Kirjoittaja: Lila
Beta: toyhto
Paritus: Pansy/Ginny
Tyylilaji: jonkinlainen romance ja draama
Ikäraja: S (Korjatkaa jos meni pieleen, tästä on vähän vaikea sanoa)
Vastuuvapaus: Pansy ja Ginny ovat J.K Rowlingin hahmoja, minä kirjoittelen heistä vain koska se on kivaa.
A/N: Tällainen teksti syntyi yön pimeinä tunteina, kellon tullessa kaksi
Yöllä kello kaksi
Kello hiipii jo kahta yöllä. Sun pitäisi todellakin jo lähteä, mutta sä nukut vain, etkä tiedä ajankulusta. Sun vaatteet makuusalin lattialla riitelee sisustuksen kanssa. Vihreä ei halua punaista joukkoonsa. Vihollistaan.
Sä nukut ja mä valvon. Kello hiipii kahta yöllä. Riitelen itseni kanssa. Pitäisi herättää sut ja me selvittäisiin. Haluaisin pitää sut ja kaikki voisi olla vaakalaudalla. En enää tiedä.
Meikit yhä naamalla, kirkkaan punaiset hiukset takussa sä makaat liikkumatta kyljelläsi selkä muhun päin. Entä jos en tekisi mitään, nukahtaisin itsekin? Aamulla tytöillä olisi yllätys, valtava järkytys, kun ne näkisi sut siinä. Mitä Weasley tekee sun sängyssä, Pansy?
Meidät voitaisiin erottaa koulusta. Varmasti voitaisiin. Toisen tuvan tiloihin tunkeutuminen ja kaikki mitä siitä on seurannut. Se kaikki olisi riittävä peruste.
Nuuhkutan vielä sun kukkaistuoksuasi, hautaan pääni sun paksuun hiuspilveen. Tuhisen sun korvaan, jotta sä heräisin, ja sä käännähdätkin unisesti ähkäisten.
Mä en millään haluaisi tehdä tätä, mutta silti mä teen. Joskus järjenkin on voitettava. Sä et pahastu, sillä me nähdään taas muutaman tunnin päästä. Sä tiedät että sen on mentävä näin, näin sen täytyy mennä jotta se voi jatkua. Sä keräät punaisia vaatteitasi lattialta, vedät niitä päällesi vilkuillen varuillasi nukkuvia tyttöjä. Ne on kuitenkin ihan kuutamolla, eivät tajua mistään mitään.
Mä istun peittoon kääriytyneenä sänkyni reunalla, kellon pitkä viisari töksähtää kahteentoista, lyhyt viisari on tasan kakkosessa. Sä tulet vielä suikkaamaan mulle väsyneen suukon, ennen kuin hiivit ovelle ja avaat sen. Kun se narahtaa hiljaisesti kiinni, mä putoan yksin vuoteelleni.