Disclaimer: Fullmetal alchemistin hahmot ja maailman omistaa Hiromu Arakawa, en minä.
Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: S
Fandom: Fullmetal Alchemist
Paritus: Ed/Roy
Genre: aapua, angstia ja fluffyä tämä kai on... Anffyä! Tai jotain.
Summary: “Oikeastaan kaipaan hänen hyysäämistään nyt…” Roy huokaisi. “Hän taisi oikeasti loukkaantua vähän.”
A/N: Hihii, tein joulufluffyä. Olen virallisesti tapattanut aivoni! Nojaa, en valita. Onhan tässä angstiakin vastapainoksi. Ja eihän tämä ole niin höttöistä fluffyä kuitenkaan.
Menee taas valtaisaan määrään haasteita: FF50 sanalla 048 Joulu, Fandom10, Adventtihaaste sanana 04 Rauha. Ja ficlettihaasteeseen aiheena Silmä silmästä, korva korvasta, palvelus palveluksesta.
Saavuttaa joulurauha
Ed ei pitänyt siitä, että esikunta oli vielä aattoiltanakin täynnä ympäriinsä häärääviä sotilaita. Tavallaan hän oli iloinen kun ei ollut ainoa, joka aikoi työskennellä kuumeisesti kellon ympäri, mutta jatkuva ovissa ramppaaminen ärsytti.
Taukohuone ei ilmeisesti ollutkaan niin hyvä paikka tehdä töitä… Se oli koristeltukin törkeän räikeästi.
Ed huokaisi ja läimäytti kirjansa kiinni. Hän totisesti tarvitsisi oman työhuoneen.
Roy nosti päänsä ärtyneenä papereistaan, kun ovi kävi taas. “Häivy, kuka ikinä -”
“Rauhoitu, Mustang. En aio kysellä epäolennaisia. Tulin työskentelemään.”
“Ai. Hyvä.”
Hetken päästä ovi kävi taas, ja Roy ei säästellyt sanojaan kertoessaan, miten paljon epätärkeistä asioista selittävät idiootit häiritsivät häntä.
*
Roy hytisi takkinsa alla. Taivas oli ilmeisesti päättänyt revetä jouluksi ja se pudotti lunta sellaisella tarmolla, että sen olisi voinut olettaa hidastavan tahtia vasta kesällä. Eversti tarpoi päättäväisesti lumikinosten läpi ja huiskutti nähdessään tutun hahmon.
“Ed!”
Teräsalkemisti virnisti, kun näki Royn kantamukset. “Valkoisia kukkia? Yhtä hyvin olisit voinut tuoda lunta, ne maastoutuvat paikalleen välittömästi eikä niitä erota enää.”
“Niiden ei ole tarkoituskaan erottua…” Roy mutisi.
Kaksikko eteni yksimielisessä hiljaisuudessa muutaman metrin, kunnes Roy pysähtyi tamppaamaan lunta marmorikiven edessä ja laski kukat lumelle.
“Oikeastaan kaipaan hänen hyysäämistään nyt…” Roy huokaisi. “Hän taisi oikeasti loukkaantua vähän.”
“Ää, Maes ymmärsi kyllä. Ei hän pannut pahakseen, koska olet kestänyt kuunnella sitä loputonta selitystä potkuhousuista ja muusta sellaisesta aivan tajuttoman pitkään.”
“Mistä lähtien minun oma rauhani on mennyt ystävyyden ede-”
Royn silmät levisivät, kun Ed ojensi kättään painaakseen sormensa hänen huulilleen hiljaisuuden merkiksi. “Älä aloita tuota, okei? Ei se ollut sinun vikasi. Et ikinä saavuta omaa rauhaasi, jos vain jatkat tuota joka vuosi.”
“Minh ansaitsin sen…” Royn huulet liikkuivat Edin sormen takana, ja Ed pudisti päätään ja hymyili samaan aikaan.
“Pahuksen itsesäälissä rypevä mikä ikinä… No, ehkä ansaitsitkin. Mutta minä olen helvetin jäässä, joten jatkaisimmeko tätä sisällä?”
“Ai niin kuin lämpimämmissä merkeissä?”
“Oi, kyllä.”
“Ja koska sinä raahasit minut tänne tänään… Minä saan päättää!”
Ed otti jalat alleen ja Roy juoksi nauraen hänen peräänsä. Olihan hän oikeutettu tuntemaan syyllisyyttä, olihan hän ansainnut sen, mutta hän oli myös saavuttanut oman joulurauhansa.
// Beyond lisäsi fandomin alkutietoihin.
