Syysleikit | S, drama, erittäin lyhyt oneshot, kaksoset, Lee

[Tikkis]

Nimi: Syysleikit
Kirjoittaja: Tikkis
Beta: tuulitukka
Hahmot: Fred, George ja Lee Jordan
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, erittäin lyhyt oneshot. Ehkä jopa ficlet (en laskenut sanoja.)
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa kaiken muun paitsi tekstini.
A/N: Eli siis jälleen fanfic100 haasteeseen tuleva ficci. Syksy sanasta tehty siis, minkä voi myös hyvin päätellä. Kiitos tuulitukalle betailusta. Pelastava enkelini.


Tylypahkassa oli viikonloppu, joka oli oppilaille uurastuksen aikaa. Läksyvuoret kohosivat kattoon asti, ja epätoivon huokauksia sateli käytäviltä, nurkista, pihalta ja jopa komeroista (niistä kantautuvat huokaukset saattoivat kyllä merkitä jotain muutakin). Ihanat kelit houkuttelivat oppilaat pihalle, mutta sielläkin suurin osa koululaisista keskittyivät läksyihinsä, jotka olivat jo kenties ensi maanantaille annettuja. Opettajat katsoivat hymyillen oppilaidensa uurastusta ja jotkut jopa naurahtivat, kun heille sanottiin läksyjen määrän olevan liiallinen.

”Koulu ei ole mikään huvittelupaikka”, useimmat opettajista sanoivat.

Poikkeuksen tekivät kolme ihmistä, joita ei huvittanut opiskella ja pistää piloille loistavaa syksyn tuntua. Nuo kolme häiriköivät niitä, jotka yrittivät keskittyä.

Fred, George, sekä Lee Jordan touhusivat omiaan. Lauantaiaamuna heidät nähtiin kiipeilemässä puissa, jotka vain sijaitsivat Tylypahkan mailla. Tosin tällipajuun he eivät uskaltaneet koskea sen ensimmäisen kerran jälkeen, kun se oli motannut Fredille mustan silmän ja Georgelta oli lähtenyt melkein sukukalleudet irti. Lee oli ollut fiksumpi, ja jäänyt seuraamaan vierestä touhua.

Puista he sitten tiputtelivat lehtiä muiden oppilaiden päälle. He nauroivat vain, kun muut yrittivät tuskissaan poistaa hiuksistaan lehtiä, sekä pieniä oksanpalasia saaden vain hiukset takkuisiksi palloiksi.

Lehdistä oli myös muutakin hyötyä. Lee etsi paikkoja, joissa oli paljon lehtiä ja kaksoset jäljessä rupesivat kasaamaan niitä suureksi keoksi. Lopulta kun keko oli valmis, he rikkoivat sen hyppien keon päälle volteilla, ja kaikilla omituisilla tyyleillä, joita vain keksivät. Lehdet tietenkin levisivät lähellä olevien ihmisten päälle, saaden heidät likaisiksi ja nuhruisiksi.

Ja koska tämä kaikki ei heille riittänyt, he tekivät kasteisesta mullasta toisilleen sotamaalaukset ja leikkivät niin intiaaneja, kuin sotilaitakin, joista olivat kuulleet ihmisiltä, jotka tulivat jästiperheistä.

Pelkästään tämä olisi riittänyt saamaan oppilaiden ja opettajien hermot kireiksi. Mutta he tappelivat kovaäänisesti jok’ikisessä paikassa, jonka vain saattoivat keksiä. Kellistivät toisiaan nurmikkoon ja hakkasivat leikkisästi mahaan, tai naamaan. Mustelmiahan vain siitäkin leikistä sai.

Viikonloppu meni niin nopeasti, että koulunpenkille palaaminen oli kaikille suuri pettymys. Mutta oli kolme poikaa, jotka piti raahata ulkoa väkipakolla istumaan sisälle.

”Mutta tänäänhän on vasta sunnuntai”, George, Fred ja Lee hokivat koko maanantain. Heidän leikkiessään koko viikonlopun päivätkin jo olivat unohtuneet.

[Tikkis]

Nemethys: Olen oikein ihmetyksissäni, että olet stalkkailut tämän tekstin. En enää edes kunnolla muistanut tämän olemassaoloa. Komentissasi oli paljon enemmän sisältöä kuin uskoitkaan. Sait minullekin oikein hyvän mielen, kiitos siitä. :>

[Unohtumaton]

Siis en mä kestä kuinka söpöä. <3

Etsi otsikko ja kommentoi -haasteessa oli tällä viikolla teemana syksy ja stalkkasin tämän sen kautta. Kuinka huikeeta, että tämä on yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettu! Ja sori, jos vanhojen fikkien kaivelu aiheuttaa epämukavia fiiliksiä. 

Mutta asiaan: musta tämä oli ihanan keveä, sellainen hyvää mieltä herättävä teksti. Etenkin huomio huokauksista komeroissa jätti hymyn huulille. Totta kai ne teinit siellä muhinoi... Hauskinta oli silti kaksosten ja Leen tapa nauttia syksystä niin, että päivätkin menevät sekaisin. Lopulta se elämänilo syntyy aika pienistä asioista!

Jee, tykkäsin ja jäin hyvälle tuulelle tästä. Kiitos!

[Fiorella]

Tämä oli kaikessa lyhykäisyydessään todella suloinen ja elämänmakuinen. Voin niin kuvitella, miten nuori kolmikko on riehunut ja rymynnyt likaisissa lehdissä ja mutaisella nurmella. Täytyyhän sitä energiaa saada jollakin purettua ja näillä pojilla ainakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Ja miten voisivatkaan olla vielä vähän härnäämättä muita siinä sivussa.

Syysrieha sai pojat niin valtaansa, että viikonpäivätkin menivät sekaisin. Joskus on tullut sama tunne viikonlopun jälkeen ihan riehumattakin, joten ei ihme, jos poikia harmittaa paluu koulunpenkille, kun leikit jäivät vielä kesken.

Olipas oikea hyvänmielen syysteksti!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Valitsin listauksestasi tämän vanhemman tekstin ensinnäkin siksi, että nimi lupaili syystunnelmia ja minun teki äskeisen kävelylenkkini jälkeen mieli lukea jotain syksyistä, ja toisekseen siksi, että teksti imaisi minut mukaansa välittömästi, kun vain vilkaisinkin ensimmäistä kappaletta. Tuo alun viikonloppukuvaus henkii niin ihanan nostalgista Tylypahka-fiilistä! Nautin kirjoissa ihan hirveästi opiskeluelämän kuvaamisesta, läksyvuorten alle hautautumisesta ja opettajien tähtitieteellisistä vaatimuksista, ja tämä tarina palautti minut heti niihin tunnelmiin. Lapsena ja teini-ikäisenä elämänsisältö muodostuu pitkälti koulusta ja läksyistä, ja vaikka niihin liittyvät murheet saattavat tuntua vähäpätöisiltä näin aikuisen näkökulmasta, eivät ne sitä oikeasti ole. Ne muodostavat niin ison osan elämänpiiristä, samoin kuin kaverit ja heidän kanssaan höpsöttely, kuten tässäkin tarinassa käy samaistuttavasti ilmi.

Läksyvuoret kohosivat kattoon asti, ja epätoivon huokauksia sateli käytäviltä, nurkista, pihalta ja jopa komeroista (niistä kantautuvat huokaukset saattoivat kyllä merkitä jotain muutakin).

Tämä virke saa minut nauramaan, koska haha, komero on mitä klassisin paikka jollekin muullekin kuin epätoivon huokauksille... Tästäkin välittyy sellainen nuoruustunnelma, koska pakkohan sitä jostain on etsiä omaa rauhaa ihastuksen kanssa, kun makuusalit ja oleskeluhuoneet ovat kuitenkin aina täpötäynnä uteliaita silmäpareja.

Kaksosten ja Leen edesottamukset peilaavat heidän hassuttelevia persooniaan mitä mainioimmin. He eivät ota elämää turhan vakavasti, ja läksytkin tuntuvat välillä jäävän vähän sivuun hauskempien juttujen tieltä, mikä on hyvin ymmärrettävää. Heidän hyvä fiiliksensä tarttuu minuunkin, ja tästä kokonaisuudesta jää hyvä mieli. Pojat tuntuvat olevan vielä aika nuoria, ja heidän ajatusmaailmassaan on vastustamatonta huolettomuutta ja elämäniloa.

Kiitos tästä illan piristysruiskeesta! -Walle

[Tikkis]

Hei siis apua, kun ootte kaivelleet jonkun muumioituneen tekstin taas kerran esiin. Mitä nyt vilkuilin tätä tekstiä, pilkkuvirheitä vilisee ja muutenkin olisin saattanut käyttää kielellisesti vähän toisenlaisia ratkaisuja, mutta tässä sitä huomaa, miten nuorekkaan vilpittömissä (tai vilpillisissä) fiiliksissä tätä tekstiä on kirjoitettu.

Unohtumaton, oot näköjään kommentoinut tätä tekstiä jo vuonna 2018 ja oon jättänyt sulle näköjään tylysti vastaamatta, apua! Sanat on ehdottomasti lämmittäneet silloin mieltä ja sitä ne tekevät ehdottomasti edelleen. Kiitos paljon kommentista! <3 PS. Teinien muhinointi komeroissa on musta aivan järjettömän kutkuttava klisee!

Fiorella, Lee, Fred ja George ovat sellaisia höpsöttelijöitä, joista saa kyllä melkoista hyvää fiilistä irti ihan yrittämättäkin. Joskus sitä toivoo, että osaisi ottaa samanlaista elämänasennetta itsekin ja olla ottamatta asioita niin vakavasti. Siihen itsekin samaistun vahvasti, että maanantait tulee aina ainakin päivää liian aikaisin. Kiitos kommentista! <3

Waulish, oijoo, oon niin samaa mieltä, että opiskeluelämän kuvaaminen ja siihen silloin aikanaan samaistuminen oli ihan parasta. Myöskin opettajien järjettömät vaatimukset oli asia, johon samaistuin varmasti noihin aikoihin, kun oon tätä tekstiä kirjoittanut. Kuten jo Unollekin mainitsin, komero on ihan syystäkin klassikko ja kutkuttava klisee, haha! Kiitos sullekin ihan todella paljon kommentista! <3

[Larjus]

Teki mieli lukea jokin lyhyt ja levyt hyvän mielen fici, ja tää vaikutti juuri sopivalta. Kaksosten ja Leen puuhailut on aina vaikuttanut niin hauskoilta, joten olipas kiva löytää niistä fici! Otsikkokin viittasi johonkin hauskaan leikkimieliseen.

Fici vastasikin hyvin mun tarpeisiin/toiveisiin. Tylypahkassa riittää aivan varmasti läksyjä vähän turhankin paljon (ainakin oppilaiden mielestä, opettajathan vain toteavat että ei se nyt niin paha ole), mutta luonnollisestikin Fredillä, Georgella ja Leellä on jotain aivan muuta mielessään Heidän puuhistaan oli ihana lukea, jotenkin niin sympaattista ja valloittavaa menoa (vaikka ne, jotka yrittävät oikeasti saada jotain tehdyksikin, eivät taatusti ole samaa mieltä ). Etenkin kohta, jossa he tekivät itselleen märästä mullasta sotamaalaukset, pisti hymyilyttämään Ja omalla tavallaan suloista, että leikin tiimellyksessä ehti päivätkin mennä sekaisin!

jopa komeroista (niistä kantautuvat huokaukset saattoivat kyllä merkitä jotain muutakin)

Höhöhö :DDDD Niin klassikko. Eihän tällaiselle voi olla nauramatta!

Onneksi meillä on nyt vielä lauantai. Tiedän jo etukäteen, että fiilikseni maanantaina ovat samat kuin pojilla tässä ficissä!

[Tikkis]

Larjus: Ai vitsi, on aina jotenkin tosi jännittävää saada kommentteja vanhoihin teksteihin. Musta on tosi kiva kuulla, että myös sä oot kokenut tän hyvänmielen tekstinä, josta jää hyvä fiilis. Fred, George ja Lee on kyllä semmosia rasavillejä, etten yhtään ihmettele, että muilla (esim. Percyllä ) on mennyt totaalisesti järki niiden toilailuihin koko kouluajan. Kiitos kommentista! <3

PS. Onneksi nyt on torstai, ja huomenna alkaakin jo taas onnellisesti viikonloppu!