Haaste Coralta:
Title: Sinä halusit jäätelöä Malfoy- kastikkeella?
Pairing: H/D
Rating: K11
Genre: slash, little humor, fluff
Summary: Draco on tarjoilijana ravintolassa, jossa ei pidetä muita kuin essuja päällä. Harry saapuu ravintolaan Hermionen kanssa. Draco ja Harry alkavat vilkuilemaan toisiaan. Mitä sitten mahtaa tapahtua?
A/N: Tämä oli edellisessäkin Finissä, mutta laitan tännekin, sillä pidän tästä yhä :) Vaikka tämän piti olla one-shot, jatkoa on suunnitteilla... Pakolliset lauseet
kursivoitu. Kommenteista pidän ^^
Draco oli vilkuillut kelloa viimeisen kuluneen vartin. Oli perjantai ja hän menisi illalla ystävänsä luokse juhlimaan tämän 20-vuotissyntymäpäiviä.
Asiakkaita oli ravintolassa vähän, vain pari naislaumaa, jotka eivät tulleet paikalle syömisen takia, vaan vain ihaillakseen paidattomia miestarjoilijoita. Dracon työpaikalla tarjoilijoiden kriteerinä oli, etteivät he saaneet pukeutua mihinkään muuhun kuin esiliinaan.
Draco ei erityisemmin välittänyt työpaikastaan, vaikka saikin ylpeänä esitellä nuoruudessaan hankkimia huispauslihaksia, joita nykyään ylläpiti kovalla harjoittelulla salilla.
”Malfoy! Pari asiakasta tuli, näyttävät olevan eksyksissä”, Dracon pomo huusi ja nauraa röhähti kuin sika.
Draco huokaisi ja asteli ruokasalin puolelle odottaen osakseen useimmiten lankeavaa ihailua. Tiesihän hän olevansa komea, olihan hän sentään Malfoy!
Juuri saapunut tummahiuksinen mies katsoi Dracoa pitkään. Varmaan homo, Draco ajatteli huvittuneena ja yritti katsoa saapunutta paria tarkemmin. Valo oli kuitenkin hyvin heikko täällä kohdin ja Dracon näkö oli huono. Hän oli jo pitkään harkinnut piilolinssien hankintaa, mutta ei vieläkään osannut päättää, ostaisiko mustat vai punaiset.
Tummahiuksisen miehen naisseuralainen katsoi Dracoa kauhuissaan.
”Mihin ihmeeseen olemme oikein tulleet? Tule, lähdetään jonnekin muualle syömään”, hän sanoi kimeällä äänellä ja alkoi kiskoa miestä ovelle tämän takinliepeestä.
Mies tuijotti yhä Dracoa ja näytti tajuavan jotakin. Katse yhtä Dracossa hän sanoi naiselle:
”Minusta tämä on juuri sopiva paikka””H-hyvä on, jos sinä välttämättä haluat jäädä”, nainen sanoi väittelemättä enempää ja alkoi etsiä katseellaan pöytää.
Pariskunta asettui pöytään ikkunan viereen ja lähelle ovea, ihan kuin varmistaakseen nopean ulospääsyn.
Draco seurasi heitä ja odotti, että he istuutuisivat. Sitten hän kumartui lähemmäs asiakkaitaan, niin että tunsi pitkiksi kasvaneiden hiustensa heilahtavan reunustamaan hänen kalpeita kasvojaan.
”Ja mitäs teille saisi olla…? Potter?!” Draco oli ensin kääntynyt kysyvä ilme kasvoillaan miehen puoleen ja tuijotti nyt tämän kouluajoilta tuttuja kasvoja. Kasvoja, jotka olivat vuodet lordi Voldemortin kukistumisen jälkeen koristaneet kaikkia mahdollisia velholehtiä, kasvoja joita hän oli inhonnut yli kaiken.
”Kas, kas, Draco Malfoy” Harry Potter sanoi ja oli ilmeisesti tunnistanut Dracon jo hetki sitten.
”Malfoy?” Potterin seuralainen kysyi kuiskaten ja katsoen Dracoa silmät pyöreinä.
Draco peitti järkytyksensä nopeasti tyynen naamion taakse. Nyt täytyy käyttäytyä
hallitusti. Sisällään hänen ajatuksensa myllersivät.
”Sinulla on mielenkiintoinen työpaikka”, Potter sanoi ja katsoi merkitsevästi Dracon
kiinteää, puolialastonta vartaloa.
Draco vastusti halua ruveta kyselemään Potterilta tämän menneisyydestä ja nykyisestä elämästä. Nyt vasta hän kiinnitti huomiota Harryn seuralaiseen. Se oli Granger!
Nainen näytti yhä kuin puulla päähän lyödyltä Dracon yhtäkkisestä ilmestymisestä.
”Mitä juotavaa saisi olla?” Draco kysyi kuin keneltä tahansa asiakkailta, mutta tarkkaili samalla vanhoja koulukavereitaan.
Potter oli hankkiutunut eroon epätyylikkäistä pyöreistä laseistaan. Ehkä Draco ei sen takia ollut heti tunnistanutkaan tätä. Potterin hiukset olivat samanlainen sekamelska kuin kouluaikoinakin.
Granger oli muuttunut paljon rajummin. Hänen entinen hiuspehkonsa oli nyt kutakuinkin tavallisen näköinen. Hän oli värjännyt hiuksensa punertaviksi ja ne kiilsivät ravintolan tunnelmavalaistuksessa.
”Ottaisimmeko jotakin viiniä?” Potter ehdotti Grangerille.
”Mitä vain, päätä sinä”, nainen vastasi välinpitämättömästi katsoen Dracoa yhä pelästyneenä. Draco virnisti hänelle takaisin ja heilautti hieman
essuaan, niin että hänen reitensä näkyivät. Granger punastui ja käänsi katseensa ruokalistaan.
”Otetaan sitten Gato Negroa, se on mukavan makeaa”, Potter sanoi mietittyään hetken.
”Tuon sen hetken kuluttua”, Draco sanoi, kumarsi hieman ja lähti keittiöön.
Voi hemmetti, hän ajatteli päästyään pois vanhojen tuttaviensa läheisyydestä. Voi hemmetin hemmetti! Potter nyt oli viimeinen henkilö, jonka hän odotti astuvan tähän erikoiseen ravintolaan ja vieläpä Granger mukanaan!
Draco nojasi kylmäkaappiin rauhoittaen ajatuksensa sen viileyden avulla. Pian hän oli rauhoittunut ja kurkisti pyöreästä ikkunasta pöytään, jossa pari istui. Hän huomasi Potterin vilkuilevan vähän väliä keittiöön päin, odottaen ilmeisesti Dracon paluuta. Draco hymyili itsekseen. Hän kävi hakemassa punaviinipullon ja lähti sen kanssa takaisin pöytään. Hän kaatoi hieman juomaa Potterin lasiin, niin kuin kuului ja odotti tämän mielipidettä.
”Oikein hyvää”, Potter sanoi maistettuaan viiniä.
Draco kaatoi sitten molempien laseihin viiniä.
”Oletteko valmiita tilaamaan?” hän kysyi kohteliaasti ottaen muistilehtiön ja kynän esiin esiliinansa taskusta.
”Emme vielä”, Potter sanoi ja alkoi lukea ruokalistaa.
Draco kumarsi taas vähäsen ja poistui keittiön puolelle.
Voi hemmetti, hän ajatteli taas, miksi minua hermostuttaa näin paljon Potterin läsnäolo? Hän huomasi hikoilevansa kuin olisi juossut juuri ravintolan ympäri. Paitsi ettei hän ollut hengästynyt. Ehkä Potter jotenkin oli lumonnut hänet tähän olotilaan?
Draco lähti käymään työntekijöille tarkoitetussa vessassa. Hän pesi kasvonsa kylmällä vedellä, pyyhki ne käsipyyhepaperilla ja tuijotti kuvajaista peilistään.
Hänen pitkät vaaleat hiuksensa roikkuivat suorina hänen riutuneiden kasvojensa ympärillä. Dracon silmät olivat harmaat ja pupillit hyvin suuret hämärässä vessan valossa. Hän katsoi vartaloaan ja toivoi, että voisi käyttää tavallisia tarjoilijan vaatteita, varsinkin nyt kun Potter ja Granger olivat paikalla. Tuntui hävettävältä kulkea täällä ilman vaatteita, niin että he saattoivat rajattomasti katsella hänen vartaloaan. Draco suori hiuksiaan ja lähti vessasta. Hän käveli ylväästi Potterin ja tämän seuralaisen pöytään.
”Joko olette valinneet, mitä haluaisitte syödä?” Draco kysyi.
”Minä otan tämän
pihvin”, Harry sanoi ja näytti sitä ruokalistalta.
Mies kirjoitti sen ylös tilauslistalle.
”Minulle Penne Pasta, kiitos”, Granger sanoi.
Draco kirjoitti sen samalle lapulle ja lähti viemään tilausta kokille.
Harry vilkuili minua, Draco ajatteli huumaantuneena. Hän tosiaan vilkuili minua, kiinnostuneena. Dracon ajatukset lähtivät lentämään, kun hän kuvitteli hänet ja Potterin yhdessä jossakin nurkassa…
”Draco! Kuunteletko sinä?” kokki huusi Dracon edessä ”Annatko sinä sitä tilausta, vai et?”
Draco ojensi sanaa sanomatta tilauslapun kokille ja lähti nopeasti pois tämän edestä. Kokki saattoi olla hyvin pelottava suuttuessaan. Kerran tämä oli turhautuneena alkanut paiskoa kattiloita ympäri keittiötä.
Draco kävi tarjoilemassa muille asiakkaille, mutta huomasi aina ohi kulkiessaan Potterin tiiviin katseen hänessä, eikä voinut itsekään olla tuijottamatta tätä.
Hetken päästä Draco vei pääruoat vanhojen vihamiestensä pöytään.
”Hyvää ruokahalua”, hän sanoi ja huomasi taas Potterin tuijotuksen.
Mies lähti nopeasti pois tuijotuksen alta.
Pariskunnan syödessä Draco kävi hakemassa lisää ruoka-aineita varastosta ja palveli muita asiakkaita.
Kun he olivat syöneet, Draco kävi keräämässä heidän astiansa.
”Saisiko olla jotain jälkiruoaksi?” hän kysyi
”Jäätelöä Malf… siis minttukastikkeella”, Potter sanoi ja punastui saman tien.
Draco virnisti rivosti ja sanoi: ”Hyvä on, sitä siis herra tulee saamaan”.
”Minulle ei mitään, kiitos”, Granger sanoi ja katsoi Potteria pistävästi.
Draco lähti taas keittiöön päin, mutta ennen kuin hän pääsi sinne sisälle, hän kuuli Harryn sanovan Hermionelle: ”Minun pitää mennä vessaan.”
Tässä kaipaamani tilaisuus jutella Potterin kanssa kahden, Draco ajatteli. Hän vei miehen jälkiruokatilauksen keittiöön ja lähti Harryn perästä vessaan.
Dracon mentyä miesten vessaan, hän näki Harryn nojaavan käsienpesualtaaseen juuri samalla tavalla kuin Draco oli itse vähän aikaa sitten tehnyt.
Harry nosti katseensa altaasta ja huomasi Dracon. Hänen vihreät silmänsä välähtivät tyytyväisyydestä.
”Draco…” Harry kuiskasi äänellä, joka sai Dracon värähtämään. Vaalea mies astui pari askelta tummahiuksisen miehen luo ja katsoi tämän silmiin.
”Sinä halusit jäätelöä Malfoy- kastikkeella?” hän kysyi mieheltä huvittuneena.
Harry katsoi Dracoa kysyvästi.
”Sitä jäätelöä ei ole juuri nyt, mutta kastiketta on vaikka muille jakaa”, Draco jatkoi.
Harry ehti katsoa Dracoa toiveikkaasti ennen kuin Draco suuteli tätä. Suudelma oli raju ja kova, mutta Harry piti siitä silti. Juuri tällaista hän oli olettanutkin Dracon kanssa suutelemisen olevan. Draco hellitti hieman otettaan ja suudelma muuttui lempeäksi.
Vaalea mies peruutti tumman miehen kanssa, niin että tumma mies törmäsi vessanoveen.
”Mmh, Hermione”, Potter mutisi.
”Mitäh?!” Draco karjaisi irrottautuessaan Harrysta.
”Ei kun tarkoitin vain, että Hermione saattaa ihmetellä, missä minä oikein viivyn”, Harry korjasi nopeasti ja katsoi Dracoa pelokkaana.
Draco mietti tilannetta hetken ja uskoi sitten Harryn selityksen.
He suutelivat vielä hetken, ennen kuin lopettivat ja katsoivat toisiaan hellästi.
”Minun on oikeasti ihan pakko nyt mennä. Hermione…” Harry aloitti.
”Onko teillä suhde?” Draco kysyi epäilevästi toinen kulmakarva koholla.
”Ei, ei! Me olemme vain ystäviä”, Harry selitti.
Draco huokaisi helpotuksesta.
”Nähdäänhän vielä joskus, Draco?” Harry kysyi ja otti Dracon kasvot käsiensä väliin.
”Nähdään. Voit tulla käymään täällä milloin haluat, minulla on aina aikaa sinulle”, Draco vastasi ja suuteli Harryn kättä. ”Jatketaan ensi kerralla tästä mihin nyt jäätiin.”
Harry irrotti hitaasti kätensä Dracon kasvoilta ja poistui vessasta katsoen koko ajan taakseen vaaleaan mieheen.
Draco jäi seisomaan yksin vessaan, mutta lohduttautui ajatuksella, että Harry tulisi vielä joskus hänen luokseen.
