Nimi: 3 yötä, kun James oli yötä Lilyn luona
Kirjoittaja: HarryPotterFan4Ever, eli minä
Beta: Merrrí
Fandom: Harry Potter
Vastuunvapaus: Valitettavasti en omista hahmoja, Rowling omistaa ne. Enkä saa mitään korvausta tästä.
Ikäraja: K-11
Genre: romance, fluffy
Paritus: Lily/James
Haasteet: Osallistuu Kerää kaikki hahmot- haasteeseen Lily Evansilla/Potterilla, FF50:seen sanalla 001. Alku, 3 kertaa II- haasteeseen 3 kertaa, kun James oli yötä Lilyn luona
Sanat: 798 + 777 + 982 = 2 557
Aika: Lilyn ja Jamesin kesäloma ennen seitsemättä luokkaa.
A/N: Nimestä tuli inspiraatio ja piti heti kirjoittaa tosta jotakin. Lily/James on ihana paritus! Ja tästä tuli ehkä hiukan liian pitkä. Sen piti olla jotain parisataa sanaa pitkä. Mutta ei sille mitään mahda kun inspiraatio iskee. Ja biisi lopussa on muuten 3 Doors Downin Here without you. Aivan ihana kappale.
1. yö
Ulkona paistoi aurinko kirkkaasti ihmisten kasvoille. Rannalla oli paljon ihmisiä uimapuvuissa. Koulut olivat loppuneet ja nuoret (mikseivät vanhemmatkin) viettivät kesäloman ensimmäistä päivää rannalla. Oli lämmin, vaikka oli vasta kesäkuu, ja meressä oli ihana uida. Vedessä polskutteli 16- vuotias nuori nainen, jonka pitkät, märät hiukset olivat leiskuvan punaiset. Naisen vieressä oli häntä vanhempi nainen, jonka hiukset olivat lyhyet ja vaaleat.
”Petunia, näytä nyt miten sä sukellat”, nuorempi tyttö anoi ja kuin todisteeksi, sukelsi ja pulpahti pintaan.
”Lils, usko. En mä halua”, Petunia sanoi. ”Sukelteletteko te myös siellä omituisessa koulussa?”
”Silloin kun on lämmintä. Paitsi, jos kirskuristaja on pahalla päällä. Se tykkää napata jaloista, jos vedessä on joku”, Lily selitti innoissaan. ”Petunia, kuka tuo poika on, joka katsoo sinua rannalta?”
Petunia kääntyi katsomaan rannalle, ja siellä hänen ikäisensä mies vilkutti hänelle uimahousut jalassa. Lily katsoi Petuniaa merkitsevästi.
”Onko tuo sinun poikaystäväsi?”
”Äh, lopeta Lils. Mennään katsomaan mitä asiaa hänellä on?” Petunia sanoi ja he lähtivät kauhomaan kohti rantaa. Lilyn päässä heräsi ajatus Petuniasta ja tuntemattomasta pojasta kahdestaan jossakin. He eivät todellakaan sopisi yhteen.
Mies tuli heitä vastaan, kun he nousivat vedestä.
”Hei, Petunia”, mies sanoi ja antoi Petunialle pikaisen suukon.
”Lils, tässä on Vernon. Vernon tässä on siskoni. Vernon on-” Petunia aloitti.
”Poikaystäväsi. Oli kiva nähdä, Lily, mutta me sovimme menevämme ravintolaan. Nähdään taas”, Vernon sanoi ja lähti Petunian kanssa kohti siskosten tavaroita.
Lily jäi paikalleen hölmistyneenä. Petunia ei ollut kertonut mitään siitä, että jättäisi hänet yksin rannalla. Ainakin Lily saisi olla rauhassa. Lily palasi veteen ja ui laiturille, jonka päästä, jotkut hyppäsivät syvään veteen. Hän istui hetken ja katsoi joitakin poikia, jotka tekivät pommeja veteen.
Lily oli uhkarohkealla tuulella, hänkin halusi hypätä. Vaikka hän ei tiennyt, oliko pohjassa kiviä tai kuinka syvää vesi oli. Hän nousi ylös ja liittyi jonoon, joka ei ollut kovinkaan suuri.
Lilyn vuoron tullessa häntä pelotti hiukan. Miksi hän oli edes tullut jonoon kun ei kuitenkaan uskaltaisi hypätä. Veteen oli ehkä metri, mutta laiturin päältä se tuntui hirveän pitkältä matkalta. Lily otti vauhtia, ja hyppäsi veteen.
Vesi oli syvempää kuin hän oli luullut. Hänen jalkansa olivat kohti pintaa ja pää pohjan lähellä. Lily tunsi jonkin terävän päätään vasten, miten se rikkoi ihon. Veteen tuli veren maku ja Lily joutui pieneen paniikkiin, jonka seurauksena hän tietysti haukkasi vettä. Hän ei saanut henkeä. Hän yritti hätääntyneenä uida kohti pintaa, mutta ei pystynyt.
Käsi tarttui Lilya vyötäisiltä ja kiskoi häntä ylöspäin. Kun Lilyn pää tuli pinnalle, hänet valtasi helpotus. Hän haukkoi henkeä, kun joku nosti hänet laiturin reunalle istumaan. Lilyn ympärillä oli ihmisiä, jotka katsoivat häntä kuin hullua.
”Lils, ootko kunnossa?” kuului tuttu ääni hänen päänsä läheltä. Se ei ollut hänen isänsä, ei naapuri. Lilyn päähän mahtui vain yksi henkilö, joka omisti tuon äänen. Hän katsoi toiseen suuntaan, ja tuijotti suoraan Jamesin suklaanvärisiin silmiin.
”James! Mitä sä oikeen täällä teet?” Lily kysyi.
”Mä olen isovanhempien luona tän kesän. Enkö mä kertonut sitä sulle?” James sanoi.
”Et.”
Lilyn luokse kiiruhti rantavartija. Mies oli alle kolmenkymmenen. ”Oletko kunnossa?”
”Joo, onneksi James ehti pelastaa mut”, Lily sanoi rantavahdille.
”Sinun pitäisi varmaan mennä kotiin. Taisit saada aika tällin. Haava on onneksi jo lakannut vuotamasta”, rantavahti sanoi.
”Mä voin viedä Lilyn. Mä tiedän missä se asuu”, James sanoi ja virnisti Lilylle. ”Pääsetkö sä ylös?”
”Joo, en mä nyt niin pahasti loukannut”, Lily sanoi.
James saattoi Lilyn heidän talonsa eteen. Lily avasi oven ja odotti, että James lähtisi. James kuitenkin jäi paikoilleen virnistelemään. Ei kai James vaan aio tulla meille? Lily ajatteli kauhuissaan. Äiti ja isä saattavat tulla hetkenä minä hyvänsä.
”Et kai luule, että jätän sinut siihen? Mä tulen teille”, James sanoi kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys.
”No, okei, mutta et tee mitään taikoja”, Lily sanoi ja avasi oven Jamesille. Häntä nolotti heidän pieni ja sekainen talonsa. Hän oli kerran ollut Jamesilla ja hän asui isossa kartanossa Codrickin notkossa. Juuri nyt hänen huoneensa oli täynnä matka-arkun sisältöä. Pieni eteinen oli täynnä kenkiä.
”Ihan kiva. Mennäänkö me sun huoneeseen”, James kysyi.
”Mennään sitten”, Lily sanoi ja potkaisi kengät jalastaan. Hän melkein juoksi yläkertaan ja huoneeseensa. Hän juuri ehti heittää alusvaatteet kaappiin, ennen kuin James tuli huoneeseen. Hän istahti sängylle ja Lily tuli hänen viereensä.
”Onko sulla aina näin sekaista?” James kysyi.
”Ei, matka-arkun purkaminen on vielä kesken”, Lily sanoi.
Ihme, miten aika kului nopeasti. Aurinko laski pian ja Lilya alkoi väsyttää. James oli edelleen heillä. Hänen silmänsä alkoivat sulkeutua. Hän otti päiväpeitteen pois ja kaivautui peiton alle. Pian hänen silmänsä sulkeutuivat.
James tuli vessasta ja huomasi Lilyn nukkuvan sängyssä. Hän hymähti ja kaivautui itsekin peiton alle Lily kainalossaan. Ei haittaa, vaikka hän nukkuisikin yön täällä.
Puolen tunnin kuluttua ovi avautui ja keski-ikäinen nainen ja mies tulivat sisään. He huutelivat Lilya ja Petuniaa, mutta nukkuvat eivät sitä kuulleet. Lilyn äiti meni yläkertaan katsomaan olisiko tytöt siellä, mutta näkikin Lilyn nukkumassa vieraan pojan kainalossa. Hän antoi asian olla. Eivät he mitään kuitenkaan olleet tehneet.
2. yö
Lily katsoi sisältä miten ikkunan lasista valui vesipisaroita. Ulkona satoi. Kesälomaa oli ollut vasta kaksi viikkoa, mutta jo nyt satoi. Kesäloma ei näyttänyt kovinkaan valoisalta. Varsinkin, kun Lilyn ja Petunian välit huononivat entisestään James-jutun jälkeen. Petunia oli tullut kotiin keskiyöltä ja oli löytänyt Lilyn nukkumasta jonkun vieraan pojan kainalosta. Asian selittäminen ei ollut mitään herkkua. Ja nyt James oli tulossa kylään, hänen vanhempansa halusivat tietää kaiken Jamesista. Miten hän voisi kertoa, että oli vihannut poikaa 6 vuotta? Ja, että oli sitten ihastunut häneen.
Lily ei halunnut myöntää sitä itselleen, mutta kyllä, hän oli ihastunut Jamesiin. Pahinta oli salata se pojalta, joka oli suurin piirtein rakastunut Lilyyn. Tästä illasta tulisi todella pitkä.
Ovikello soi. Voi ei, Lily ajatteli. Petunia meni avaamaan Vernon kannoillaan kuin koiranpentu. Lily tuli portaita alas ja näki Jamesin ja Petunian tuijottavan toisiaan vihaisena.
”Voitteko te lopettaa?” Lily kysyi ja huomasi miten Jamesin ilme kirkastui kun hän näki Lilyn. Lily tuli viimeiset portaatkin alas juuri kun Petunia kiipesi ylös Vernon perässään. Isosisko mulkoili pahasti Lilya.
”Moi, Lils”, James sanoi aurinkoisesti, vaikka ulkona satoi.
”Moi, äiti on tehnyt ihan hirveästi eri ruokia. Älä jooko esitä mitään vajaata?” Lily pyysi ja James vastasi hymyllä.
”Lily, joko James tuli?” Lilyn äiti huusi keittiöstä.
”Joo, tuli se.”
Lilyn vanhemmille kävi selväksi, että James on Lilyn koulukavereita, ja että he ovat samassa tuvassa. He myös saivat tietää, että James on perheensä ainoa lapsi ja rikas. Kaikin puolin hyvä sulhasehdokas Lilylle. Näin he ajattelivat. Paitsi heidän ajatuksensa muuttuivat hiukan kun James kertoi, että he tekivät kaikenlaisia tempauksia pienen kaveriporukan kanssa. He pelkäsivät, että heidän kiltti Lilynsä on mennyt rikkomaan sääntöjä.
”Äiti, en mä siinä ole mukana. He kaikki ovat aivottomia, paitsi ehkä Remus”, Lily sanoi korjaten virheen.
”Olenko mä muka aivoton?” James kysyi. ”Hei, Lils, jotain rajaa. Sain sentään 10 V.I.P:tä 11:sta”, James sanoi. ”Eikä kukaan voi saada Upeaa Taikuudenhistoriasta.”
”Mä sain. 12 V.I.P:tä. Taikajuomista Upean”, Lily selitti. Hänen vanhempansa yrittivät pohtia mikä se V.I.P. oikein on.
”Sä oletkin Kuhnusarvion lellikki”, James sanoi. ”Ja muuten, kiitos hyvästä ruuasta. Me taidamme Lilyn kanssa mennä kävelylle.”
Lily yritti sanoa vastaan, mutta hänen sanallaan ei ollut painoa. He menivät kahdestaan sateeseen. Jamesilla oli kunnollinen takki, joka kesti sadetta, mutta Lilyn takki kastui hetkessä.
”Miksi sun piti mennä kertomaan Kelmeistä?” Lily kysyi. ”He utelevat mut läkähdyksiin.”
”Mitä ne uteli siitä, että löysivät sut nukkumasta mun kainalossa?” James kysyi.
"Ne kysyivät, että kuka tuo poika on, mitä hän tekee täällä, tunnetko sinä hänet, kaikkea siihen tyyliin. Älä vaan tee sitä uudelleen”, Lily sanoi.
”Miksi en tekisi. Mulla oli kivaa”, James pysäytti Lilyn kädellään ja ohjasi hänet pienelle kujalle. ”Ja mitä, jos haluaisin tehdä sen uudestaan.”
”Se ei olisi ki-” Lilyn lause keskeytyi. James oli painanut hänet vasten kylmää ja märkää kiviseinää ja hänen kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä Lilyn omista. Lily tunsi Jamesin hengityksen kasvoillaan. ”Älä vaan kuvittele, että mä-.”
James suuteli Lilya. Hän ei ollut koskaan suudellut Lilya. Ellei sitä pientä suukkoa lasketa ensimmäisellä luokalla. Lily joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa, jottei olisi suudellut takaisin. Hän työnsi Jamesia kauemmas itsestään.
”Mitä helvettiä sä kuvittelet?” Lily huusi ja juoksi kauemmas Jamesista. ”Mä en pyytäny sua suutelemaan mua!”
James näytti pökertyneeltä ja hämmästyneeltä. Tällaista reaktiota hän ei todellakaan ollut odottanut. Lily istui märkään maahan ja painoi pään polviinsa.
”Hitto, mitä mä menin tekemään. Ei sen näin pitäny mennä”, Lily mutisi itsekseen. James käveli hiukan varautuneesti tytön luo ja istui hänen viereensä.
”Mikä sulla oikein on? Teinkö mä jotain väärin?” James kysyi.
”Et, mutta mä tein. Ei mun pitänyt melkein…melkein suudella sua”, Lily sanoi. ”Sä et tajua. Mä en vaan voi tehdä silleen, vaikka mä halusinkin.”
”Halusitko sä suudella mua?” James kysyi hämmästyneenä.
”Anteeks”, Lily sanoi. James kietoi kätensä hänen ympärilleen. ”Anteeks, ihan hirveesti kaikesta mitä mä oon tehny sulle.”
”Ei se haitaa?, James sanoi ja keinutti Lilya sylissään. ”Mitä jos unohdetaan toi äskeinen. Sitä ei koskaan tapahtunutkaan. Tää sen sijaan tapahtui.” Nyt James suuteli Lilya uudestaan, varovaisemmin. Ja Lily ei epäillyt. Hän vastasi suudelmaan. Hän päästi valloilleen kaikki tunteensa, hän kietoi kätensä Jamesin niskaan vetäen häntä lähemmäs. Pian he kuitenkin irrottautuivat.
”Haittaako sua, jos velhojen verkot on sekaisin enkä mä voi ilmiintyä kotiin?” James sanoi ja virnisti. ”Sun vanhempien ei tarvitse tietää, että mä oon koko kesän täällä.”
”Mua ei ollenkaan haittaa. Mutta mun pitää vaihtaa vaatteet. Nää on ihan märät”, Lily sanoi hymyillen Jamesille.
Lilyn vanhemmat vastustivat hiukan sitä, että James jäisi heille yöksi. Mutta kun Lily selitti velhojen ilmiintymisverkoston, jota ei oikeasti ollut, he kuitenkin suostuivat. James joutui nukkumaan olohuoneessa.
Kun muut jo nukkuivat, James nousi ylös ja hiipi yläkertaan. Hän meni hiljaa Lilyn huoneeseen ja meni tämän viereen nukkumaan. Lily oli lämmin ja lämmitti heitä molempia.
”Hyvää yötä”, James kuiskasi tytön korvaan.
3. yö
Kesäloman viimeinen viikko kului liian nopeasti. Elokuun toiseksi viimeisenä päivänä, Lilyn ystävä Amanda lähetti pöllön ja kysyi voisivatko he pitää Lilyn luona bileet ennen kuin koulu alkaa. Lilyn vanhemmat olivat antaneet luvan, kunhan Lily tuntisi kaikki vieraat. Niin lensi pöllöjä ympäri Iso- Britanniaa ilmoittamassa juhlista. Lily oli niin kiireinen kaiken järjestelemisessä, ettei ehtinyt tavata Jamesia ollenkaan. Sen päivän jälkeen, kun James oli ollut heillä syömässä, Lily ei edes viitsinyt esittää vihaavansa häntä. Hän huomasi, että James oli oikeastaan mukava ja hauska. Vanhemmilleen hän kertoi viettävänsä aikaa ystävänsä kanssa, vaikka molemmille oli selvää, ettei heille riittänyt pelkkä ystävyys. Sitä Lily ei todellakaan kertonut vanhemmilleen.
Lily oli yksin kotona iltapäivällä. Hän istui huoneessa, joka vaikutti tyhjältä kun kaikki tavarat oli pakattu matka-arkkuun. Illan bileet alkaisivat jo muutaman tunnin kuluttua. Ovikello soi. Eihän kukaan voisi näin aikaisin tulla, Lily ajatteli. Hän meni kuitenkin avaamaan oven. Yllättäen oven takana seisoi James. James astui sisälle kysymättä lupaa.
”Moi?, hän sanoi. ”Hei, enkö mä saa edes suukkoa?”
”Sä olet mahdoton”, Lily sanoi ja hymyili leveästi. Hän kuitenkin suuteli Jamesia. Siitä oli alkanut pikkuhiljaa tulla tapa. ”Autatko mua järjestämään kaikki?”
”Käy mulle, kunhan saan olla sun kanssa”, James sanoi. ”Mitä pitää tehdä?”
”Ruuat pitää laittaa pöydälle ja voisit valita musiikin”, Lily sanoi. ”Eikä taikoja.”
”Selvä, rouva. Mitä vain tahdot”, James sanoi.
Ei kestänyt kauan kun he olivat yhdessä saaneet kaiken valmiiksi. Pian vieraita alkoikin tulla. Ensimmäiseksi tuli Amanda. Hän hämmästyi kun James oli jo paikalla, mutta jätti asian sikseen. Pian koko talo oli täynnä ihmisiä. Lily nousi tuolille seisomaan, kun kaikki olivat ahtautuneet olohuoneeseen.
”Moi, kiva kun teitä tuli näin paljon. Saa tehdä mitä haluaa, ei oo mitään ohjelmaa. Paitsi jokaisen on käytävä vähintään kerran tanssimassa. Eikä paikkoja saa rikkoa, ja taiat on kielletty, koska mun vanhemmat on jästejä, eikä ne halua, että niiden talo on joku viidakko tän jälkeen. Antaa mennä”, Lily huusi ja kaikki taputtivat. James laittoi musiikin soimaan. Jotkut jäivät tanssimaan ja osa meni keittiöön katsastamaan ruokavalikoiman. Lily meni istumaan keittiöön. James tuli hänen perässään.
”Miksi sä et ole Remuksen, Siriuksen ja Peterin kanssa?” Lily kysyi.
”Mikset sä ole Amandan kanssa?” James kysyi ja istui Lilyn viereen.
”En mä tiedä. Tuntuu vaan oudolta, kun oon ollu sun kanssa koko kesän”, Lily sanoi.
”Haittaako se sua?”
”Ei ollenkaan”, Lily hymyili. ”Amanda on hiukan epäluuloinen. Mä en ole kertonut sille että me ollaan yhdessä.”
”No, olisiko aika kertoa. Saanko tanssin, neiti Evans?” James kysyi ja hyppäsi Lilyn eteen tuolilta ja ojensi kätensä. Lily tarttui siihen.
A hundred days have made me older
Since the last time that I saw your pretty face
A thousand lies have made me colder
And I don't think I can look at this the same
But all the miles that separate
Disappear now when I'm dreaming of your face
”Onko tää hiukan liian surullinen laulu?” Lily kysyi heidän mennessä keskelle olohuonetta.
”Mua ei haittaa. Tää on ihan kiva laulu”, James sanoi ja pyöritteli Lilya ympäri tilaa.
Jo vähän ajan kuluttua muut olivat väistyneet Lilyn ja Jamesin luota ja he kaksi tanssivat vain kahdestaan. Lilya ei haitannut ihmisten tuijotus, Siriuksen virne tai mikä tahansa. Hänestä oli ihanaa olla siinä Jamesin kanssa.
I'm here without you baby
But you're still on my lonely mind
I think about you baby
And I dream about you all the time
I'm here without you baby
But you're still with me in my dreams
And tonight it's only you and me
Amanda katsoi tyrmistyneenä parasta ystäväänsä. Lily ei ollut kertonut hänelle mitään. Sirius oli vähintään yhtä hämmästynyt. Lily ei osoittanut minkäänlaista inhoa Jamesia kohtaan, vaikka oli niin lähellä häntä. Lily oli ollut koko kesän kotona, tässä taisi siis olla syy.
The miles just keep rollin'
As the people leave their way to say hello
I've heard this life is overrated
But I hope that it gets better as we go
Kappale soi uudestaan illan aikana monta kertaa. Kello oli jo yksitoista kun vieraat alkoivat pikkuhiljaa hoippua kohti ulko-ovea. James ei aikonut lähteä mihinkään ja nyt Lily oli iloinen siitä. He laittoivat biisin soimaan uudestaan. Lily piti päätään Jamesin olkapäällä heidän keinuessa musiikin tahdissa.
”Lily?” James kysyi hiljaa.
”Niin?”
”Mä taidan olla rakastunut suhun.”
I'm here without you baby
But you're still on my lonely mind
I think about you baby
And I dream about you all the time
I'm here without you baby
But you're still with me in my dreams
And tonight girl its only you and me
Lily oli hiljaa hetken ja James pelkäsi, että tyttö huutaisi hänelle niin kuin hän oli huutanut monet kerrat. Lily ei liikkunut mihinkään vähään aikaan. James aikoi jo lähteä kotiin, kun Lily avasi suunsa.
”Mäkin taidan olla rakastunut suhun, James”, Lilyn ääni oli täynnä tunnetta. James huokaisi helpotuksesta.
Everything I know, and anywhere I go
It gets hard but it wont take away my love
And when the last one falls
When it's all said and done
It gets hard but it wont take away my love
Lily pysähtyi yhtäkkiä. Tytön hengitys muuttui tasaiseksi ja nyt hän nojasi koko painollaan Jamesiin. James katsoi tytön kasvoja, Lily oli sulkenut silmänsä.
”Lils, pitäisikö meidän mennä jo nukkumaan”, James kysyi.
”Joo”, Lily sanoi. ”Mua ainakin väsyttää.”
James nosti tytön varovaisesti syliinsä ja alkoi kantaa häntä yläkertaan. Lilyn pää oli nyt Jamesin rintaa vasten.
I'm here without you baby
But you're still on my lonely mind
I think about you baby
And I dream about you all the time
I'm here without you baby
But you're still with me in my dreams
And tonight girl its only you and me
James kantoi tytön sänkyyn asti. Hän nappasi tytöltä sukat jalasta, otti itseltään housut pois ja meni Lilyn viereen nukkumaan. Juuri kun James oli nukahtamassa, Lily kuiskasi hänen korvaansa.
”Mä rakastan sua.”
James kietoi kätensä tytön ympäri ja puristi tyttöä itseään vasten.
”Niin mäkin sua. Mä rakastan sua.”
Huoneen täytti kahden nukkuvan nuoren tuhina. Rakkaudentunnustukset jäivät leijumaan hiljaisuuteen. Tänä yönä oli vain he kaksi.
