Kirjoittaja: Shute
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Ron/Hermione
Genre: Fluffy, one-shot
Vastuuvapautus: Rowling loi Pottermaailman, me just playing
Summery:
Oppilaat olivat vaipuneet horrokseen ja ainoastaan Hermione kuunteli mitä Binns sanoi.
A/N: Aakkoshaasteeseen kirjaimella
P.Oli tavallinen tylsä taikahistorian tunti ja professori Binns selitti luokalle noitarovioista. Oppilaat olivat vaipuneet horrokseen ja ainoastaan Hermione kuunteli mitä Binns sanoi.
Ron töherteli vihkoonsa ja ajatteli mitä hänen kaksoisveljensä olivat sanoneet taikakausien historiasta ennen kuin poika oli itse aloittanut Tylypahkassa.
"Binns ei edes ole huomannut olevansa kuollut!" Fred oli virnistänyt pikkuveljelleen, joka kuunteli aina yhtä innoissaan tarinoita Tylypahkasta.
"Niin, ja hänen tuntinsa ovat niin tylsiä, että puolet oppilaista meinaa kuolla sinne!" George jatkoi.
"Ja sitten kokeet ovat hirveän vaikeita" Fred totesi.
"Joo, Fred ei meinannut päästä läpi!" Toinen kaksosite kertoi.
Ron huokaisi. Nyt kun hän oli aloittanut koulunkäynnin, ja kokenut millaista historian tunti oli, hän ei ymmärtänyt miten kaksoset edes olivat jaksaneet vitsailla koko aineesta.
Maailman tylsin. Kuka jaksaa kuunnella tuntikausia selityksiä typeristä rovioista?
Kun ajattelin noin, pulpetilleni ilmestyi pieni suttuinen lappu.
Ron, mikä sinua vaivaa? Näytät kärsivältä. Hrm.Vilkaisin Hermionea, joka oli lopettanut muistiin panojen kirjoittamisen ja katsoi nyt minua kysyvästi.
Kaikki on okei, tämä vain on tappavan tylsääAnnoin lapun Hermionelle ja parin sekunnin päästä tyttö jo sujautti vastauksen pulpetilleni:
Haluatko kuulla jutun joka ehkä piristää sinua?Minä tulin uteliaaksi ja kirjoitin lapulle
Joo, ja heitin sen Hermionelle ja odotin vastausta.
Minä rakastan sinuaLuin lapun läpi useita kertoja ja olin täysin hämmästynyt. Sitten sisälleni vyöryi sanoin kuvailematon onnentunne, ja hymyilin Hermionelle lähettäessäni lapun:
Minäkin sinua, HermioneKun tyttö luki viestini, hän ei enää edes vaivautunut kirjoittamaan mitään lapulle vaan nojautui minua päin ja kuiskasi:
"Arvaatko minkä takia minä en koskaan kyllästyi taikakausien historiaan?"
"No?" vastasin tytölle.
Katsoin Hermionea hetken, kun tämä valmistautui sanomaan jotakin. Tyttö oli niin kaunis sanoessaan hiljaa ja kauniisti:
"Koska minä rakastan kun voin katsoa sinua salaa.."
A/N: Heh, kommentteja?
