Title: So I'm Breaking the Habit
Pairing: Hermione/Fred
Raiting: S
Genre: Angst, Fluff
Summary: ”Nyt olen ok, kun sinä olet siinä”
Disclaimer: J.K Rowlingin hahmot, paikat ynnämuut, mää vaan lainaan <:
Biisinä on Linkin Park - Breaking the Habit
A/N: huhhuh, toinen ficci, taas songfic.
Kommentoikaa, antakaa kritiikkiä jne. <: ja lukeminenkin ois iha jees.
I don't know what's worth fighting for
Or why I have to scream
Olin taas huutanut Harrylle ja Ronille. Taas jostain pienestä syystä mikä ei kumminkaan maata kaataisi. Huomasin muiden seuraavan jännittyneenä tunteenpurkaustani ja yhtäkkiä teki mieli vain juosta karkuun. Pinkaisin juoksuun, silmät punaisina, ja tuntui, että en koskaan pääsisi Suuren salin ovelle ja että pitkien pöytien välinen kulkutie vain jatkuisi ja jatkuisi. Työnsin lopulta suuret ovet tieltäni ja kuulin niiden kolahtavan takanani kiinni.
'Cause inside I realize
That I'm the one confused
Samaisessa tupapöydässä istuva, pitkähkö nuorimies jäi huolestuneena katsomaan tytön menoa. Hän hetken aikaa vain pyöritteli ruokaa lautasellaan, ja hänen kaksoisveljensä George loi kummastuneen katseen poikaan. Fred tönäisi ruokalautasensa kauemmaksi ja mutisi jotain, että lähtisi jo nukkumaan, ja vielä hämäykseksi venytteli haukotellen. Oikeasti pojan mielessä oli vain lähteä Hermionen perään ja katsoa, että tytöllä olisi kaikki okei. Fred poistui pöydästä, loi vielä katseen opettajien pöytään ja Dumblerode katsoi rohkelikkopoikaa hetken silmiin, kuin tajuaisi tilanteen.
I don't know why I instigate
And say what I don't mean
Kävelin sateen kastelemalla ruohikolla ja ohuet kenkäni alkoivat imeä vettä sen verran itseensä, että tunsin jo sukkienikin kastuvan. Pihalla ei ollut pimeää, vaikkakin taivasta peitti tummat ja paksut pilvipeitteet. Askeleeni veivät minut järven luo, suuren tammen alle. Istahdin maahan ja vedin jalkani lähelle vartaloa ja käärin vielä käteni niiden ympärille. Kosteus tunkeutui vaatteisiini, ja aloin tuntea hieman kylmyyttä. Tuuli riepotteli kaapuani ja säikähdin, ja hypähdin pystyyn, kuullessani takaani äänen.
I'll never fight again
And this is how it ends
”Hermione!” huudahti matala ääni linnan suunnalta ja tihrustin silmiäni tunnistaakseni pienen hahmon. Henkilön kävelessä lähemmäksi, tunnistin hahmon toiseksi kaksoseksi.
”Oletko okei?” Fred kysyi, yrittämättä yhtään peittää huolestuneisuutta äänestään.
Mutisin vastaukseksi jotain myönteistä, mutta punaiset silmäni taisivat väittää vastaan. Fred katsoi vaatteitani ja huokaisi. ”Sinulla on varmaan kylmä, ota tämä”, poika sanoi ja ojensi omaa kaapuaan minulle. Yritin väittää vastaan, mutta Fred astui lähemmäs ja alkoi laittaa kaapua päälleni. Pojan kosketus sai ihoni värähtämään ja katseemme kohtasi. Olimme jo niin lähellä, että tunsin rohkelikon lämpimän hengityksen kasvoillani.
I know it's not alright
So I'm breaking the habit
Meni ehkä vain sekunti, kun tunsin huulemme kohtaavan. Suudelma oli pitkä, mutta varovainen ja herkkä.
Sydämeni tykytti kiivaasti, ja hengitykseni oli ehkä hieman katkonaista. Fred painoi minut hellästi syliinsä ja seisottuamme siinä pitkän aikaan paikallamme, kuiskasin hänen korvaansa.
”Nyt olen ok, kun sinä olet siinä”
I'm breaking the habit
Tonight
A/N Rivin vaihdot vähän mättää, sori vaa:D
