Nimi: Kiekkomimmit
Kirjoittaja: Kotitonttu
Beta: Lindsey, kiitos paljon taas!
Fandom: twilight
Genre: one-shot, humor?
Paritus: Bella/Esme + Edward
Ikäraja: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille.
Summary: Bella jää Esmen kanssa kahden, kun muut ovat metsästämässä
A/N: Tää on taas näitä keskellä yötä kirjoitettuja, joten en voi luvata mitään :DMä en tiedä jääkiekosta mitään, mutta kaveri anto idean. Joo ja otsikon keksi äiti :p
Bpov
Istuin hiljaa Edwardin huoneen sängyllä ja katselin ikkunasta ulos lumisadetta.
”Bella? Saanko tulla?” Esme kysyi.
”Tule vain,” vastasin.
Hän avasi oven ja tuli sisään. Hän istui viereeni sängylle.
”Pidätkö lumesta ?” hän kysyi.
”En oikeastaan,” sanoin katsettani kääntämättä. ”Kuinka niin?”
”Ajattelin lähteä pelaamaan jääkiekkoa, ja tarvitsisin seuraa,” hän sanoi.
”Pelaatko sinä jääkiekkoa?” Kysyin, kummastuneena.
”Olen pelannut niin kauan kuin muistan,” hän sanoi.
”Tulisin kanssasi, mutta en ole koskaan edes luistellut joten luulen ettei se oikein onnistu minulta,” sanoin.
”Totta kai sinä osaat luistella, tai ainakin jos opetan sinua” hän naurahti ja nousi sängyltä.
”Pue päällesi, Alice sanoi että voit lainata hänen vaatteitaan. Haen kaikki tavarat jotka tarvitsemme,” Esme sanoi ja lähti.
Minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua pelaamaan jääkiekkoa Esmen kanssa.
Nousin hitaasti sängyltä ja kävelin Alicen huoneeseen.
Avasin hänen vaatehuoneensa oven varovasti, huone oli valtava.
Huoneen molemmin puolilla oli vaatteita siististi järjestyksessä.
Kun viimein löysin ulkovaatteiden luo, huomasin tuolille asetetun tummanpunaisen toppapuvun ja valkoiset kaunoluistimet.
Puin toppapuvun päälleni, otin luistimet mukaani ja lähdin alakertaan.
”Vihdoinkin,” Esme sanoi ystävällisesti.
”Anteeksi kun kesti, Alicella on vain iso vaatehuone,” sanoin.
”No ei se mitään, istu alas laitan luistimesi niin pääsemme nopeammin,” hän sanoi ja alkoi laittaa luistimieni nauhoja kiinni.
”Esme, saanko kysyä jotain?” kysyin. ”Pelaako Edwardkin jääkiekkoa?”
”Ei, vain minä, Alice ja Rosalie pelaamme,” hän sanoi.
Nousin seisomaan ja lähdin hoipertelemaan ovelle päin, mutta huonoksi onnekseni luistimeni suoja oli huonosti ja kompastuin kynnykseen.
Onneksi Esme oli nopea ja sai minut kiinni ennen kuin kerkesin kaatua.
”Bella, minusta olisi parempi jos ottaisit tämän,” hän sanoi ja ojensi minulle punaisen luistelukypärän, joka oli koristeltu kimalteella.
”Kiitos Esme,” sanoin ja laitoin kypärän päähäni.
”Ole hyvä, et kai pahastu jos kannan sinut jäälle?” hän kysyi.
”Eihän sinun tarvitse,” sanoin, mutta hän oli jo nostanut minut selkäänsä ja käveli ketterästi lumista alamäkeä jäälle.
”en tiennyt että teillä on oma luistelukenttä pihallanne?” kysyin hämmästyneenä.
”On, se mitä meiltä ei löydy niin sitä ei tarvita,” hän sanoi ja laski minut puiselle penkille istumaan. Sitten hän juoksi vampyyrin nopeudella varastoon ja tuli takaisin syli täynnä tavaraa.
”Bella oletko valmis?” hän kysyi kun oli saanut maalit kentän molempiin päihin.
”Olen” sanoin, vaikka oikeasti minua ei kiinnostanut ollenkaan pelata.
Nousin penkiltä ylös, mutta kaaduin heti.
Esme riensi luokseni ja nosti minut ylös.
”Varovasti Bella,” hän sanoi ja otti kädestäni kiinni.
Hän lähti luistelemaan maalille päin, liu’uin hänen perässään.
”Minusta tämä ei ole oikein hyvä idea,” mumisin, mutta tiesin että hän kuuli sen.
”Voi Bella, ei sinun käy kuinkaan, lupaan pelata ihan varovasti,” hän sanoi ja antoi minulle puisen mailan.
Sitten hän huitaisi omalla mailallaan mustaa kiekkoa, se lensi ilmaan ja pian kuului lasin rikkoutuva ääni. Käänsin katseeni nopeasti ikkunaan, kiekko oli osunut Carlislen työhuoneen ikkunaan ja se oli hajonnut.
”Hups,” hän sanoi ja alkoi nauraa.
”No jos menet maaliin ja minä koitan saada kiekkoa maaliin?” hän kysyi.
Luistelin, tai ainakin yritin luistella maalille päin, mutta meinasin kaatua vähän väliä.
”Muista, varovasti sitten,” sanoin kun Esme aikoi lyödä kiekkoa mailalla.
”HEI, KUKA ON RIKKONUT HUONEENI IKKUNAN?” kuului Carlislen huuto.
”Taitaa olla parasta mennä sisään,” Esme sanoi ja alkoi kerätä tavaroita.
Huokaisin helpotuksesta.
”Hei Bella, näytät siltä että tarvitset apua,” kuulin Edwardin äänen takaani.
”Edward,” sanoin.
Hän nosti minut syliinsä ja lähti kävelemään sisälle.
”Oliko kivaa?” hän kysyi ja virnisti.
”Ihan kivaa,” sanoin.
Saavuimme sisälle, Edward laski minut eteisen tuolille ja alkoi avata luistimieni nauhoja.
Kun olin saanut toppapuvun pois päältäni, ja kimaltavan kypärän pois päästäni, lähdimme Edwardin kanssa kävelemään kohti Edwardin huonetta.
”Mitä Carlisle sanoi rikkoutuneesta ikkunasta?” kysyin.
”Ei hän ole vihainen,” Edward vastasi.
”Hyvä, sillä sehän oli vahinko, ei Esme tarkoittanut sitä,” sanoin.
”Shh... Bella, tiedän.” hän kuiskasi ja painoi kylmät huulensa omiani vasten.
mitä piditte? kommenttia ? :p