Twilight: Sinä ja minä, S (Vapaa paritus)

[Annabelle]

Kirjoittaja: Annabelle
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus: Vapaa
Tyylilaji: Angst/romanssi
Vastuuvapautus: Kaikki muu paitsi idea ja teksti kuuluu Stephenie Meyerille.
Yhteenveto: Katso nyt vain tänne.

K/H: Yksi lyhyt aivosotku taas viiteenkymppiin. Paritus ihan vapaa, mutta jotain Volturi/Volturia ajattelin tässä. Täynnä katkeruutta, anteeksi. Mietin kauan mihin sanaan tämä eniten liittyy, mutta päätin sitten ottaa pimeyden, eli 039. Pimeys. Lopetan kohta näiden kirjoittamisen, kun en saa mitään fiksua ulos. Huokaus.

Sinä ja minä

Ei, ei, älä katso sinne. Älä katso häneen. Katso minuun ja kävele tänne. Hymyile. Hymyile minulle. Hymyile niin kuin silloin joskus, muistatko. Kiedo kätesi kaulaani, äläkä ikinä päästä irti. Halaa minua, rutista.

Suutele minua. Suutele minua niin intohimoisesti kuin suutelit aikoinaan. Ilman rajoja. Et välittänyt ennen  muusta maailmasta lainkaan. Silloin meitä oli vain sinä ja minä.

Älä usko häntä, älä edes kuuntele häntä. Älä kuuntele hänen valheitaan, paksuja selityksiään. Kuuntele minua. Kuuntele minua ja minun ääntäni. Uskoa minua. Minä tiedän, kuinka sinut saa nauramaan ja hymyilemään. Hän ei edes osaisi arvata.

Istu viereeni ja puhu. Puhu tunteja maailman vääryyksistä ja ihmiskunnan tuhoutumisesta. Niin kuin ennen, tiedäthän. Jatka puhumista tunteja. Ja sitten istu vain vieressäni. Istu vain.

Eikä hän edes rakasta sinua, ei niin kuin minä. Hän ei edes rakasta sinua laisinkaan. Olet hänelle vain vanhan korvike. Vain minä olen sinulle ainoa, se ainoa ja oikea. Kuulut minulle. Niin kuin minä sinulle. Se on selvää.

Tahtoisin olla se, jolle vannot rakkauttasi. Olla se, jota kutsut kullaksesi. Tahtoisin olla se, jota pidät kädestä kulkiessasi ihmisten joukossa. Olla se, jota ilman olisit hukassa etkä voisi elää.

Mutta sinä vain seuraat häntä. Roikut koirana perässä. Et katso minuun. Et edes vilkaise. Etkä välitä.

Katso nyt vain tänne ja voisimme olla taas vain kaksin koko maailmassa. Sinä ja minä.

- Annabelle

[lähde]

Oi, täytyy sanoa että tykkäsin. Rakentavaa ei oikein lähde (varsinkaan tähän aikaan yöstä) mutta sait tällä tekstillä mulle kylmät väreet.

Olla se, jota ilman olisit hukassa etkä voisi elää.

Tästä tykkäsin. Tosin pitäisi poimia koko ficin kaikki lauseet jos tätä rupean harrastamaan. Niin että hyvä oli. Juuri tälläinen mukavan angstinen. Ja niin. Edelleen tykkäsin, ihana oli.

Ja tääkin kommentti aikas turhaa puhetta vaan mutta menköön nyt.

-lähde

[Tuhisija]

Mietin tuossa lukiessa paritusta ja luin uudestaan ja uudestaan, mutten saa päähäni nyt, ketä nämä kaksi henkilöä voisivat olla.  Toinen voisi olla Jane ehkäpä, mutta ehkä parempi että paritus on hämärän peitossa

Tykkäsin tästä.  Tykkäsin kuinka alussa oli niin kuin vuorotellen otettu kerrallaan eri verbi (nyt ei kukaan tajunnut ).  Siis niin kuin ensimmäisessä kappaleessa oli katso, toisessa suutele ja niin pois päin (vaikka olihan niissä sitten muitakin kyllä, mutta silti).  Ja tykkäsin kuinka ihan lopussa oli sitten

Katso nyt vain tänne ja voisimme olla taas vain kaksin koko maailmassa. Sinä ja minä.

kun alussa oli 'Ei, ei, älä katso sinne.'

Kiitos

[kakku.]

Voi kuule, et todellakaan saa lopettaa näiden kirjottamista! Täähän oli aivan upee! Mä aina vaan ihmettelen, että miten noinkin lyhkäseen tekstiin saa noin paljon tunnetta! Se on aivan uskomatonta!
Vau.
Amanecer mainitsikin tuosta parituksen miettimisestä. Että mulla oli vähän sama, että oli helpompi lukea ilam tiettyä paritusta. Mutta kuin luin tän kahteen kertaan, niin päähäi muodostui paritus. Joka ei kyllä edes liittynyt Volterraan...  Mutta kuitenkin
Vitsi, muuta en nyt sitten keksikään... Mutta vielä haluaisin lukea näitä tälläisia tekstejä!
Katri kiittää ja kumartaa! (: