Kirjoittaja: little_angel
Ikäraja: S
Fandom: FMA
Genre: jonkin asteinen fluffy, draama sekametelisoppa
Varoitukset: njaa, normaaleja kipuja ei muuta
A/N jostain kumman syystä innostuin kirjoittamaan
taas uuden oneshotin likaisen mielikuvitukseni innoittamana
***
”Ed, Al. Lähden käymään apteekissa. Winry on kipeä”, Pinako täti huokasi. ”Saat odottaa kätesi valmistusta vielä ainakin kaksi päivää.”
Ed vilkaisi synkkänä ikkunasta ulos. Kaksi päivää lisää hermoja riipivää hiljaisuutta.
”Selvä”, Ed kuuli itsensä sanovan ”Mikä Winryllä on?”
”Sen saat itse käydä selvittämässä”, Pinako sanoi ja virnisti häijysti. Hän vilkutti pojille ja lähti Den mukanaan.
”Menetkö Winryä katsomaan?” Al kysyi, kun Ed oli nostanut jalkansa ensimmäiselle askelmalle. ”Joo”
Kop, kop. ”Winry voiko tulla?”
Winry nosti päätään aavistuksen, mutta veti sen nopeasti takaisin rintaansa vasten. ”Siitä vaan”, hän voihkaisi. Nyt vielä Ed… aivan kuin ei isoäidin huoli riittänyt.
Ed avasi varovasti oven ja etsi Winryä katseellaan. ”Täällä, Ed.”
Ed käänsi katseensa äänen suuntaan ja huomasi Winryn makaavan kyljellään sängyllä sikiöasentoon käpertyneenä kasvot hikisinä ja kivusta vääntyneinä.
”Winry? Winry, mikä sinulla on?!” Ed huusi. Winry hymyili väkinäisesti ja säpsähti uuden kivun aallon pyyhkäistessä ruumiin läpi. ”Ei mitään mistä pitäisi huolestua”, hän vain totesi.
Ed alkoi olla jo todella huolestunut. Hän juoksi sängyn vierelle ja polvistui. ”Winry, Kerro!”
Winry mietti, miten antaisi vastauksen ja jokainen ajatus sai hänen kasvonsa punehtumaan aina astetta enemmän. Edin kultaiset silmät katsoivat häntä huolestuneesti.
Liian pitkältä tuntuvan hiljaisuuden jälkeen Winry mutisi jotain jota ei Ed ymmärtänyt, eikä kuullut. Hän kohotti kysyvästi toista kulmaansa. ”Toistaisitko?” Hän sanoi.
”Kipuilen tällä tavalla kerran kuussa”, Winry totesi naama punaisena kivusta ja häpeästä. Hän vingahti taas. Saisi isoäiti jo tulla!
Edin kasvoilla paistoi hetken hämmennys ja pikkuhiljaa kasvot alkoivat punottaa enemmän ja enemmän. ”Noinko paha?” Hän lopulta sai sanotuksi.
Jos Winry olisi pystynyt, hän olisi mojauttanut Ediä kalloon. Hampaita kiristellen hän vain vastasi: ”Eiköhän se näy” ja vingahti taas voimakkaasta kivusta.
Ed rapsutti nolostuneena päätään. ”En tiennyt, että naiset reagoivat kiertonsa alkupäivillä noin voimakkaasti…”
Ed ei tiennyt miten päin olisi. Winry oli selvästi tuskissaan, mutta vakuutti toipuvansa kunhan saisi jotain kipulääkettä. Hän oli sanonut: ”Omani loppuivat, enkä ehtinyt ja muistanut ostaa lisää.”
”Ed, parasta että menet alas. Minua ei kannata katsella tämän näköisenä”, Winry huokasi alistuneena. Ed oli jo matkalla ovelle, mutta kääntyi vielä katsomaan ystäväänsä. Hetken mielijohteesta hän käveli Winryn luo ja painoi huulensa arasti tytön huulille.
Winry kavahti poispäin. ”Oikeasti, mene”, hän vain sanoi kivun taas pyyhkäistessä yli. Tällä kertaa Ed totteli ja paineli alas niin nopeasti kuin varajalalla vain pääsi.
”Mikä hänellä oli?” Al kysyi myös huolestuneena. Edin naama punehtui. ”Ilmeisesti jotain noloa, kun kerran tuolla tavalla punastelet”, Al tuumasi ja käänsi katseensa takaisin kirjaan jota luki. ”Kuukautiskipuja”, Ed mutisi selkä veljeensä päin.
”Niin vähän arvelinkin”, Al hymähti ja vilkaisi syrjäkarein veljeään. Tämä totta tosiaan oli toivoton. ”Toivottavasti Pinako tulee pian takaisin, en kestä nähdä ketään, ja varsinkaan Winryä sellaisessa kunnossa” Ed huokasi, mutta huomasi Alin katseen. Ed päätti liueta ennen kuin Al ehtisi sanoa mitään ihastumisesta.
Toivoton tapaus. Al ajatteli kun Ed paineli ovesta ulos. Hän suuntasi katseensa kirjaan. Mutta eiköhän hänestä tule jotain joskus tulevaisuudessa.
