Ficin nimi: Vampires are alive
Kirjoittaja: Vanamo
Beta:
Guadalupe, kiitokset
Disclaimer: Hahmoista ja koko twilight-sagasta kunnia Meyerille. Kappale on Dj Bobon Vampires are alive.
Tyylilaji: Angst.
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus, Päähenkilöt: Edward/(Bella)
A/N: Juu, fini pursuaa Edward angstia, mutta tungempa omanikin tänne. Jos luet, olisi kiva jos jättäisit jonkinlaisen kommentin jälkeesi.
Osallistuu
Oi Doris -eli lauluista teksteihin -haasteseen.
Vampires are aliveJuoksen pois, vaikka tahdon palata hänen luokseen ja kertoa valehdelleeni. Haluan kuitenkin suojella häntä, sillä hänen elämänsä on tärkein. Hän on, vaikkei suostu sitä ymmärtämään, jatkuvassa vaarassa lähelläni. Hän ei halua käsittää, että saatan pelkällä hennolla kädenliikkeellä viedä hänen henkensä.
En ole vihainen Jasperille, olen vihainen itselleni. Minä olin se, joka meni rakastumaan. Minä olin se, joka antoi todellisille tunteilleen vallan. Ja nyt lähden kaikkea aiheuttamaani tuskaa pakoon. Istun hopeisen Volvon nahkaiselle penkille ja painan kaasua rajummin kuin koskaan. Minun on varmistettava, etten enää palaa. Päämäärälläni ei ole väliä, kunhan se on vain kyllin kaukana hänestä. Hän herättää minussa ristiriitaisia tunteita, mietin samaan aikaan, kuinka pystyisin pysymään riittävän kaukana hänestä ja sitä, kuinka, ja koska, voisin palata. Palaaminen olisi kuitenkin väärin, joten minun ajettava eteenpäin.
Ajettuani vain muutaman minuutin hiljaisuus auton sisällä käy sietämättömäksi. Painan yhtä viatonta nappulaa ja auton täyttävät sanat, jotka saavat minut inhoamaan itseäni entistä enemmän, mikäli se on edes mahdollista. Silti jokin käsittämätön voima kieltää minua sammuttamasta radiota. Se estää minua sulkemasta korviani, se pakottaa minut kuulemaan sanat, sisäistämään ne. Kun hän kärsii, minunkin kuuluu kärsiä.
Vampires are alive
The legends have to survive
We'll never come undone
And we will be forever young
Niin, me olemme olemassa. Me emme tule koskaan olemattomiksi, eikä meidän tekojemme kauheutta ei voi ikinä korjata. Jotkut meistä tuhoavat ihmisten elämän tappamalla, minä tuhoan rakastettuni elämän särkemällä hänen sydämensä.
Ihmiset katsovat kalpeaa ihoamme ja täydellisyyttämme jumaloiden, he eivät tiedä millaisen kirouksen merkkejä nuo piirteet ovat. Elämämme ei ole onnellinen satu, vaan se on päättymätön painajainen. Kirousta ei voi murtaa suutelemalla sammakkoa taikka heilauttamalla taikasauvaa vaan se on ikuista. Kirjaimellisesti.
I am a vampire, I'm a slave
A slave to the daylight, hence my grave
In the darkness, in the shadows – here I am
Vampyyri. Tuo kitkerä sana tuo ihmisille aina vain mieleen valkosipulinkynnet, hauta-arkut ja auringonsäteet, joiden he uskovat olevan meille tappavia. Ihmiset luulevat, että haluamme olla pahoja, he ovat väärässä. Tai ehkä eivät sittenkään. Minä satutin häntä, näin hänen kärsivän, olen tuhonnut hänen elämänsä, vaikka toivon sen palaavan ennalleen. Minä olen paha, minut on tuomittu varjoihin ja pimeyteen. Ehkä se on oikein, ehkä minä en ikinä pysty olemaan hyvä. En ainakaan ilman häntä.
I want you to be forever mine
Together until the end of time
Like a nightmare, neverending
Let me change your world
Kuinka itsekäs olenkaan. Tahdon hänet itselleni, ikuisuudeksi. Tosin ikuisuus hänen kanssaan ei olisi painajainen, se olisi satumaailma. En kuitenkaan voi tehdä sitä. En tuhoaisi hänen sieluaan. En ikinä.
Tonight is the night, live a thousand years
Don't be scared, don't drown in tears
Free your spirit after midnight, sell your soul
Meitä kuuluu pelätä, meitä täytyy pelätä. Vampyyria ei saa rakastaa, ehkei vampyyrillakaan ole lupaa rakastaa, ainakaan ihmistä. Parempi itkeä kyyneleiden kera kuin ilman. Kyyneleet tuovat pahan olon pois, eivät ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta kuitenkin lopulta. Me emme voi itkeä, siksi suru juuttuu sisällemme, emmekä ikinä unohda tekojamme, varsinkaan niitä jotka ovat aiheuttaneet muille kyyneleitä. Hän unohtaisi minut kyllä, hän pääsisi yli lähdöstäni. Mutta minä en unohtaisi häntä, en ikinä.
