Author: Vaivaiskoivu
Beta: MinenChan taisi betata, kiitosta jos niin teit : )
Rating: K11?
Genre: drama, angst
Fandom: Twilight
Pairing: Edward/Bella
Warnings: spoilaa Uuttakuuta. Taas vaihteeksi.
Disclaimer: En omista mitään, biisi on Maija Vilkkumaan ja hahmot yms. Stephenie Meyerin. Kiitos M-chan kun esittelit Maijan mulle, olin jo unohtanut kuinka kuvaavia sanoituksia hänellä on ^^
A/N: Joo, elikkä jatkoa sarjaamme Uuttakuuta spoilaavat angsti-songficit. Jos ette oo aivan siihen lajiin jo kyllästyneet, niin vielä ois tulossa pari. Kertokaa oikeesti, jos tätä sarjaa on jo liikaa, niin vaivaan niillä vain itseäni
Enjoy
EPoVNiin monta yötä siinä kalliolla
oli ihana olla
tuuli lelli kahta rakastavaista
vähäsen erilaista
toinen puhui valtateistä
ja myrskysäistä
toinen höpisi häistäNe päivät, viikot, kuukaudet, olivat elämäni, ei, olemassa oloni ihanimmat.
Ne päivät, jotka sain viettää kanssasi.
Kaikki ne kerrat kun istuimme tuntikausia sängylläsi jutellen, vaikka kello oli jo vaikka mitä.
Kaikki ne kerrat kun makasimme niityllämme vain toisiamme tuijottaen.
Kaikki ne kerrat kun sipaisin varovasti poskeasi, ja hymyilin kun punastuit.
Niin monta yötä siinä kalliolla
oli ihana ollaKaikki ne päivät.
Kaikki ne päivät, jotka menetin.
Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
hän oli niin kaunis sinä iltana kun
mä sanoin: ”rakas mä en voi olla sun”Sitten tulivat sinun syntymäpäiväsi.
Olin varmaan enemmän kiitollinen kuin vihainen Jasperille. Ilman häntä olisin varmaan vieläkin vaarantamassa henkeäsi.
”Ei, en aina, se on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan”
se painaa päätä
se öisin herättääTiesin kyllä että olit vähän hupsu.
Rakastin sitä piirrettä sinussa.
Mutta miten saatoit uskoa niin järjettömän valeen?
Olen joutunut valehtelemaan elämäni aikana paljon, mutta tämä oli jo melkein liian vaikeaa.
Tuo yksi vale tulee vainoamaan minua koko lopun ikuisuuteni.
Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen
märkä ja luinen
ikkunoista hiipi huoneisiin räntä
mä ikävöin häntä
ja kuljin valtateitä
ja myrskysäitä
ja niitä ja näitäKoko pitkän talven pakoilin itseäni.
Juoksin pitkin maata, koettaen löytää jotain muuta ajateltavaa.
Mutta sisimmässäni tiesin, että en huijannut ketään
Kaikkein vähiten itseäni.
Kaipasin luoksesi, halusin palata vierellesi, kuulla jälleen kuinka sydämesi tahti kiihtyy, kuin lyödäkseen meidän molempien puolesta.
Mutta en antaisi näille ajatuksille periksi.
Juoksen vain kauemmaksi sinusta.
Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen
märkä ja luinen
Ja toukokuu multa pimeän vei
mä kävelin yöt
mietin mitä mä tein
meri oli niin kaunis
sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä munAika kuluu, vaikka se tuntuisi mahdottomalta.
Synkkä talvi vaihtui kirkkaaseen toukokuuhun.
Minulle se oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Juoksin edelleen pakoon ajatuksiani.
Sitten synkkyys vaihtui pohjattomaan pimeyteen.
Olin jo melkein päättänyt luovuttaa, palata luoksesi.
Suunnitelmilla on tapana muuttua.
»Edward, hän on kuollut. Hyppäsi kalliolta.»
Ja että aina on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan
se painaa päätä
se öisin herättääOlin minä luonasi tai en, ikuisuus maailmassa ilman sinua on mahdoton käsite.
Aina on liian kauan.
Tulen takaisin luoksesi, Bella.
//Kommentit ois ihania : )
~Vaivaiskoivu