Ficin nimi: Vuoret
Kirjoittaja: Odo
Beta: LillaMyy
Genre: draama
Hahmo(t): Hermione/Pansy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Tämä syntyi Arten haasteesta FFF Exchangeen! En tiedä, vastaako tämä nyt yhtään toivetta, mutta tällaista nyt kuitenkin syntyi. Paritus on täyttä rakkautta, joten se oli heti aika selvä valinta, kun näin haasteen. Annetuissa toiveissa oli paljon sellaista, mikä itseänikin innostaa paljon, mutta kirjoittaminen itsessään olikin aika haasteellista. Toivottiin, ettei olisi vain fiilistelyä, joten toivottavasti tästä saa irti hieman jotain muutakin. : D Kiitos haasteesta, Arte, oli kiva kirjoittaa pitkästä aikaa Hermansya! ♥ Haasteen voitte tsekata spoilertägin alta ja Myttikselle kiitos betauksesta ja rohkaisusta!
Ps. Toivon, ettei tämä ole nyt liian ällöromanttinen, kun aika herttaiseksi meni. u_u Ja lisätään vielä haasteeseen Perspektiiviä parittamiseen parilla Viholliset (vaikka en suostu kyl Hermansya oikein sellaiseksi laske : D)
Millä ikärajalla tahtoisit saada tekstin (S - K-18): S - K-15
Toiveita tekstin suhteen (genrejä, omia mieltymyksiä, kohtauksia yms. mitä tulee mieleen): Draama ♥♥♥ Varovaisuus tunteiden kanssa, epävarmuus, UST, realistisuus. Fantasia, taikausko, maaginen realismi, kansantarut, mytologia (etenkin suomalainen). Vuoret, metsät, järvet, joet, tunturit, vaeltaminen. Parisuhdeongelmat, vastoinkäymiset, riitojen selvittäminen, uudenlaiseen tilanteeseen totutteleminen. Parisuhteesta kertominen läheisille vaikeista lähtökohdista huolimatta, todennäköisyyksien voittaminen eli epätodennäköisetkin ihmiset löytävät toisensa...
Fandom- ja/tai paritustoiveita (myös originaali ja RPF käyvät): Harry Potter (erityisesti Hermione/Pansy, mutta lähes kaikki naiset ovat ihania, esim. Hermione/Fleur, Ginny/Fleur, Astoria Greengrass /Romilda Vane...), originaali, Game of Thrones (Sansa/Daenerys)
Mistä et ehdottomasti tahdo lukea (kauhu-paritukset, inhokkigenret, ällöttävät aiheet yms.): ei insestiä, Bellatrixia, ällöfluffia tai -romantiikkaa, huumoria, pelkkää fiilistelyä
Muutamia sanoja/lauseita/aiheita/ideoita, joista kirjoittaja voi lähteä tekstiä rakentamaan:Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa - -Kuutamokävely hankikannolla/lumen narskuminen saappaiden alla/pakkasen punentamat posket/jäinen maisema
Inspakuva,
inspakuva,
inspakuva,
inspakuvia vuoristaJotain muuta haasteeseen lisättävää: Ei tarvitse yrittää toteuttaa mahdollisimman montaa toivetta - valitse kohta, joka sytyttää parhaiten, ja olen iloinen!
Vuoret
Järven tyynestä pinnasta heijastuivat yläpuolella kohoavat vuoret, joiden huiput olivat valkoiset ja aurinko paistoi niiden takaa. Vene keinui rauhallisesti ja maisemat saivat hengityksen salpaantumaan.
Hermione katsoi Pansya, joka tuijotti korkealle vuoren huipulle ja taivasta, joka oli puhtaan sininen. Pansyn kasvoilla oli levollinen ilme, eikä Hermione voinut olla hymyilemättä.
”Sulmu ajatuksistasi”, Hermione sanoi, kun he olivat olleet jo kauan hiljaa. Astuttuaan veneeseen ja työnnettyään sen selälle he olivat vaienneet ja keskittyneet vain ympäristöönsä. Vaelluksen jälkeen rauhoittuminen järvellä oli saanut heidän molemmat uppoamaan mietteisiinsä, mutta Hermionella ei ollut aavistustakaan, mitä hänen tyttöystävänsä mielessä oli.
”Täällä on kaunista”, Pansy vastasi lyhyesti. Hänestä luontoon lähteminen oli ollut täydellinen idea näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka aluksi hän olikin ollut epävarma.
”Niin on. Se ei taida kuitenkaan olla kaikki, mitä mielessäsi on”, Hermione sanoi viisaasti, sillä hän oli oppinut lukemaan Pansya heidän suhteensa aikana. Heidän ensimmäinen vuosipäivänsä lähestyi ja vuosi oli ollut juurakkoinen kuin vaelluspolut, mutta siitä huolimatta hänelle elämän parasta aikaa.
”En oikein tiedä… Mietin, että ehkä meidän pitäisi kertoa muille… tiedäthän? Meistä?” Pansy sanoi katsellen yhä jonnekin kauas, missä vuoret halkoivat taivasta. Hermione ymmärsi ja tiesi, että heidän pitäisi kertoa pian Harrylle ja Ronille, molempien vanhemmille, kaikille… Olivathan he olleet yhdessä jo vuoden ja riidelleetkin aiheesta muutaman kerran. Täällä ei kuitenkaan ollut vaaraa riidasta, Pansyn ääni oli yhtä seesteinen kuin vallitseva ympäristö.
”Olet oikeassa. En vain tiedä, miten kertoisin”, Hermione sanoi hieman haikeana ja siirtyi Pansyn vierelle veneen keulaan saaden veneen keinahtelemaan liikkeen mukana.
Pansy laski katseensa taivaalta ja katsoi Hermionea silmiin painaessaan huulensa tämän huulille. Hermione vastasi lyhyeen suudelmaan ja sipaisi Pansyn tummat hiukset takaisin korvan taakse.
”Kyllä me jotain keksimme”, Pansy sanoi. ”Täällä on niin rauhallista. On helppoa ajatella.”
Hermione oli huomannut, miten kireä Pansy oli viime aikoina ollut, joten hän oli ehdottanut, että he lähtisivät retkelle. Ottaisivat rinkat selkäänsä ja viettäisivät vuoristossa pari päivää kaukana Lontoon harmaudesta ja velvollisuuksista, jotka pitivät heidät usein kiireisinä.
Vuoristoilma oli raikas ja Pansy oli oikeassa, täällä oli helppoa hengittää ja ajatella, Hermione ei voinut kieltää sitä. Hän nautti luonnosta ympärillään ja samaan aikaan mielessä oli lapsuuden retkeilymuistot sekä nykyhetki, jossa Pansy oli hänen kanssaan.
Kouluaikoina Hermione ei ollut osannut aavistaa, että Pansy pitäisi retkeilystä, mutta tutustuttuaan tähän, hän oli oppinut paljon kaikenlaista. Pansy piti hitaista aamuista, luonnosta ja hänestä.
Viimeisin oli ollut suurin yllätys, josta Hermione oli nyt onnellinen. Pansyn tapaaminen uudessa valossa oli muuttanut hänen elämänsä täysin, eikä hän vaihtaisi enää päivääkään pois.
”Haluaisitko kiivetä vuorelle?” Pansy kysyi ja tarttui Hermionea kädestä. Ylväät vuoret kohosivat mahtavana heidän edessään, mutta jossain niiden rinteillä kulkisi polkuja, joita he voisivat tarpoa.
”Kyllä”, Hermione vastasi. Keskustelu suhteen paljastamisesta oli jäänyt, mutta ajatellessaan kiipeämistä yhdessä vuorelle, se tuntui vertauskuvalta haasteiden voittamisesta. Se oli hieman kaukaa haettu ajatus, mutta Pansyn taikoessa veneen lipumaan kohti rantaa Hermione ei voinut olla kiitollisempi.
Vuosi oli loppujen lopuksi lyhyt aika ja heillä olisi vielä paljon edessään, mutta he kohtaisivat tulevan yhdessä. Kertominenkin tulisi ajallaan, ehkä piankin, mutta nyt heillä oli aikaa olla vain toistensa kanssa vailla mitään huolia tai kiireitä ja nauttia vain hetkestä ja jylhistä maisemista.
Olivathan he tavanneetkin koulun jälkeen alun perin vaelluksella, joka oli muuttanut lopulta kaiken, mihin Hermione oli tottunut. Olipa ympärillä sitten nummia tai vuoria – oli varmaa, että polut kuljettaisivat heidät samaan paikkaan olipa edessä mitä tahansa.