikkojen musta lammas
Sain itseni jälleen kerran – älkääkä missään nimessä kysykö miksi – kiinni Sirius Mustan tuijottamisesta. Mikä minuun oli mennyt? Vielä muutama viikko olin vilkaissut Mustaan ehkä kerran puolessa vuodessa, mutta nyt tuijotin häntä kuin mielipuoli aivokuollut! Kirosin itseäni ja kiitin samalla – kuten olin tehnyt jo monta kertaa aiemminkin – onneani, kun en vieläkään ollut jäänyt kiinni. Kuka tahansa muista rohkelikoista olisi voinut nähdä, kuinka tuijotin tuota tummatukkaista komistusta suu auki ja kuolavana poskella valuen. Kuka tahansa heistä, Lily Evans, Emily Shortt tai pahimmassa tapauksessa James Potter, Remus Lupin tai Peter Piskuilan olisi voinut nähdä minut, saada kiinni itse teossa. Mikään ei olisi kamalampaa, kuin jäädä kiinni tuollaisen typeryksen kuin Sirius Mustan tuijottamisesta!
Kaikki oli alkanut kaksi viikkoa sitten, kun olimme päässeet Tylyahoon viikonlopuksi. Sirius, James, Remus ja Peter, tai toisella nimellään kelmit, olivat kadonneet omille teilleen heti, kun juna oli saapunut Tylyahon asemalle, ja olin kierrellyt Lilyn, Emilyn kanssa kaupoissa. Päädyimme muutaman tunnin päästä Kolmeen Luudanvarteen. Kylmän talven hyytävät lumituiskut puhalsivat suoraan kasvoihin, ja olimme kaikki kylmissämme. Emilyn huulet sinersivät.
Kun pääsimme sisälle, totuttelimme hetken aikaa kirkkaisiin valoihin ja lämmittelimme seisten. En ollut nähnyt kunnolla muita Luudanvarressa olevia ihmisiä, mutta tiesin heti Lilyn epätoivoisesta puuskahduksesta, että kelmit olivat päättäneet myös tulla lämmittelemään lämpimien kermakaljojen luo. James Potter oli nimittäin tunnettu siitä, että hän oli ollut ihastunut Lilyyn jo kolmannesta vuodesta lähtien, eikä Lily ollut koskaan vastannut hänen tunteisiinsa. Eikä vastannut vieläkään.
Emily ja Lily suuntasivat yhteen nurkkapöydistä, joka oli mahdollisimman kaukana Jamesin, Siriuksen ja muiden pöydästä. Minä – kuten vakitehtäväni yleensä oli – menin hakemaan kermakaljat. Tiskillä oli jonoa ja jäin odottamaan vuoroani, kun tunsin kopautuksen olkapäälläni. Käännyin siihen suuntaan, josta kopautus oli tullut ja näin tyhjää. Tunnistin Siriuksen naurun toiselta puoleltani ja käännyin tuhahtaen hänen puoleensa.
Siitä kaikki lähti. Jos Sirius ei vain olisi tullut luokseni ja puhunut komeita, minä en olisi ihastunut häneen. Tai jos ollaan ihan totuudenmukaisia, kaikki lähti siitä, kun kelmit pelasivat pullonpyöritystä siten, että ainoa vaihtoehto oli totuus. En olisi ihastunut Siriukseen, jos pullo ei olisi pysähtynyt hänen kohdalleen. Jos pullo ei olisi pysähtynyt hänen kohdalleen, hän ei olisi koskaan joutunut myöntämään, että piti minusta ihan ihan vähän. Jos hänen ei olisi tarvinnut myöntää tunteitaan, hänen ei olisi pitänyt vastata kaikkiin niihin kiusallisiin lisäkysymyksiin. Jos hän ei olisi joutunut vastaamaan lisäkysymyksiin, kelmit eivät olisi keksineet hänelle tehtävää. Jos kelmit eivät olisi keksineet hänelle tehtävää, hänen ei ikinä olisi tarvinnut kopauttaa olkapäätäni Kolmessa Luudanvarressa ja puhua päätäni pyörryksiin.
Eli kaikki johtui typerästä pullonpyörityksestä ja pullosta, joka pysähtyi Siriuksen kohdalle.
En edes muista, mistä Sirius puhui minulle sinä iltapäivänä. Muistan vain sen, että päästin kaikki ihmiset ohitseni jonossa, ja että Lily ja Emily kävivät loppujen lopuksi hakemassa itse omat juomansa. He väittivät minun lamaantuneen Siriuksen eteen. Ihme, etten ollut langennut polvilleni hänen eteensä ja anonut taputusta pään päälle. Pistin kaiken lämpenemisen piikkiin. Kun jouduin kylmästä lämpimään, kaikki jotenkin sumentui joksikin aikaa. Mukamas.
Joten tässä minä olin, tuijottamassa Sirius Mustaa. Olin kuullut, että hänellä on jumalainen vatsa. Mitäköhän sekin tarkoittaa? Toisaalta se voi olla hyvinkin totta, koska Sirius tunnetaan Tylypahkan naistenmiehenä. Hän on nimittäin seurustellut varmastikin joka toisen tytön kanssa. Lilyyn, Emilyyn tai minuun hän ei ole koskaan koskenutkaan, paitsi nyt. Minä olin merkitty, minä olin rohkelikkojen musta lammas. Olin tehnyt hirveän erehdyksen ihastuessani Sirius Mustaan.
Aamupala oli loppumaisillaan, kun Sirius katsoi minuun ensimmäisen kerran aamupalan aikana. Olihan hän siis vilkuillut suuntaani useammankin kerran aamupalan aikana, mutta nyt hän katsoi minuun ihan oikeasti kunnollisella katseella. Hänen tummat silmänsä lumosivat minut täysin, hengähdin hänen vetäessään mustia hiuksiaan taaksepäin pois kasvoilta ja vastasin häneen virneeseensä, jota sanottiin Siriuksen hurmaavimmaksi hymyksi, ja sitä se todellakin oli. Hänen täydellinen hammasrivinsä hohti valkoisena, ja kaduin omia hampaitani, jotka tuntuivat olevan hänen hammasrivistönsä vastakohta.
Lily ja Emily olivat melkein valmiita aamupalansa kanssa, itse olin lopettanut jo kaksikymmentä minuuttia sitten. He eivät olleet huomanneet mitään, mikä tosin saattoi johtua ensinnäkin siitä, että heillä oli kelmejä kiinnostavampi aihe: korpinkynteläisen tytön uusin kampaus ja toiseksi sen takia, ettei Lily tai Emily kiinnittänyt koskaan huomiota kelmien keskusteluihin tai toilailuihin. Olin saanut katsella Siriusta rauhassa oman aikani, mutta nyt olisi taas aika lähteä tunnilla. Tylyahoillan jälkeen päätin vakaasti, ettei kukaan saisi tietää ihastuksestani. Siriuksesta en luopuisi, mutten paljastaisi tunteitani ääneen ikinä.
Sirius Musta, huomenna. Sama aika, sama paikka.
