draama-angst-seksiäkin; kolmantena pyöränä olemisen yksinäisyydestä, k-11
Ficin nimi: Nuorta lempeä eli kebabpaikka morsiussviittinä eli katkeroituneen sinkun tilitys
Kirjoittaja: RoastedGarlic
Genre: Draama/angst/tuntematon
Ikäraja: K-11 // Tinppa lisäsi ikärajan otsikkoon. Yukimura alensi ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle.
Paritus/Päähenkilöt: pelkkiä omia hahmoja, minun mielikuvissani kaikki naispuolisia mutta tulkinta on hyvin joustavaa tarvittaessa.
Yhteenveto: Kuinka käy, kun yrittää tavata ystäväänsä tämän alettua seurustella.
Varoitukset: En usko, että tässä on mitään suurempaa varoitettavaa. Paitsi saattaa aiheuttaa tai poistaa kebabhimon.
A/N: Omistettu sinkuille ja niille, jotka muistavat miltä tuntuu olla kolmas pyörä. Eli sinkuille. Ette te seurustelevat enää muista. (Lukekaakin siksi, että muistaisitte.)
Arvoin ikärajan kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, että vaikka seksiä ei ole paljon, siitä kertomista on kärjistetty tavalla, joka saattaa nuorelta lukijalta mennä ohi.
Pahoittelen jo etukäteen, mikäli joku seurustelevista ystävistäni tämän näkee. Luotan siihen, ettei teillä ole enää aikaa lukea ficcejä.
Ja onhan tämä vähän kliseisesti kirjoitettua shaibaa, kunhan piti vain saada tämä kaikki ulos itsestäni.
Lopuksi rohkenen toivoa jonkinlaista kommenttia. Vertaistukikin kelpaa.
Nuorta lempeä eli kebabpaikka morsiussviittinä eli katkeroituneen sinkun tilitys
Se oli todella hyvää seksiä.
Katseestahan se alkoi, tummanpalavista silmistä jotka houkuttivat toista lähemmäs, hipaisemaan huulilla toisen poskea. Oli suorastaan huvittavaa, kuinka pienen hetken toinen jaksoi vastustaa, ja sitten sormet upposivat niskaa myöten hiusten sekaan. Kasvot katosivat näkyvistä, kohta toinen istui kahareisin sylissä.
Heidän maailmassaan olivat vain he kaksi. Mikään ei hidastanut hapuilevia sormia, jotka kovin pian löysivät varmuuden.
Minä nypin pitaleipää siivuiksi, kastoin sen lautaselle tuhraantuneeseen kermaviilikastikkeeseen. Iskender oli mennyttä siinä missä minun toivonikin. Olin syönyt pöytämme kolme annosta, etteivät pääsisi jäähtymään.
Yskähtelin. Liimasin foliosta repimäni sydämen kastikkeella seinään. Nostin jalat pöydälle ja niistin pöytäliinaan. Join lisää vettä, hyräilin itsekseni.
Mikäpä tässä ollessa, sadatta vuotta näkymättömänä.
Olisin ehkä itkenytkin hieman, mutta päätin, että se on turhaa.
Lähdin hakemaan olutpulloa tiskiltä niihin aikoihin, kun he lähestyivät rakkautensa huippua melko äänekkäästi. Alkoholi, minä ajattelin, on siedettävä tapa jaksaa loppuunsa saakka lounas ystäväni kanssa. Enhän minä keskenkään voisi poistua. Minähän olin loppujen lopuksi ollut se, joka viikoittain nurisi, miten mukavaa olisi kerrankin tavata ja keskustella. Niin kuin meillä oli ollut tapana silloin, kun sinua oli vain yksi.