Rating: Sallittu
Author: Razor
Pairing: Lily/Sirius
Genre: Romantiikka (jesh :’D)
A/N: Sain nyt tällaisen oudon kirjoitusvimman ja teki mieli saada vähän kritiikkiä
Ensimmäinen viestini tänne : D
--------------------
Mennyttä ei saa takaisin
--------------------
Lily Evans istui rentoutuneesti Tylypahkan pihamailla sijaitsevan tammen alla. Tyttö tuijotti taivaanrantaan, jossa laskevan auringon säteet maalasivat taivaan räiskyvän punaiseksi. Yhtäkkiä tämän kauniin tunnelman pilasivat askeleet, jotka kaikuivat hiljaisella pihamaalla. Lily säpsähti hieman kuullessaan, kun joku puhutteli häntä:
”Lily.. Eh.. Nätti auringonlasku”, Lily käänsi hivenen päätään nähdäkseen kuka puhui.
Tyttö pongahti saman tien seisomaan huomatessaan olevan kasvokkain Sirius Mustan kanssa. ”Minä luulin.. Minä luulin, että Jamesin olisi pitänyt tulla”, Lily sopersi Siriukselle. Sirius virnisti ja pörrötti hieman tummaa tukkapehkoaan. ”No jaa.. James lähetti minut kertoakseen ettei pääse”, Sirius sanoi ja yritti näyttää anteeksipyytävältä tuijottaessaan Lilyn vihreitä silmiä. ”Aha”, Lily sanoi jyrkästi.
Jälleen James oli tehnyt sen. Oli heidän viimeinen kouluvuotensa. Lily oli alkanut pitää Jamesista toden teolla ja he olivat alkaneet seurustellakin. Kuitenkin James perui heidän treffejään viimeisillä minuuteilla, tutkiessaan itse joitain salakäytäviä. Joka ikinen kerta James oli lähettänyt Siriuksen itsensä sijaan.
”Minä en tajua”, Lily sanoi ääni hivenen täristen. ”Miksi hän.. Miksi hän ylipäänsä on minun kanssa, jos hän ei sitten välitä?” tyttö kysyi Siriukselta ääni särkyen. Sirius näytti hivenen vaivaantuneelta. ”No.. Hän luulee, että sinulla on joku juttu Severuksen kanssa. James on kuulemma nähnyt teidän joskus yhdessä”, Sirius vastasi vältellen. Lily tuhahti. ”On hänellä otsaa! Olen kertonut hänelle, että Severuksella on usein joitain ongelmia, ei hänen tarvitsisi heti alkaa – ” ”Millaisia ongelmia?” Sirius kysyi kohottaen kulmiaan.
Lily vaikeni. Hän ei ollut kertonut Jamesille siitä, että Severus oli hänelle erittäin tärkeä. Ei hänen tarvitsisi sitä kertoa Siriuksellekaan. ”Ei se sinulle kuulu!” Lily tiuskaisi. ”Aika mielenkiintoista”, Sirius sanoi kulmat kurtussa. ”Että hän tahtoo selvittää ongelmiaan sinun kanssasi”, poika sanoi. ”Entä sitten?” Lily tiuskaisi. ”Se ei kuulu yhtään sinulle tai Jamesille. Enhän minäkään tiedä mitä James puuhaa – ja kenen kanssa!” tyttö sanoi raivoissaan.
Yhtäkkiä väri katosi Siriuksen kasvoilta. ”Mitä sinä tuolla tarkoitit?” poika kysyi. Lily naurahti. ”No sitä vain, että enhän minä tiedä mitkä Jamesin jutuista on totta! Hän keksii milloin mitäkin selityksiä! Luulee varmaan etten ole huomannut!” Lily raivosi. Siriuksen ilme rentoutui. Hän näytti nyt melko huvittuneelta. ”Voin vakuuttaa, että nyt kun James on viimeinkin saanut sinut tyttöystäväkseen, häntä ei voi muut oikein kiinnostaa. Lisäksi voin kertoa, että moni on kateellinen Jamesille, esimerkiksi mi – ” Sirius vaikeni äkisti.
Lily kohotti kulmiaan. ”Mitä?” tyttö kysyi hiljaa. ”Mitä sinä sanoit Sirius?” Sirius oli siirtänyt katseensa taivaalle. ”On tosiaan nätti taivas”, Sirius sanoi. Lily huomasi hänen kasvoissaan vähintään yhtä räikeän punaisen läikän kuin taivas oli. ”Älä yritä vaihtaa puheenaihetta!” Lily kivahti. Sirius säpsähti. ”Mitä? Ai joo”, poika naurahti vähän kylmästi. ”Niin tietysti. Olin sanomassa, että.. En edes muista!” Sirius nauroi.
Lily astui askeleen lähemmäs Siriusta. ”Se meni jotenkin näin”, tyttö kuiskasi. Sirius näytti hyvin hämmentyneeltä, kun Lily seisoi niin lähellä häntä. ”Moni on kateellinen Jamesille. Esimerkiksi.. Esimerkiksi kuka?” Lily kuiskasi. Sirius ei vastannut. ”En minä voi sanoa sitä”, poika kuiskasi sen hiljempaa kuin Lily. ”Mikset?” Lily kysyi, yhä vain kuiskaten. ”Koska.. Ei minun tarvitse sitä sinulle selittää”, Sirius vastasi.
Noita sanoja seurasi hiljaisuus. Hiljaisuus, noiden kahden nuoren välillä. Tuuli ujelsi hiljakseen. Tuntui kuin linnutkin olisivat pysähtyneet kuuntelemaan tätä merkittävää keskustelua. Lily tuijotti Siriusta silmiin. Tuuli leikitteli tytön punaisilla hiuksilla ja pörrötti Siriuksen mustia suortuvia.
”Kuulehan Sirius”, Lily kuiskasi katkaisten sen piinaavan hiljaisuuden. ”Minusta tuntuu, että taidan tietää ketä tarkoitit sillä esimerkilläsi. Tuskin Remusta ainakaan?” tyttö kuiskasi ja tuijotti ahnaasti Siriusta. ”Ei. En tarkoittanut sillä Remusta”, Sirius vastasi.
Taas hiljaisuus. Siriuksesta tuntui kuin James olisi tarkkaillut heitä jostain ikkunasta. Sirius pystyi jo melkein kuvittelemaan Jamesin nenän ikkunaa vasten. Ikkuna olisi huurtunut ja James tuijottaisi heitä hullunkipinät silmissään. Siihenpä loppuisi sekin ystävyys. Sirius uskaltautui vilkaisemaan läheisiä ikkunoita. Jamesia ei kuitenkaan näkynyt. ”Sirius. Kato minua”, Sirius kuuli Lilyn vaativan. ”Hyvä on. Minä katson”, Sirius sanoi ja käänsi katseensa jälleen Lilyyn.
”Mihin tämä ikinä päätyykään.. Mitään ei ole tapahtunut, onko selvä?” Lily kuiskasi tuijottaen syvälle Siriuksen silmiin. ”Olen kertonut sinulle, että James ei päässyt ja sen jälkeen jäimme juttelemaan siitä millainen törppö James on. Sain sinut hyvälle tuulelle, ja lähdin pois”, Sirius lateli ja iski silmää Lilylle, joka purskahti nauruun.
Lily otti jälleen yhden askeleen lähemmäs Siriusta. ”Se esimerkki.. Olet sinä, eikö niin?” tyttö kysyi hiljaa Siriukselta. Sirius ei vastannut heti. Pienen hetken jälkeen hän kuitenkin vastasi: ”En kiellä sitä. Mutta en myöskään myönnä sitä. Kateellisia on taatusti paljon.” Lily nyökkäsi.
Nyt tyttö oli niin lähellä Siriusta, että poika saattoi laskea hänen silmäripsensä ja tuntea lämpimän hengityksen kasvoillaan. Lily sulki silmänsä ja keinautti hivenen päätään. Sirius lähestyi kasvoillaan Lilyä, sulkien silmänsä ja painaen huulensa tytön omille.
Suudelma oli pehmeä. Se tuntui kestävä pidempään kuin usean hetken. Se kertoi enemmän kuin sanat. Se suudelma päätti kaiken heidän välillään, sen ei tarvinnut enää koskaan toistua, sillä kaikki mahdolliset suudelmat olivat piilotettuna tuohon yhteen isoon, kauniiseen hetkeen.
--------------
Tönkköä tekstiä >.<
// Picca lisäsi otsikkoon ikärajan
