Ficin nimi: En kai mä ilman sua pipareita leipoisi
Kirjoittaja: Winga
Läpilukija: Kiirsu
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluff, pala elämää
Paritus: Olivia/Piia
Yhteenveto: Olivia halusi järjestää kivan illan.
Kirjoittajalta: Isfetille oikein hyvää synttäriä! Inspiroiduin sanoista hirmuisesti.
En kai mä ilman sua pipareita leipoisi
Olivia katseli hiljalleen leijailevaa lunta ja iloitsi mahdollisesta valkeasta joulusta. Isä olisi sanonut, että ei tämä vielä mitään tarkoittanut, mutta Olivia tiesi sen, eikä siksi ollut edes intoillut tälle.
Katulamppu valaisi lumisateen kauniisti ja Olivia vilkaisi taas puhelintaan. 18:04. Kohta, kohta. Häntä ei haitannut odotella lumisateessa mutta hänen puhelintaan vähän haittasi. Siksi hän koetti vältellä sen vilkuilua mutta toisaalta odottelu oli hankalaa, kun hänellä oli suunnitelmia illaksi. Ei ehkä mitenkään suuria, mutta suunnitelmia kuitenkin. Piian tunti oli päättynyt neljä minuuttia sitten ja tällä menisi hetki vaihtaa vaatteet, joten Olivialla oli vielä hetki aikaa ihailla lumisadetta ja valkenevaa maata.
Monella ohikulkijalla oli ärtynyt ilme. Olivia olisi halunnut laulaa heille ja sanoa, että hei, hei, ainakaan ilmastonmuutos ei ihan vielä ole niin pitkällä, että meillä ei ole ollenkaan talvea. Että hei, tyyppi, jos täällä ei tulisi lunta, me oltaisiin vielä enemmän pulassa. Hän kuitenkin tyytyi pyörimään ympäri ja vähän hypähtelemään. Osa ohi kävelevistä ihmisistä hymyili hänelle, joku sanoi, että hyvä että on hauskaa, toinen kysyi ystävältään että mitähän toikin on nauttinut.
Piia ilmestyi äkkiarvaamatta, nauraen, ja nappasi Oliviaa käsistä kiinni. ”Hei höpsö”, Piia sanoi ja veti Olivian suudelmaan.
Olivia nauroi ja irrotti kätensä Piian otteesta kiertääkseen kätensä tämän ympärille. ”Heippa rakas! Oliko sulla kiva tunti?”
Piia alkoi selittää opettajasta ja uusista liikkeistä ja Olivia kuunteli miettien, että joku päivä hän saisi Piian vielä näyttämään miten kaikki liikkeet edes tehtiin. He lähtivät kävelemään kotia kohti käsi kädessä, ja jossain kohtaa Piia kysyi: ”Mitä sä muuten tänne tulit?”
”Ajattelin yllättää!” Olivia vastasi ja suuteli Piian poskea.
Piia nauroi. Hän kyseli, mitä Olivia oli ehtinyt tehdä, ja Olivia selitti tähtitieteestä kaikenlaista, eikä Piia ollut ihan varma, mikä vastaus hänen kysymykseensä oikeastaan oli.
Kotiovella Olivia avasi oven ja vauhdikkaasti riisui takkinsa ja kenkänsä ja Piian vielä jäädessä eteiseen riensi sytyttämään kynttilät pöydällä.
”Mitä sinä nyt?” Piia kysyi kuullessaan sytkärin äänen. Hän ilmestyi huoneeseen hetken kuluttua ja hymyili. ”Teitkö sinä illallista?”
Olivia kohautti olkiaan. ”Tein salaattia. Ja jälkiruoaksi meillä on glögiä ja pipareita!”
”Et kai sinä tehnyt pipareita yksin!” Piia kysyi tuohtuneena ja hyökkäsi Olivian kylkiin kiinni.
Olivia koetti tarttua Piiaa ranteista. ”Hei! Ei reilua! Nää on ihan kaupan valmispipareita. Ostin kyllä pakastimeen taikinaa, että voidaan tehdä vaikka huomenna ite!”
Piia hellitti kutittamasta ja suuteli Oliviaa. ”No sentään jotain järkeä sinunkin päässä.”
”Kyllä minä nyt tiedän, että piparit on sinun juttu”, Olivia vastasi vinkaten ja Piia pyöritteli silmiään.
”Toi oli kyllä taas niin huono vitsi.”
Olivia nauroi ja veti tuolia taaksepäin. ”Istuutukaa, olkaa hyvä.”
Piia pyöritti taas silmiään ja istuutui. Hän oletti Oliviankin istuvan heti mutta tämä menikin keittiöön. ”Mitä sinä nyt vielä?”
Olivia ei vastannut, laittoi vain rauhallista musiikkia soimaan ja tuli takaisin.
”Toivottavasti salaatti on susta ihan syötävää”, Olivia sanoi mietteliäänä ja katsoi kun Piia laittoi lautaselleen salaattia.
Piia hymyili. ”Totta kai se on.”
Olivia virnisti. ”Hyvä, koetin tehdä siitä yhtä mehukasta ku mitä sä oot.”
”Tossa ei ollut mitään järkeä”, Piia mutisi.
Olivia kohautti olkiaan ja alkoi jutella tulevasta joulusta. Hän kertoi soittaneensa isälleen, että he menisivät käymään siellä yhtenä päivänä, ja että päivä ei ollut vielä varma, ja Piia alkoi miettiä, että pitäisi puhua omalle suvulle. Joulu oli vielä niin outo ajatus, koska tämä oli ensimmäinen joulu yhteisessä kodissa, vaikka joulunajan he aikoivatkin viettää perheidensä luona. Oli silti niin paljon asioita mitä piti miettiä, koristelutkin olivat vielä vähän kesken.
”Mun suunnitelmat meinasi mennä pilalle jo kaupassa. Glögihylly oli melkein tyhjä!” Olivia totesi, kun salaatit oli syöty. Hän vei tiskit keittiöön ja kaatoi glögiä mukeihin. ”Siellä oli hirveä ryntäys ihmisiä ostamassa aleglögejä. En oo ikinä nähnyt niin tyhjiä glögihyllyjä.”
”Pikkujouluglögit piti ostaa”, Piia totesi ja joi vetensä loppuun.
Olivia nyökkäsi. Hän laittoi mukit mikroon ja kantoi piparit sohvapöydälle. ”Ajattelin, että voitais katsoa leffa tässä samalla.”
”Mikä leffa?”
Olivia hymyili ja kävi hakemassa glögit vielä. Piia oli jo istunut sohvalle ja Olivia istui kiinni tähän. ”Katsotaan Kaunotar ja hirviö, en oo nähnyt sitä ikuisuuteen.” Hän veti viltin heidän jaloilleen ja kaappasi Piian kainaloon. ”Ajattelin, että säkin tykkäisit.”
Piia hymyili ja nojasi Oliviaan. ”Oot ihana.”
