Author: mai.
Beta: Vaivaiskoivu
Characters: Bella & Edward, Emmett pienesti.
Rating: S
Fandom: Twilight
Genre: one-shot, Draama, H/C?
Disclaimer: En omista yhtään mitään.
Summary: Lukekaa, ko en sano tähän mittään : )
A/N: Tää on tämmönen ihmeellinen, en oikeestaan tiiä miksi/miten kirjotin tänn. Biisejä on mm. Maija Vilkkumaan Hei tie, Mikan Love today, Ja sit Maijan Luokkakokous : )
Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka
Laulaa kolikoita hattuun.
Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista
Ja siitä, kuinka sattuu.
Päähäni koskee, haron takkuisia hiuksiani. Minulla on kuuma, peitto yrittää tukehduttaa ruumiini, potkin sen sängyn jalkopäähän. Nousen sängyltä, minun ylläni on Edwardin valkoinen kauluspaita, jonka rinnassa on punaviiniä.
Haparoin ikkunalle, avaan sen. Kevätilma syleilee kasvoja, valaistuksesta päätellen on jo myöhäinen aamu, ja Emmett katselee minua huvittuneena. Nauraa minulle päin naamaa.
Jähmettyneet aivoni tajusivat yhden asian. Edward on metsästämässä.
I've been crying for so long
Fighting tears just to carry on
But now, but now, it's gone away
Sanat tulvivat syvältä kurkustani, pakenivat ilmoille käheänä.
Hey girl why can't you carry on
Is it 'cause you're just like your mother
Little tike, like to tease for fun
Well you ain't gonna tease no other
Gonna make you a lover
En tiennyt mistä laulusta sanat olivat. En ollut koskaan kuullut niitä, ne vain tulvivat alitajunnastani. Sitten näin Edwardin metsän rajassa, lempeä ilme kasvoillaan, ja kyyneleet tulvivat yli ilman syytä.
Carry dresses like a kid for fun
Licks her lips like they're something other
Tries to tell you life has just begun
But you know she's getting something other
Than the love from her mother
Edward kiipesi ikkunasta ketterästi sisään ja sulki minut syliinsä. Minä lausuin merkityksettömiä sanoja nyyhkytyksen lomassa, ja kylmät sormet sivelivät märkiä poskiani. Hän hymyilee, pyytää laulamaan vielä.
Katselin epäröiden ympärilleni. Emmett oli poissa. Isä töissä. Ei kuulijoita.
Avasin suuni, vedin hieman ilmaa keuhkoihini, ja laulu purkautui ilmoille kauniimpana kuin ennen.
Ujonlainen keijukainen, asioistaan vaitonainen
Kaukaa kyyneleensä kiertää.
Yksinäinen, päältä jäinen, rakkaudessa kerjäläinen,
Kengät kuljettaa ja hiertää.
En muista miten. Olinko nukahtanut vai oliko jokin huumannut minut. Kuitenkin. Edward makaa sängyllä, joka on tuotu hänen huoneeseensa minua varten. Minä istun selin häneen hänen pörröisellä matollaan. Toinen käteni on kietoutunut polvieni ympärille, toinen selvittää sukkien ruttuja.
Väärin, vaikee
Vielä ihan liikaa pelkään sua
Mutta niin
Yö on kaunis, mua ei koske
Laulan sinun iloksesi, hennolla, liian hiljaisella äänellä. Kuin pikkulintu, minä viserrän sanoja, joita en ole oikeasti - tietoisesti koskaan kuullut. Sänky ei narahda allasi, kun nouset istumaan. Sinun ilmeesi on ahdistunut ja se ei tiedä hyvää meille kummalekaan.
”Pelkäät…” Äänesi, en ole koskaan kuulut sitä tuollaisena. Se on ahdistunut, ja siinä vivahtaa viha.
Nouset hitaasti seisomaan. Katsot minua. Katoat. Minne, en tiedä. Enkä minä enää muista.
